Tunninjuna-näytelmä

Juhani Ahon klassikko Rautatie kuvaa tavallisen kansan kuvitelmia ja kuulopuheita rautatiestä ja vauraan herraväen nauttimista eduista. Kirja on klassikko koska se pukee sanoiksi tunteita, joiden salattu alkuperä on ihmisen ensimmäisessä 9-kk kestävässä keinuvassa, ilmaisessa matkassa, mutta jonka matkan nykytodellisuuden ”syrjäseudun” kansa sai kokea vääräksi ja johti onnen etsintään huumaavista korvikkeista. Sanoma on se, ettei turvallinen, onnellinen ja ilmainen matka palaa—edes tunninjunalla.
Aivojen salattu, tiedostamaton osa pysyy aktiivisena. Tunninjunan keinuva lähes ilmainen matka, luvatun onnen korvike, pysyy turvassa hyöty-kustannusanalyysin ja halvan puheen pettämänä. Kunnes väliajalla satamalakkoilmoitus herättää tiedostetun, järjen, ja polkaisee käyntiin lämpiökeskustelut taloudesta, teollisuuden kilpailukyvystä, NATOsta ja huoltovarmuudesta ja miksi Väÿlävirasto on torkkunut junassa ja jättänyt Merenkurkun yhteyden pois CEF pyynnöstä, manaten LVMn ja Väyläviraston johdon erottamista.
Näytelmä jatkuu. Länsiradaksi ristityn Tunninjunan hinta veronmaksajille ilmoitetaan olevan 5 Mrd€, ja korkoineen vielä enemmän, eikä sen nykyarvio 3,5 Mrd€. Väylävirasto rauhoittaa: Länsirata maksaa sen hyöty-kustannussuhteella 0,44. Mutta järki herää uudestaan kesken näytelmän. Kustannukset ovat yli kaksi kertaa enemmän kuin hyödyt, joista vajaa kolmasosa on rahaa kattaen vain 15% kustannuksista. Suurin osa hyödyistä on laskennallisia tai tulonsiirtoja, kuten ’matka-aikakustannussäästöt’ (728 M€) — vaikka aikaa ei voi säästää, eikä muutaman minuutin päivittäistä matka-ajan lyhenemistä voida laittaa pankkiin — ja maan arvon nousu (230 M€). Maan arvon nousu, kuin myös Tunninjuna, on tulonsiirto, lahjoitus, muulta Suomelta Länsiradan käytävän kunnille.
Tunninjuna-näytelmä ei lopu tähän. Todellisuus on olemassa. Talousteorian mukaan, ”hyötyä on vain se, josta on halukkuus maksaa.” Länsiradan junan lipun hinnaksi on oletettu 20€, kun todellinen kustannus olisi 100-130€, jolla hinnalla siinä ei olisi matkustajia. Länsiradan subventiot on siis vähennettävä veronmaksajien hyödyistä (’kuluttajan ylijäämästä’), koska he ovat maksajia. Väyläviraston tilinpäätöksen mukaan rautateiden kustannusvastaavuus on ollut vain 10-12% yli kymmenen vuotta.
Paras mittari minkä tahansa hankkeen taloudellisesta kannattavuudesta on hyödyt miinus kustannukset. Väyläviraston laskelmien mukaan Länsiradan nettohyöty on miinus 1,85 Mrd€, jossa on mukana laskennalliset, mutta kuvitteelliset ’matka-aikasäästö’ hyödyt. Todellinen rahassa mitattava nettohyöty on miinus 2,69 Mrd€. Suomen talouden hyöty Länsiradasta on halpaa puhetta. Se on kannattamaton hanke ja tulee lisäämään velkaa. (Hyödyt ja kustannukset ovat 2013 hintatasossa. Päivitettynä ne tulee kertoa 1,2 -1,3 lla). Suuret rakentamisen aikaiset päästöt ovat vielä poissa laskelmista.
LVM:n ja Väyläviraston mainitsema ’rakentamisvalmius’ tarkoittaa ratasuunnitelmaa, jonka hinta lienee 150 M€. Rakennussuunnitelma maksaa 400 M€ lisää. Lausumatta on jäänyt tarkoitus käyttää ’allianssihankintaa’, jossa ratasuunnitelman kustannusarvion jälkeen ’kauneuskilpailun’ voittanut tiimi valitaan ilman hintakilpailua, joka määrittelee hinnan jolla se Länsiradan rakentaisi. Se ei ole sama kuin kustanusarvio. Esimerkiksi, Turku – Kupittaan kaksoisraiteen kustannusarvio oli 67,5 M€. Rakentamisen todellinen kustannus on 172 M€.
Tunninjuna-näytelmässä, ja sen encore esitykset Länsirata, Lentorata, Itärata, valtion 30%n tuet metro- ja ratikkahankkeille –Jokeri meni jo– ovat edesvastuutonta, jopa irvokasta, verorahojen tuhlausta, valehtelua ja henkistä korruptiota. Tukijoina ja päättäjinä on Hallitus, monia vaikutusvaltaisia ihmisiä, julkisia yhteisöjä, mielipidevaikuttajia, media, Turun vallanpitäjät, ja kuntia. Radan alle jäävät maat ilmeisesti pakkolunastetaan ”käypään” (pilkka)hintaan ja maankäyttösopimuksilla rakennusliikkeille kalliilla ja asunnon ostajille vielä kalliimmalla. Tässä vastuuttomassa disinformaation vyyhdissä on mukana Väylävirasto, raporttien tekijät, suunnittelijakonsultit ja rakentajat. Vastuunkantajia on vain yksi: veronmaksaja. Markkinaehtoinen bussiliikenne saatu pois markkinoilta raideliikenteen subventioilla.
[Jos lukija haluaa lukea monipuolisemman ja tieteellisesti perustellun paperin on se luettavissa arkistosta talvitieresearch.blogspot.com nimeltä ’Rail Factor and Realism of the Unconscious’, jossa on myös viite journaaliin jossa sen on julkaistu.]

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu