Vastuu kiusaamisen lopettamisesta on opettajilla, mutta ei talkootyönä

Ääniversio: Soundcloud, Spotify
Videoversio

Suomessa käydään aina 1-2 vuoden välein sama kiusaamiskeskustelu. Julkisuuteen tulee joku harvinaisen väkivaltainen kiusaamistapaus, kuten nyt Vantaalla. Joku sanoo, että kiusaamisen sijasta pitäisi puhua väkivallasta ja rikollisuudesta. Joku toinen ehdottaa, että kiusaajat pitäisi voida siirtää toiseen kouluun, asiantuntijat vastustavat, OAJ ehdottaa että rehtorit voisivat erottaa kolmeksi päiväksi (se on tehnyt näin ainakin 2016, 2019 ja 2020). Lopulta mitään ei muuteta.

Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun ei tietenkään ratkaise suurinta osaa kiusaamistapauksia. Usein kiusaaminen on moninkeskeistä. Usein puolet luokasta, tai koko luokka osallistuu kiusaamiseen tavalla tai toisella (toisaalta tällöin kiusaaminen varmaan loppuu ennen pitkää jos oppilaita aletaan yksi kerrallaan siirtymään toiseen kouluun). Yleensä kiusaaminen ratkeaisi paljon helpommin kuin toiseen kouluun siirtämällä, mikäli haluttaisiin nähdä vaivaa. Mutta on myös tapauksia, joissa kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun ratkaisisi ongelman. OAJ:n ehdotus kolmen päivän erottamisesta rehtorin toimesta tuntuu lähinnä muodolliselta peliliikkeeltä, jonka avulla voidaan viedä keskustelu pois toiseen kouluun siirtämisestä. Kolmessa päivässä tuskin mikään ongelma ratkeaa.

Viimevuotisessa ulostulossa OAJ vierittää vastuuta vanhemmille ja oppilaille, mutta opettaja on se aikuinen joka on koulussa läsnä . Omana kouluaikanani opettajien motivaatio kiusaustapausten selvittämiseen oli usein heikkoa, ja toisinaan opettajat myös osallistuivat itse kiusaamiseen (mitä tapahtuu edelleen, Ina Juvan väitöskirjassa on kerrottu esimerkkejä ). OAJ:n kannanotoista päätellen vastuuta halutaan edelleen välttää. Mahdollisuus koulusta erottamiseen tietysti tarkoittaisi, että vanhemmat haastaisivat kouluja oikeuteen, ja rehtorien ja opettajien pitäisi kaikkien muiden vastuiden lisäksi käydä oikeudessa perustelemassa päätöksiään. Tämä skenaario ei tietenkään innosta OAJ:a.

Kiusaajat voi jo nyt erottaa koulusta jopa kolmeksi kuukaudeksi. Keinoa ei juuri koskaan käytetä, koska päätöksen sen tekemiseen tarvitaan opetustoimesta vastaavan toimielimen päätös, ja mikäli päätöksestä valitetaan, se on oletusarvoisesti lainvoimainen vasta kun mahdollisesta valituksesta on oikeuden päätös. Lisäksi rikkomuksen pitää olla ”vakava”, mutta toisen elämän muuttaminen helvetiksi päivittäisillä pienillä tai keskivakavilla teoilla ei välttämättä ole ”vakava” rikkomus. Lisäksi erotetulle pitää järjestää vaihtoehtoinen opetus, eli käytännössä järjestää yksityisopettaja. Poikkeuksellisiin kiusaustamaamisiin soveltuvien pykälien soveltamisesta on tehty niin hankalaa ja kallista ettei sitä tehdä juuri koskaan.

Jos kiusausta ei saada selvitettyä, nykyään koulusta joutuu lähtemään kiusaajien sijasta kiusattu. On tapauksia jossa kiusatun vanhemmat ovat haastaneet koulun oikeuteen, mutta tietääkseni vanhemmat ovat aina hävinneet nämä jutut. Suomessa ei ole laiminlyöntien näyttökynnys on yleensä korkea ja rangaistukset lieviä (jos niitä on ollenkaan), minkä vuoksi laiminlyönti on yleensä aina helpoin ratkaisu. Venäjällä itsemurhaan ajamisesta voi saada kolmen vuoden vankeusrangaistuksen, Suomessa tämä ei ole edes rikos.

Todennäköisesti koulut ovat nykyään vähemmän väkivaltaisia kuin 30 vuotta sitten, mutta nykykoululaisten kertomusten perusteella monet ongelmat ovat ennallaan. Kiusaamisesta puhutaan enemmän kuin tuolloin, mutta samalla kiusaajien oikeuksia on lisätty kiusattujen oikeuksien kustannuksella. Jos kiusaajalla on oikeus lähikouluun kaikissa olosuhteissa, kiusatulla ei tätä oikeutta ole, koska kiusaaminen voi estää koulunkäynnin.

