Anti-gender-liike tuli jo, oletko valmis…?

“Gender-ideologia”, “sukupuoli-ideologia” tai Suomessa esim. “Setapropaganda” ovat termejä, joita käytetään hyvin löysästi ja epämääräisesti. Tämä epämääräisesti määritelty ideologinen uhka toimii solidaarisuutta kasvattavana ja verkostoitumista mahdollistavana tekijänä monelle yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa vastustaville tahoille, jotka saattavat tarkoittaa sillä keskenään hyvinkin eri asioita.

 

Yhdistämällä sanan ”ideologia” johonkin tahoon on tehokas tapa mustamaalata tahoa, mutta on kyse enemmästäkin kuin mustamaalaamisesta. Tämä liike on onnistunut yhdistämään erilaisia toimijoita ympäri Euroopan vastustamaan tasa-arvoa, feminismiä, naisten oikeuksia, LHBTI-oikeuksia sekä yliopistojen sukupuoli- ja naistutkimuksen laitoksia. Erityisesti liikehdintä on onnistunut yhdistämään konservatiivisia uskonnollisia ja äärioikeistolaisia toimijoita yli valtiorajojen Euroopassa ja muuallakin.

 

Gender-ideologian vastustus ilmenee vaihtelevasti siitäkin syystä, että eri maissa käsitellään eri kysymyksiä eri aikaan. Suomessa ei käydä kauhean vilkasta keskustelua abortista eikä ajatus homoseksuaalisuuden leviämisen muodostamasta uhasta etnisesti oikeiden ihmisten väestönkasvulle saa pahemmin nostetta. Sen sijaan täällä kampanjoidaan esimerkiksi siitä, millä tavoin sukupuolen moninaisuudesta opetetaan kouluissa, translaista, hiljattain äitiyslaista, suvaitsevaisuudesta ja vihapuheesta. Vaikka tähänastiset vaikutukset ovat olleet vakavimmat Itä-Euroopassa ja Afrikassa, liikkeen strategiat ovat samankaltaisia koko länsimaisen sivistyksen vaikutusalueella; käytännössä yritetään viedä oma agenda niin pitkälle, kuin se kussakin maassa on realistista viedä.

 

Liikehdinnässä on huolestuttavinta tiettyjen argumenttitapojen ja toimintatapojen hyvin nopea leviäminen. Yksi esimerkki yhtenäisestä toimintatavasta on luoda mielikuva massiivisesta allekirjoitusmäärästä näyttäytymällä medioille paperipinoja kantaen, ikään kuin todistusaineistona: näin ”tavalliset ihmiset” oikeasti ajattelevat, ojentaen allekirjoitukset päätöksentekijöille. Tätä strategiaa on käytetty myös Suomessa. Toisena esimerkkinä Suomessa toimivan Aito Avioliitto -järjestön logo matkii alkuperäistä ranskalaista La Manif Pour Tousia ja sama logo yhdistää suuren joukon eurooppalaisia iloisin kuvin esittäytyvää vihajärjestöjä. Kaikki suomalaiset anti-gender-toimijat eivät ole ehkä suorassa yhteydessä Eurooppalaiseen verkostoon, mutta ne ovat ainakin omaksuneet esikuviensa käsitteet ja toimintatavat.

 

 

LIIKKEEN HISTORIASTA: KUN PAAVI OLI HYVIN VIHAINEN…

 

Ajatus ”gender-ideologiasta” syntyi, kun YK:n järjestämässä kansainvälisissä naisten hyvinvointia ja oikeuksia koskevissa konferensseissa käytettiin ”sex”-sanan sijasta sanaa ”gender” vuosina 1994-95. Vatikaani ja eräät muut maat protestoivat termin käyttöä virallisissa dokumenteissa ja etenkin sitä, että sitä käytettiin tavalla, jonka koettiin häivyttävän sukupuolen merkitystä.

 

Tästä lähtien Vatikaani alkoi tuottaa kauhistelevaa, pelkoa lietsovaa kirjallisuutta ja poliittista diskurssia siitä, mistä gender-termin käytössä on kyse ja mihin se voi johtaa. Silloinen paavi Johannes Paavali II painotti ajatusta siitä, että mies ja nainen täydentävät toisiaan ja hän määritteli miehen ja naisen suhdetta käsitteellä ”uni-duality”). Termi ”gender ideology” oli ilmeisesti alun perin Kardinaali Ratzingerin (sittemmin Paavi Benedictus XVI) keksimä. Tunnetun varhaisen ”sukupuoli-ideologian” teoreetikon Gabriele Kubyn tuotantoa siteerataan myös Suomessa, esim. Juha Ahvion blogissa.

 

Vuoden 2008 talouskriisin myötä yksinkertaistavat argumentit katastrofiin syyllisiä etsittäessä saivat erityisen otollista vastakaikua. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäviä poliitikkoja, sukupuolentutkijoita ja sateenkaariaktivisteja oli helppo syyllistää siitä, että politiikassa oli keskitytty vääriin asioihin. Moni kyllästyi “poliittiseen korrektiuteen” ja tasa-arvokysymyksiin, etenkin jos he samaan aikaan kokivat, että heidän tarpeitaan ei huomioitu tarpeeksi. Edelleen päädyttiin johtopäätökseen, että heidän tarpeitaan ei huomioitu tarpeeksi, koska tasa-arvokysymyksiä huomioitiin liikaa – kuultiin argumentteja tyyliin “teillähän on jo oikeuksia, mitä te nyt vielä vaaditte?”

 

Vuodesta 2012 alkaen “sukupuoli-ideologiaa” alettiin Vatikaanissa kuvailla uhkana ”luomakunnan järjestykselle” ja sosiaalisten struktuurien jatkuvuudelle – ja lopulta se liitettiin eskatologiaan ja maailmanloppuun.

 

 

MONEN VIHAN SOPPA

 

Gender-ideologiaa kuvataan monen perinteisiä arvoja uhkaavan tekijän yhdistelmäksi. Siinä kauhistellaan irstaita ja luonnonjärjestyksen sotkevia homoja ja transihmisiä. Edelleen kauhistellaan aborttia, ehkäisyä ja muita toimia, joilla edistetään seksuaaliterveyttä ja naisten oikeuksia omaan kehoonsa – kaikki tämä on osoitusta silkasta itsekkyydestä. Se vasta kauheaa onkin, että seksistä puhutaan kouluissa, jopa myös homoista ja transihmisistäkin. Tähän syypäinä ovat luonnollisesti yliopistojen sukupuolen- ja naistutkimus. Myös demokratia on osaltaan syypää tapahtuneeseen, koska se on vapauden huumassaan mahdollistanut sen, että tämä ”ideologia” on päässyt leviämään. Naiivi usko demokratiaan on sokaissut meidät, ja ilman konservatiivisia sääntöjä olemme kaikki oman itsekkyytemme ja ideologioiden vietävissä. Kristinuskon oikeuttaman syrjinnän kyseenalaistaminen on hyökkäys sananvapautta ja myös kristittyjä kohtaan.

 

Viimeaikainen suomalainen esimerkki tästä argumentointitavasta on Tahdon 2020 -kansalaisaloite. Korruptoituneita vallanpitäjiä syytetään, kuten myös ”EU-byrokraatteja” muutenkin jo olemassa olevia Brysselin byrokratian vastaisia tunteita valjastaen. ”Gender-ideologia” mielletään salakavalana vallankaappausprojektina ja yhdistetään marxilaisuuteen ja kommunismiin liittyviin kauhukuviin.

 

Nämä erilliset huolenaiheet yhdistetään sitten jotenkin yhdeksi ”ideologiaksi” ja strategiaksi, jonka tarkoitus on pakottaa valtaväestö luopumaan omista arvoistaan. Tässä yhteisen vihollisen vastustamisessa esim. abortinvastainen voi kokea olevansa samassa veneessä sukupuolentutkimusta vastustavan kanssa. Ideologiseen soppaan on lisätty vielä erikoisempia aineksia, kuten väite, että sukupuoli-ideologia on uuskolonialistista, ja että Afrikan maiden ulkomaanavun kontekstissa maita vaaditaan alistumaan länsimaalaiseen sukupuoli-ideologiaan.

 

Uhkakuva liitetään erityisesti marxilaisuuteen – ja siihen, että jotakin ideologiaa tyrkytetään ihmisille (viattomille lapsille tai puolustuskyvyttömille Afrikan maiden asukkaille) ja heidät pakotetaan alistumaan tähän ideologiaan. Tämänkaltaiset argumentit – joita kuulee nykyään myös muualta kuin Vatikaanista (esim. Jordan Peterson) – toimivat erityisen hyvin Itä-Euroopan maissa, joissa mielleyhtymät ideologiaan herättävät pelkoja kommunismin uudelleenheräämisestä sekä maissa, joissa uhkakuvan yhdistäminen kolonialismiin herättää vahvoja tunteita. Näillä argumenteilla on ajoittain onnistuttu masinoimaan jopa YK:n elimiä tämän agendan ajamiseen.

 

Poliittisesti maltillisen oikeiston ja perinteisen äärioikeiston välille on syntynyt uusi poliittinen tila. Tälle tilalle on ominaista etnisen nationalismin maahanmuuttovastaisuus ja sosiaalisen konservatiivisuuden anti-genderismi. Nämä kaksi yhdistyvät käsitteessä ”kristitty Eurooppa”. Tässä uudessa poliittisessa tilassa voi olla ryhmiä, jotka eroavat toisistaan suuresti, kuten esim. ekologisesti ajattelevia ja ilmastonmuutoksen kieltäjiä, vapaan kapitalismin kannattajia ja valtion säätelyn kannattajia, heikon keskusvallan ja vahvan valtion kannattajia. Eroilla ei ole väliä niin kauan kuin jaetaan kokemus yhteisestä vihollisesta.

 

”Maailmanjärjestystä uhkaava gender-ideologia”  on nykypäivänä levinnyt hyvin laajalle ja myös poliittiseksi välineeksi. Donald Trump, Viktor Orban, Matteo Salvini ja Brasilian presidentti Jair Bolsonaro ovat kaikki käyttäneet ”sukupuoli-ideologiaa” uhkakuvana kasvattaakseen poliittista valtaansa.

 

 

ULKOKUORI ON TÄRKEÄÄ…

 

Nykyään liikehdintä pyrkii näyttäytymään usein ei-uskonnollisena, ja uskonnollisia ulottuvuuksia peitellään vedoten ”maalaisjärkeen”, ”vanhoihin arvoihin” ja ” sukupuoli-ideologian kieroutuneisuuteen”. Suomessa Tapio Puolimatka luennoi sukupuoli-ideologiasta pseudotieteellisiä teorioita tarinaan sekoittaen. Päivi Räsänen ja Sari Tanus käyttävät lääkärin auktoriteettiaan virheellisten lääketieteellisten väittämien vakuuttavuutta lisätäkseen, ja konservatiivikristillisyyttä edustavan Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvio uhriutuu Oikean Median sivuilla: ”Miksi toisten sana on vapaampi kuin toisten?”. Muutos uskonnollisen argumentaation korvaamisesta maalaisjärkeen ja asenteisiin vetoavaksi ilmaantui kuin taikaiskusta Aito Avioliitto –yhdistystä perustettaessa – kätilönä toimi ranskalainen sisarjärjestö La Manif Pour Tous. Kun sota tasa-arvoista avioliittoa kohtaan oli hävitty, AitoAvioliitto kokosi voimansa nimenomaan transihmisten oikeuksien vastustamiseen – vastaavalla tavoin uskonnollinen agenda pseudotieteelliseen kaapuun verhottuna.

 

Viha-agendasta huolimatta monet isot anti-gender-tapahtumat painottavat positiivisia viestejä ja näyttävät enemmän Pride-juhlilta kuin maailmanlopun vastaisilta tapahtumilta. Tarkkaan harkitut symbolit, kuten ilmapallot ja positiiviset viestit (esim. ”perhearvot”) puhuttelevat samalla peittäen alleen uhkakuvat, jotka kuitenkin ovat täysin olennaisia liikkeelle.

 

Työtä on tehty paljon sen eteen, että vanhat opit on saatu kiedottua uuteen brändiin. Konservatiiviset ajatukset ja arvot esitetään ikään kuin ihmisoikeuskysymyksinä. Nämä todellisia ihmisoikeuksia kyseenalaistavat argumentit painottavat vastavoimana argumentteja, jotka suojaavat ihmisen ”arvokkuutta” (dignity). Tällä agendalla on onnistuttu vedättämään aika ajoin myös EU:n toimijoita.

 

 

VERKOSTOTOIMIJAT

 

Vatikaanin lisäksi anti-gender-liikkeen taustalla on monia muita kansainvälisiä toimijoita. Ryhmittymät ovat ammattimaistuneet sellaisilla alueilla kuin strategiset oikeustoimet, asianajo, sosiaalisten verkostojen mobilisointi, valeuutiset ja osallistuvan demokratian välineet EU- ja kansallisella tasolla (verkkovetoomukset, kansanäänestykset). Kaikki nämä organisaatiot käyttävät arvo- ja ihmisoikeuspuhetta peitelläkseen tavoitteitaan. Järjestöjen keskinäistä toimintaa on kuvattu ristiinpölytykseksi, mutta mukana on myös tarkkaan suunniteltua taktista yhteistyötä ja operaatioita.

 

Tärkeimpiä ylikansallisia toimijoita ovat mm.:

 

 

 

RAHOITTAJAT

 

Anti-gender-ryhmiä rahoittavat ennen kaikkea yhdysvaltalainen kristillinen oikeisto, jossa ovat mukana miljardöörit, kansalaisjärjestöt ja säätiöt. Sen lisäksi ne saavat varoja myös Eurooppalaisilta miljardööreiltä, venäläisiltä oligarkeilta ja heidän säätiöiltään, EU:n ja kansallisista julkisista rahoituskanavista ja joukkorahoituksen avulla. Anti-gender-ryhmät ovat ymmärtäneet rahoituksen merkityksen, ja ovatkin kehittäneet strategian, jonka avulla edistyksellisten kansalaisjärjestöjen rahoitusta saadaan leikattua.

 

Runsaan rahoituksen turvin järjestöillä on varaa moderneihin visuaalisen viestinnän välineisiin, kohderyhmien tutkimiseen, sanomansa ammattimaiseen hiomiseen ja testaukseen. Tämä on tehnyt ryhmistä taitavia ajamaan asiaansa, erityisesti EU:n, Euroopan neuvoston ja YK:n tasolla.

 

 

ANTI-GENDER-LIIKKEEN UHKAKUVAKEHYKSET, TOP NINE

 

Anti-gender-liikkettä tutkineet tahot ovat tiivistäneet sen agendan yhdeksään uhkakuvaan, joita liike käyttää vaihtelevasti eri maissa. Nämä uhkakuvat ovat jalostuneet propagandistisiksi ”kehyksiksi” sen myötä, kun anti-gender-ryhmät ovat modernisoituneet ja ammattimaistuneet. Kehykset toimivat, koska niissä käytetään hyvin vahvaa kieltä ja peräänkuulutetaan sellaisia arvoja kuin ”elämä”, ”arvokkuus” ja ”vapaus”.

 

  1. ANTROPOLOGINEN UHKA

Anti-gender-liikkeen ideologia esittää uhkakuvan ”demografisesta talvesta”, ajatuksen siitä, että Euroopasta on tulossa vanha maanosa. Abortti ja sateenkaari-ihmiset nähdään uhkana lisääntymiselle. ”Gender-ideologian” väitetään olevan osasyyllinen kaikkiin suuriin muutoksiin, myös ihmisenä olemisen merkityksen muutokseen.  Viesti on myös rodullistettu: joko avaamme Euroopan ovet ja teemme siitä mustan/ruskean/islamilaisen tai kannustamme naisia synnyttämään lisää lapsia. Kaikelle tälle löydetään tieteelliset taustat.

 

  1. JUMALAN SUUNNITELMAN VASTAISUUS

Anti-gender-liikkeen ideologia lähtee siitä, että Jumalalla on suunnitelma Euroopan kansoille. Se hyökkää hedonismia, maallisuutta ym. vastaan ja ylläpitää fantasiaa kristitystä Euroopasta, jota pitää puolustaa muslimeilta.

 

  1. LUONNONVASTAISUUS

”Gender-ideologia” esitetään luonnonvastaisena ja painotetaan, että sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio. Tämä näkemys esitetään sekä itsestäänselvyytenä ”maalaisjärkeä käyttäen” että todellisena tieteenä. Sukupuoli-ideologia yhdistetään tieteenvastaisuuteen tai valetieteeseen.

 

  1. LASTEN VAARANTAMINEN

Tämä uhkakuva on hyvin yleinen ja käytössä useimmissa maissa. Sateenkaari-ihmiset kuvataan saalistajina ja pedofiileinä. Gabriele Kuby kirjoitti vuonna 2014, että ”Gender-ideologia saa polttoaineensa marxilaisilta filosofeilta, erityisesti Frankfurtin koulukunnasta. Heidän mielestään seksuaalisuus tuli vapauttaa rajoittavasta moraalista, jopa insestitabusta. Lasten välinen seksi, samoin kuin seksi lasten kanssa oli syytä sallia, jotta luotaisiin ’yhteiskunta ilman sortoa’”. Saksassa anti-gender-ryhmät ovat ottaneet yhteyttä vanhempiin ja kehottaneet arvostelemaan opettajia, jos nämä opettavat koulussa sukupuolen moninaisuudesta. Suomessa tätä ajatusta edustaa mm. Tahdon 2020-kansalaisaloite,

 

  1. UHKA DEMOKRATIALLE

Anti-gender-aktivistit esittävät feministien olevan salaliitossa ja ottavan vallan käyttämällä Troijan hevosena vapautta, suvaitsevaisuutta, oikeutta ja tasa-arvoa. Väitetään, että ”genderideologian kannattajat” vastustavat sananvapautta, ovat heterofobisia ja kammoavat kristinuskoa. ”Gender-ideologian” väitetään olevan vaarallisempaa kuin marxilaisuus. Kardinaali Sarah vertasi ”gender-ideologiaa” jopa ISISiin sanomalla, että kumpikin ”vaatii universaalia ja totalitaarista hallintoa, on väkivaltaisen suvaitsematon, tuhoaa perheen, yhteiskunnan ja kirkon, ja on avoimen vihamielinen kristinuskoa kohtaan”.

Anti-gender-liikkeen ideologien mukaan ”Totalitarismi on vaihtanut vaatteita ja näyttäytyy nyt vapauteen, suvaitsevaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, syrjinnänvastaisuuteen ja moninaisuuteen pukeutuneena – kaikki ideologisia taustoituksia, jotka osoittautuvat olevan amputoituja, vääristyneitä termejä.”

Siteeraamalla Orwellia pyritään luomaan mielleyhtymä akateemisen sukupuolentutkimuksen sanaston, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvän uuden terminologian ja poliittisen manipulaation välille: ”Poliittinen kielenkäyttö on tarkoitettu saamaan valheet kuulostamaan totuudenmukaisilta, murha kunnioitettavalta ja saamaan silkka tuuli näyttämään solidaarisuudelta.” Tämä ajatusmalli selittää sen, miksi argumentteja vastaan väittely voi joskus olla niin tehotonta: Lähtökohtana on alusta asti, että kuulostat vain ”poliitikolta” joka puhuu, mutta ei sano mitään.

 

  1. KIEROUTUNEET ELIITIT

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista vastaan hyökätään voimakkaasti. Valtaa pitävien eliittien väitetään käyttävän sosiaalista manipulointia (social engineering), tavoitteena muuttaa miesten ja naisten seksuaali-identiteetti.

 

  1. VASEMMISTON UUSI VALEPUKU

Tässä ”gender-ideologia” on niputettu yhteen poliittisen ja taloudellisen sosialismin ideologian kanssa. Sitä käytetään tällä hetkellä erityisesti Brasiliassa, jossa maan vapauttaminen ideologian kynsistä on muotoiltu keinoksi parantaa taloutta samalla kun luvataan suojella maan ”juutalais-kristillistä perinnettä”.

 

  1. UUSKOLONIALISTINEN PROJEKTI

Vuonna 2016 paavi Fransiscus kutsui LGBTI-inklusiivista seksuaalikasvatusta ”ideologiseksi kolonisaatioksi”. Anti-gender-aktivistit ovat onnistuneet tämän ilmaisun käytössä parhaiten Afrikassa sekä Keski- ja Itä-Euroopassa, missä ajatus ”gender-ideologiasta” länsimaisten eliittien ja instituutioiden tuomana painostuksena saa kannatusta.

 

  1. LUONNONSUOJELIJAT

Kaksi viimeistä paavia on puhunut ympäristönsuojelun tärkeydestä. He väittävät, että luontoa suojellaan parhaiten, kun Jumalan luomistyöhön ei puututa. He ovat puhuneet moraalisesta laista, joka on kirjoitettu luontoon, elämään, heteroseksuaalisuuteen ja miehen ja naisen olemukselliseen erilaisuuteen.

 

———–

 

Blogitekstin taustalla olevia lähteitä:

Roman Kuhar & David Paternotte (eds.)(2017) Anti-Gender Campaigns in Europe: Mobilizing against Equality. London: Rowman & Littlefield International, Ltd.

https://www.rowmaninternational.com/book/antigender_campaigns_in_europe/3-156-7734fc12-00e3-47fc-8478-05897740ac19

 

Neil Datta (2018) Restoring the Natural Order: The religious extremists’ vision to mobilize European societies against human rights on sexuality and reproduction. Brussels, April 2018: European Parliamentary Forum on Population & Development (EPF).

https://www.epfweb.org/sites/epfweb.org/files/rtno_epf_book_lores.pdf

 

Suomenkielisen materiaalin on kääntänyt ja muokannut Sateenkaariyhdistys Malkuksen Taakasta voimavaraksi -hanke (www.voimavaraksi.fi).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu