Etiikka ihmisyhteisöjen historiassa, lyhyt oppimäärä

Tässä blogissa hahmottelen ihmisen toiminnan eettisyyttä muutaman rajatun ulottuvuuden varassa.

 

Ne ovat

  • omaa etua ajava egoismi,
  • toisen edun oman edelle laittava altruismi,
  • outouden kokemusta ilmentävä ksenofobia ja ekslusiivisuus

ja sen vastakohtana

  • uteliaisuuden tuottama inklusiivinen yhteisyyden kokemus.

 

Etenen tarinassani historiallisesti varhaisista ajoista pikku hiljaa nykypäivään.

 

Jo kauan ennen meitä maapallolla eläneellä serkullamme simpanssilla ”yhteiskuntajärjestelmä” perustuu egoistisen alfakoiraan ylivaltaan. Altruismia esiintyy, mutta se on merkittävässä määrin alisteinen alfakoiraan intresseille. Lauman ja suvun hyvinvointi perustuu alfakoiraan voimaan, röyhkeyteen ja neuvokkuuteen. Bonobokin on samalla tavalla sukua meille. Sen sosiaalinen rakenne ei perustu alfakoiraan yksinvaltaan, vaan moninaiseen yhteistyöhön. Keskinäinen altruismi ja sen neuvokkaat sovellukset ovat tuossa sosiaalisessa rakenteessa keskeinen menestystekijä.

 

Varhaisilla ihmisyhteisöillä voidaan olettaa olleen vastaavanlaisia yhteiskuntarakenteita, milloin enemmän simpanssia ja milloin bonoboa muistuttaen. Kaikilla näillä lajeilla lienee ollut lauman koheesion kannalta tärkeä yhteisyyden tunne ja vastakohtana epäluulo vieraita kohtaan.

 

Jo varsin varhaisista kirjoituksista löytyy myös tärkeä periaate: Kohtele lähimmäistäsi niin kuin itseäsi toivoisit kohdeltavan. Tämä Kultaisen säännön periaate on ihmiskunnan altruistisen etiikan kulmakivi. Yleensä tätä sääntöä sovellettiin vain ”omiin”, siis ksenofobinen elementti kavensi sen sovellusalaa. Modernissa kontekstissa tämä sääntö vaatii meitä kunnioittamaan toisen ihmisen lähtökohtia silloinkin, kun ei itse välttämättä tuon toisen ihmisen lähtökohtia ymmärrä.

 

Kultaisen säännön rikkominen oli ei-toivottavaa ja rikkomisen vastustaminen taas toivottavaa. Tämä näkyy monissa varhaisissa laeissa ja on oikeusjärjestelmän ja ajatuksen oikeudenmukaisuudesta synnyn lähtökohtia. Esimerkkejä tähän liittyvistä laeista ovat mm. Vanhan testamentin Kymmenen käskyn lähimmäisen vahingoittamisen kieltävät paragrafit. Osa käskyistä taas on tuottamassa yhteiskunnallista koheesiota vahvistamalla uskonnollisten auktoriteettien asemaa – tällöin lainlaatijoilla on ollut oma lehmä ojassa altruismin sijaan. Oma haasteensa on myös siinä, onko kultaisen säännön vastaiseksi toiminnaksi katsottu asia todella sitä, siis onko toisen lähtökohdat oikein perustein vääriksi tulkittu.

 

Yhteisöille kehittyi sääntöjen noudattamista varten voimaa käyttävinä välineinä erilaiset sotajoukot. Ne myös huolehtivat yhteisön puolustamisesta ulkoisia uhkia vastaan, mutta simpanssiurosta muistuttaen niitä käytettiin tilanteen osuessa kohdalleen myös oman vallan kasvattamiseen naapurien kustannuksella tai oman vallan pönkittämiseen.  Joissakin varhaisissa yhteiskunnissa sisäisestä järjestyksestä huolehtivat myös nykyistä poliisia muistuttavat instituutiot.

 

Altruismi ulottui aluksi pääosin oman yhteisön jäseniin, useimmiten vielä omaan yhteiskunnalliseen luokkaan. Kuitenkin esimerkiksi Koraanissa esiintyy ajatus oikeuksista muillekin kuin ”meille”, kun valloitetuille kansoille kehotetaan sallimaan oman uskonnon harjoittaminen.

 

Mitä tulee kristinuskon lähtökohtiin, Jeesuksen opeissa kultainen sääntö näyttäytyy voimallisena Rakkauden kaksoiskäskyssä, joskin sen ensimmäinen osa saastuttaa sen puhtauden uskonnollisella auktoriteettivaatimuksella. Jeesuksen pelastusoppi laajentaa varhaista kaksoiskäskyyn perustuvaa ”ihmisoikeusajattelua” radikaalisti yhteiskuntaluokkarajat murtaen, joskin sekin on uskonnollisella vaatimuksella saastutettu. Paavalin puhe rakkaudesta sisältänee altruismista sekä lähimmäistä että uskonnollista auktoriteettia kohtaan.

 

Antiikin Kreikassa syntyi sitten uusi ajatus tasa-arvosta ilman ylempää auktoriteettia. Sen lopputulema demokratia toki koski vain yhteisön vapaita miehiä. Ajatus jäi länsimaisessa kulttuurissa pitkäksi ajaksi unholaan kirkon ja erilaisten monarkioiden alfaurosten haaliessa vuorollaan eettisten periaatteiden tulkinnan yhteiskunnassa omiin tarpeisiinsa.

 

1700-luvun valistusaika toi tähän merkittävän muutoksen. Siirtomaa-ajan ja tieteen tuomat uudet ajatukset saivat ihmiset hahmottamaan maailmaa laajempana ihmistenvälisenä kokonaisuutena ja itsevaltiuden vastustaminen näihin yhdistettynä nosti ajatuksen tasa-arvosta ihmiskunnassa. Tärkeä virstapylväs tässä oli Yhdysvaltojen perustuslaki, jossa nämä periaatteet julistettiin voimallisesti ja mikä edelleen vaikutti Ranskan vallankumoukseen.

 

Kehitys oli siitä eteenpäin kaikkea muuta kuin suoraviivaista: 1800-luvun kansallisvaltioaate sisälsi eksklusiivisen toisten kansallisuuksien väheksynnän ja oli pohjustusta esimerkiksi kansallissosialismille. Valistusaate oli myös pohjana sosialismille, jonka reaalitoteutukset ovat olleet etupäässä alkuperäisen ihanteen irvikuvia – taas joku alfauros nappasi aatteen omiin tarkoituksiinsa.

 

Valistusajan ihmisoikeusajatuskin oli alkuperäisessä muodossaan vajavainen ja eksklusiivinen, koska se ei suonut noita oikeuksia muille kuin vallassa oleville valkoisille miehille. Vähitellen ja kovien taistelujen jälkeen oikeudet suotiin orjille, naisille ja maan etnisille vähemmistöille ja uskonnollisille ryhmille. Toisen maailmansodan jälkeen YK julisti nämä oikeudet keskeisimmäksi periaatteekseen. Ihmisoikeuksien julistuksessa on viisaasti kirjoitettu muotoilu, joka mahdollistaa sen suojiin otettavan ihmisryhmiä, joita tuolloin ei vielä ymmärretty ottaa. Näin sitä voidaan nykyään soveltaa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

 

Antiikin Kreikassa syntynyt demokratia on myös tullut esiin monarkioiden kaaduttua ja kansallisvaltioiden synnyttyä 1800-luvulta lähtien. Demokratian haavoittuvuus näkyi esimerkiksi 30-luvun Saksassa, jossa diktaattori pääsi valtaan polkemaan kaikki ihmiskunnan arvokkaat oikeusperiaatteet laillisissa vaaleissa. Tämä kokemus on teroittanut sen tarvetta, että nämä periaatteet on hakattu kiveen niin, että ajoittainen poliittinen virtaus ei niitä voisi uhata. Näitä sementoivia elementtejä ovat mm. muita lakeja vaikeammin kumottava ja muuta lainsäädäntö oikeaan suuntaan ohjaava perustuslaki ja oikeusperiaatteita tukevat kansainväliset sopimukset. Asia on tullut viime aikoina uudelleen erityisen ajankohtaiseksi esimerkiksi Puolan ja Unkarin huolestuttavan kehityksen kohdalla.

 

Kun mietimme Suomessa tapahtunutta kehitystä, voimme tässä esitetyn pohjalta pohtia, mitä on eettisessä mielessä taustalla perussuomalaisten, monien vanhoillisten uskonnollisten yhteisöjen ja muun oikeistokonservatiivisten piirien politiikassa. Kunkin mielestään hyvää tarkoittavan tahon on kaiken kaikkiaan syytä arvioida aika ajoin, onko vastustettava asia oikein analysoitu ja onko omaan agendaan takertunut vaivihkaa jonkun simpanssialfauroksen intressi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu