Joillakin on suuri sydän, toisilla suuri mantelitumake

Olen kirjoittanut jo aiemmin siitä, kuinka aivotutkijat ovat löytäneet neurologisia syitä sille, että joillekin ihmisille on ylivoimaisen vaikea muuttaa ajattelutapaansa silloinkaan, kun siihen olisi hyvät perusteet. Tämä on mietityttänyt itseäni kovasti, koska koen tämän ilmiön toisaalta ongelmana omassa yhdenvertaisuutta edistävässä työssäni, ja toisaalta se on uhka laajemminkin kehitykselle kohti ihmisoikeuksia kunnioittavaa maailmaa. Nyt löysin toisen artikkelin, jossa samaa asiaa käsitellään osin eri kulmasta. Sen on laatinut kognitiivinen neurotieteilijä ja tiedekirjailija Bobby Azarian. Esitän siitä raakakääntämiäni otteita.

”Vertaisarvioidut tutkimukset osoittavat, että konservatiivit ovat yleensä herkempiä uhille. Tämän ominaisuuden säilymiselle populaatiossa lienee selityksensä siinä, että tällaiset yksilöt välttyvät helpommin harkitsemattomista riskinottamisista johtuvilta uhilta, ja varoittavat niistä myös ympäröivää yhteisöä. Toisaalta tähän liittyvä uhkaharha voi vääristää todellisuutta, ruokkia järjettömiä pelkoja ja tehdä haavoittuvammaksi pelkoa lietsoville poliitikoille.

Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa liberaaleille ja konservatiivisille osallistujille näytettiin negatiivisten ja positiivisten kuvien kollaaseja tietokoneen näytöllä samalla, kun heidän silmiensä liikkeitä tallennettiin. Liberaalit katsoivat ensin miellyttäviä kuvia, kuten iloista lasta tai söpöä kaninpoikasta, kun taas konservatiivit keskittyivät ensin ja myös viipyivät pidempään uhkaavissa ja inhottavissa kuvissa – kuten pahoin kolaroitu auto, hämähäkki tai toukkia kihisevä avohaava.

Tätä psykologit kutsuvat ”negatiivisuuden vinoutumaksi”, mistä seuraa ylikorostetusti uhkatietoinen ympäristön arviointi. Monien konservatiivien mielestä maailma näyttää paljon pelottavammalta paikalta. Tämä näyttäisi selittävän, miksi niin monet suuret konservatiiviset näkemykset ovat yleensä juurtuneet pelkoon – presidenttiin, maahanmuuttajiin, rokotuksiin jne. liittyen.

Vuonna 2008 Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että konservatiivilla on voimakkaampi fysiologinen vaste hätkähdyttäviin ääniin ja graafisiin kuviin. Uhkiin suuntautuvaa yliherkkyyttä pidetään yhtenä ahdistuksen tunnusmerkkinä. Mutta miksi juuri ne, jotka pelkäävät helpommin, kannattavat konservatiivisia näkemyksiä?

Keski-Arkansasin yliopiston sosiaalipsykologi Paul Nail ehdottaa ilmiölle vastaukseksi seuraavaa:

– Konservatiivisuus ilmeisesti auttaa suojelemaan ihmisiä joiltakin luonnollisilta elämänvaikeuksilta. Tosiasia on, että emme elä täysin turvallisessa maailmassa. Asiat voivat mennä pieleen. Mutta jos voin hahmottaa tilanteen maailmankatsomukseni kautta, voin pitää ahdistukseni hallittavalla tasolla.” Tämä voisi selittää molempien osapuolten erilaiset asenteet aseiden käytön vapauteen ja rajoituksiin (Yhdysvalloissa). On loogista, että ne, jotka säikähtävät uhkia helpommin, ovat myös niitä, jotka uskovat tarvitsevansa aseen.

Vuoden 2008 tutkimuksessa luetteloitiin korkeakouluopiskelijoiden makuuhuoneista löydetyt esineet ja havaittiin, että liberaalit omistivat enemmän kirjoja ja matkailuun liittyviä esineitä, kun taas konservatiiveilla oli enemmän asioita, jotka pitivät järjestystä elämässään, kuten kalentereita ja siivoustarvikkeita.

Tämä viittaa siihen, että liberaalit etsivät useammin seikkailuja ja uusia kokemuksia. Konservatiivit sen sijaan saattavat pitää parempana järjestynempää, kurinalaista elämäntapaa. Tämä voisi auttaa selittämään, miksi he usein vastustavat muutosta ja edistyksellistä politiikkaa.

(Jo edellisessä tähän aiheeseen liittyvässä blogissa kerroinkin seuraavasta havainnosta)

University College London -tutkijat ovat magneettikuvauksen avulla havainneet, että konservatiiviksi tunnistavilla opiskelijoilla on suurempi mantelitumake kuin liberaaleiksi itseään kuvaavilla. Tämä aivojen rakenne osallistuu tunteiden käsittelyyn, ja se on erityisen reaktiivinen pelottavia ärsykkeitä kohtaan. On mahdollista, että ylisuuri mantelitumake (kuvassa punaiset alueet) voi aiheuttaa lisääntynyttä herkkyyttä, joka voi saada ihmisen tavallisesti ylireagoimaan kaikkeen, joka näyttää olevan mahdollinen uhka, olipa se sitten sellainen tai ei. Tämä suhteeton pelkoreaktio voisi selittää, kuinka esimerkiksi Bushin hallinto pystyi keräämään laajan julkisen tuen konservatiivien keskuudessa Irakiin tunkeutumiseen. Ehkä jos he sanoisivat lauseen ”joukkotuhoaseet” tarpeeksi monta kertaa, sillä ei olisi väliä onko niitä olemassa vai ei.

Empiiriset todisteet viittaavat siihen, että konservatiiveilla ja liberaaleilla ei ole vain erilaisia ​​näkemyksiä ja mielipiteitä – heillä on myös erilaiset aivot. Tämä tarkoittaa, että poliittisen suuntautumisen ja yleisen maailmankuvamme valinta ei välttämättä ole kovinkaan suuri valinta. Meidän on kuitenkin pyrittävä ymmärtämään nämä psykologiset ja biologiset erot, jotta voimme viime kädessä käyttää tätä tietoa työskennelläksemme yhdessä ja löytääksemme keskitien. Sellainen tieto voi myös tehdä meistä vähemmän haavoittuvia niille, jotka haluavat käyttää näitä taipumuksiaan omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa käyttämällä pelonlietsomisen kaltaisia ​​taktiikoita.

Lisäksi tieto siitä, miksi joku on sellainen kuin hän on, voi auttaa meitä olemaan suvaitsevaisempia ja kärsivällisempiä toisiamme kohtaan. Mutta meidän on myös oltava rehellisiä tässä tilanteessa. Kun tärkeitä valintoja tehdään vaistonvaraisesti loogisen päättelyn sijaan, on jokaisen vastuulla tuoda tämä esiin, jotta se ei johda katastrofiin.”

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Neurologiset löydökset vahvistavat sen, mitä itse asiassa on jo aiemmin tiedetty ihmisluonnosta yleisemmin. Näitä konservatiivisuuteen liittyviä pelkotiloja on käytetty häikäilemättä hyväksi ikimuistoisista ajoista. Aiemmin siinä kunnostautuivat ennen kaikkea uskonnolliset auktoriteetit, ja nyt menetelmän suorastaan tieteelliseen käyttöön on erikoistunut oikeistopopulistinen propaganda. Esimerkiksi Steve Bannonin toiminnassa nämä kaksi yhdistyvät, hän on toiminut niin amerikkalaisten populistien kuin Vatikaanin tiedotustoiminnassakin. Bannonin kehittämän kaltaisessa viestinnässä ihmisille esitetään mahdollisimman raadollisia ja mahdollisimman alhaisiin tunteisiin vetoavia uhkakuvia. Valeuutiset toimivat konservatiivisen vastaanottajan kohdalla juuri aiemmin esitetyllä tavalla: Uutisen sisältö on niin pöyristyttävä, että tunnetilan kuohu estää sen rationaalisen ja kriittisen tarkastelun.

On siksi hyvä ymmärtää, mitä eri agendoilla oikeasti ajetaan. Toisaalta konservatiivinen suhtautuminen on syytä ottaa huomioon yhdenvertaisuustyössä niin, että tullaan vastaan ja helpotetaan hankaliksi koettujen asioiden käsittelyä.