Twitterin perusteella KiVa Koulu® -projekti on käytännössä usein sitä, mitä toimet kiusaamista vastaan olivat minun kouluaikanani. Joko kiusaaja ja kiusattu laitetaan lyömään kättä päälle ja asia katsotaan selvitetyksi, tai koulu kiistää koko kiusaamisen olemassaolon vedoten siihen, että osallistuu KiVa Kouluun®. Olen kuullut jonkin verran myös päinvastaisia mielipiteitä, toiset ovat kertoneet, että kiusaaminen vähenee mikäli toimitaan tosissaan KiVa Koulun® ohjeiden mukaan. Tietääkseni KiVa Koulun® toimivuutta ei ole vielä koskaan selvitetty riippumattomasti, vaan kaikilla selvityksillä on ollut kytkös ohjelman kehittäjiin.

Voi hyvin olla, että KiVa Koulu® on pyytetön hanke ja toimii mikäli se toteutetaan kunnolla, mutta selvästi se on usein koululle tarjottu menetelmä lakaista kaikki ongelmat maton alle. Omalla sivustollaan KiVa Koulu® pesee kätensä kaikesta ohjelman väärinkäyttöön liittyvästä vastuusta . Tämä onkin hyvä peliliike. Kukaan ei varmasti kannata kiusaamista, on kiusauksen vastustaminen hyvä bisnes-idea ja hintavat KiVa Koulu®-materiaalit menevät varmasti hyvin kaupaksi. Tosin twitterin perusteella KiVa Koulu®:n maine on jo niin huono, että konsepti todennäköisesti haudataan parin vuoden päästä. Sen tilalle tulee joidenkin toisten konsulttien kehittämä bisnes, joka myydään kouluille jotka haluavat jatkaa ongelmien lakaisemista maton alle.

Itse vakuutuin jo peruskoulussa siitä, että osa kiusaamisesta on sisäänrakennettu koulujärjestelmään. Koulun avoimesti lausuttu tarkoitus on sosialisaation opettaminen, ja kiusaaminen on tapa luoda ryhmiin nokkimisjärjestys ja hierarkiat. Kenties sekin on kiusaamista, että joku saa huonon numeron vaikka yrittää parhaansa? Tai se, että lapsia laitetaan arvojärjestykseen, tai opettelemaan asioita jotka eivät kiinnosta ja joita ei tulla koskaan käyttämään, tai rajoitetaan heidän tulevaisuuden mahdollisuuksiaan jonkin kokeen perusteella? Omana kouluaikanani joidenkin opettajien asenne oli, että kiusaaminen valmentaa elämän karuihin lainalaisuuksiin ja on sikäli tarpeellista. Tällainen on toivottavasti vähentynyt. Toisaalta jos lähtökohta on, ettei kiusaaminen lopu ennen kuin kapitalismi loppuu, ei tämä kannusta vastuunottoon konkreettisten tapausten ratkaisemiseen tässä ja nyt.

On erikoista, ettei kukaan tunnu ehdottavan kiusausongelman ratkaisuksi opettajille maksamista kiusaamistapausten selvittelystä. Nykyään opettajien pitäisi selvittää kiusaamistapaukset työajallaan, kaikkien muiden jatkuvasti lisättyjen velvoitteiden lisäksi . Hankalan kiusaustapaamisen selvittäminen voi vaatia kymmeniä työtunteja. Jos kiusaamistapausten selvittäminen tapahtuisi ylimääräsenä työnä ylityölisineen, voisi opettajilla olla ainakin hieman enemmän motivaatiota, vaikka tuskin silloinkaan ylitöihin lähdettäisiin innosta puhkuen. Monelta opettajalta puuttuu myös sosiaalinen havainnointikyky ja/tai empatiataidot kiusaamistapausten selvittämiseen, eikä niitä opettajakoulussa opeteta. Voi olla, että ongelmien ratkaiseminen edellyttäisi niihin erikoistunutta spesialistia, jolle annettaisiin mahdollisuus havainnoida luokan dynamiikkaa useamman viikon ajan. Tämä ei olisi halpaa, mutta rahaa käytetään myös typerämpiin asioihin.

Sekä olemassaolevien keinojen käyttäminen, että uusien käyttöönotto on kiinni rahasta. Tämä tulisi hyväksyä, muuten KiVa Koulu® n kaltaiset käsienheilutushankkeet tulevat seuraamaan toinen toistaan. Mikäli koulut eivät ole muuten kiinnostuneita käyttämään rahaa kiusaamisen poistamiseen, summat pitää korvamerkitä. Näiden rahojen käytön valvonnan pitäisi silloin olla riippumatonta koulujen hallinnosta, ja siihen voisivat osallistua myös oppilaat ja vanhemmat.

Antti Rautiainen

anttirautiainen

Esittelyni löytyy täältä: http://anttirautiainen.livejournal.com/profile Ask.fm: http://ask.fm/AnttiR Twitch: https://www.twitch.tv/arautiainen Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCjyKQiYgSwFGihpsz27BvHw

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu