Kahtia jakautunut maailmani
Tänään 17.5. vietetään vuosittaista homo- ja transfobian vastaista päivää (Day against Homophobia, Transphobia and Biphobia). ”Fobialla” tarkoitetaan tässä vihaa, pelkoa, inhoa tai vastenmielisyyttä näitä identiteettejä ja ihmisryhmiä kohtaan. Tämän vuoden teemaksi on valittu “Our Bodies, Our Lives, Our Rights”. Teema viittaa keskeisimpiin asioihin, joihin trans- ja homovihamielisyys nykyään kohdistuu.
Tämä päivä saa miettimään nykyistä maailmaamme, joka on kummallisella tavalla kahtia jakautunut. Itse tunnun elävän sellaisessa lohkossa, jossa nämä asiat eivät ole ongelma. Olen hajottanut kaappini asteittain vuodesta 2016 niin, että kaksi vuotta myöhemmin olen jo elänyt täysin avoimesti omana itsenäni. Vastaanotto tälle on ollut likimain huumaavan kannustava, elämä on ollut tämän asian suhteen endorfiinipöllyssä leijailua. Eläkkeelle siirryttyäni olen keskittynyt kouluttamaan yhdenvertaisuuden toteuttamista yhteiskunnassamme, ja siinä työssä olen kohdannut fantastisia ihmisiä, jotka ovat omistautuneet viemään asiaa eteenpäin omissa organisaatioissaan. Tässä työssä olen etsinyt lähestymistapaa, jolla niillekin, joille asia on outo ja ehkä pelottavakin, näiden asioiden haltuun otto ja niihin tottuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tässä työssä olen myös kokenut tekeväni jotain arvokasta, mikä muuttaa maailmaa piirun verran parempaan suuntaan.
Toisaalta havaitsen täysin toisenlaisen maailman ihan lähellä itseäni. Ystäväpiirissäni on ihmisiä, jotka joutuvat erityisesti moniperustaisista syistä tai ahtaassa uskonnollisessa ympäristössä ankaran häirinnän, syrjinnän ja muun henkisen väkivallan kohteeksi. Jatkuvasta syrjinnästä ja häirinnästä kertovat myös tekemäni kyselyt sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta, ja vielä huolestuttavampia viestejä voi lukea kansainvälisistä tutkimuksista. Sosiaalisessa mediassa kohtaan myös vihamielistä asennetta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Syyt tähän ovat poliittisia, uskonnollisia tai liittyvät kyvyttömyyteen/laiskuuteen miettiä asioita muuten kuin jo ammoin omaksutun vanhentuneen kaavan mukaan. Osalla vihasta nousee feminismin vääristyneestä muunnoksesta, jossa transnaisten katsotaan uhkaavan monin tavoin naisten oikeuksien toteutumista.
Juuret avoimen trans- ja homofobiselle toiminnalle ovat siis pääosin uskonnollisia tai poliittisia. Juurisyy vihamielisyyden uudelle aallolle vaikuttaa olevan viime vuosisadalla alkanut kehitys, jossa naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksien toteutuminen nähdään uhaksi ”vakiintuneelle järjestykselle”. Tämä ilmenee eri uskontojen fundamentalistisissa liikkeissä ja toisaalta oikeistopopulismin agendassa. Usein on niin, että agendaa ajaa erityisen voimakkaasti fundamentalismi, mutta oikeistopopulistit antavat sille voimakkaamman kaikupohjan ja laajemman yleisön. Näin tapahtuu esimerkiksi suomalaisella Oikea media -sivustolla.
Länsimaissa fundamentalismi on kerännyt tässä asiassa hämmästyttävällä tavalla voimansa yhteen, ja mukaan on otettu jopa muiden uskontojen sateenkaari-ihmisiin vihamielisesti suhtautuvia fundamentalisteja. Suurella rahalla ja melkoisella ammattitaidolla on hyökätty naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksia vastaan edeten eri alueilla aina niin pitkälle, mitä kulloinkin on mahdollista. Vaikuttaa siltä, että vähimmäistavoite on homoseksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden näkymisen estäminen. Tätä on ajettu monissa maissa vaatimalla homoseksuaalisuuden kriminalisointia ja poistamalla transihmisiltä juridinen oikeus omaan sukupuoleen. Ja kun tähän ei kyetä, tehdään kaikenlaista muuta kiusaa sateenkaari-ihmisten oikeuksien suhteen. Ja kun tähän on kyetty, ei ole aina pysähdytty kriminalisointiin, vaan otettu tavoitteeksi jopa kuolemanrangaistus homoseksuaalisuudesta.
Nykyisessä maailmassa käydään siis taistelua ihmisoikeuksia kunnioittavien ja erilaisuutta suvaitsemattomien arvojen välillä. Syrjinnän puolesta taistelevan osapuolen ideologisessa sodassa keinot ovat olleet likaiset. USA:n edellisen presidentin propagandakoneisto perusti toimintaansa suunnitelmallisesti siihen, että vedotaan ihmisen alhaisiin vaistoihin vihan lietsonnassa. Tuon hallinnon varjona maassa on nyt Korkein oikeus, jonka ratkaisut saattavat vaikuttaa varsinaisten oikeusjuttujen lisäksi myös tulevaan lainsäädäntöön tavalla, joka vaarantaa transihmisten ja naisten oikeudet vakavasti osavaltioissa, joissa on konservatiivinen hallinto.
Tänä vuonna taistelu arvoista on saanut aiempaa karmeampia muotoja. Länsimainen fundamentalistikristillisten verkosto on vastaanottanut jo vuosia ohjeita ja rahoitusta Kremliä lähellä olevilta piireiltä. Venäjällä ja joissakin muissa yksinvaltaisissa maissa sateenkaariaate nähdään demokratian ilmentymänä uhaksi omaa valtarakennetta kohtaan, ja siksi sitä lyödään lujaa länsimaisen kulttuurin mädännäisyytenä. Nyt taistelu sateenkaari-ihmisiä vastaan on nostettu ensimmäistä kertaa yhdeksi keskeiseksi strategiseksi painopisteeksi suurvallan hyökkäyksessä toista valtiota vastaan. Paljastuneissa suunnitelmissa sateenkaari-ihmisten etsiminen ja ”eliminoiminen” vallatuilla alueilla on myös tavoitteena.
Kaiken tämän havaitessani huomaan, minkälaisessa kuplassa minun itseni on mahdollista elää: Fundamentalismi leviää laajalla alueella maapalloa, ja populismikin on saanut jalansijaa laajasti niin, että esimerkiksi USA tai YK eivät ole välttämättä edistämässä varauksettomasti sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksia. Valopilkkuna näen kuitenkin EU:n puitteissa tapahtuvan ihmisoikeustyön. Tätä taustaa vasten näen omani ja vastaavassa asemassa olevien ihmisten työn vähemmistöjen oikeuksien puolesta ja keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi entistäkin tärkeämpänä.
> ”Fobialla” tarkoitetaan tässä vihaa, pelkoa, inhoa tai vastenmielisyyttä näitä identiteettejä ja ihmisryhmiä kohtaan.
Hyvä että märittelit tuon termin. Vähemmistöjen oikeuksia ajavien kampanjoiden yksi ongelma on se, että huonojen ja vääristelevien termien käyttö aiheuttaa jo itsessään pientä närää. Fobiahan tarkoittaa jotain ylimitoitettua pelkoreaktiota. Käytännössä tuolla termillä viitataan kuitenkin tyypillisesti johonkin vihaan ja vastustamiseen. Pelkotiloihin pitäisi suhtautua positiivisen auttavasti, inhoon ja vihaan asiaa selventäen, ja vastustamiseen toisen suuntaisella aktivismilla. Ehkä jotkin ”transvihamielisyys”, ”transvastaisuus” ja ”seksuaalivähemmistövastaisuus” olisivat parempia sanoja. Tuollaiset yleisjärkevämmät sanat voisivat laajentaa tukea koko kampanjalle, sillä nuo ”fobia”-termit liittyvät ihmisten mielissä turhan paljon johonkin moderniin vasemmistoradikalismiin, karkottaen näin monet vähän oikeistolaisemmin ajattelevat pois asiaa tukemasta.
> Olen hajottanut kaappini asteittain vuodesta 2016 niin, että kaksi vuotta myöhemmin olen jo elänyt täysin avoimesti omana itsenäni. Vastaanotto tälle on ollut likimain huumaavan kannustava, elämä on ollut tämän asian suhteen endorfiinipöllyssä leijailua.
Erinomaista.
> Juurisyy vihamielisyyden uudelle aallolle vaikuttaa olevan viime vuosisadalla alkanut kehitys, jossa naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksien toteutuminen nähdään uhaksi ”vakiintuneelle järjestykselle”. Tämä ilmenee eri uskontojen fundamentalistisissa liikkeissä ja toisaalta oikeistopopulismin agendassa.
Erityisesti tuo uskonnollinen puoli taitaa olla paljon vanhempaa perua. Uskonnon alkuperäiset opinkappaleet voivat olla koko asiaa vastaan. Joissain uskonnollisissa piireissä reformoituminen pehmeämpään suuntaan on jo toteutunut tosiasia. Toisissa piireissä opinkappaleiden katsotaan estävän tuollaiset muutokset. Jos uskonkappale on tiukka, asialle ei voi oikein mitään. Useimmat uskonnolliset ryhmät hyväksyvät kuitenkin sen, että jokainen ihmisryhmä saa elää omalla tavallaan. Jos ajatellaan noin, tilaa pitäisi löytyä kaikille.
”Oikeistopopulismi” tarkoittanee tässä erilaisia poliittisia liikkeitä. Niitä on sekä vanhoja että uusia, ja jotkut voivat käyttää vähemistövastaisuutta myös poliittisena aseena. Vihan kylväminen toisin ajattelevia vastaan on valitettavasti aika yleistä monissakin poliittisissa suuntauksissa. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavien liikkeiden kannalta voisi olla parempi suhtautua myös noin ajatteleviin ihmisiin ymmärtäväisesti, eikä lähteä vastavuoroisen vihan korostamisen tielle. Jos kyse on aiheettomasta pelosta tai vihasta, sitä voi purkaa ehkä paremmin tiedolla ja ystävällisellä käytöksellä kuin vihalla.
> USA tai YK eivät ole välttämättä edistämässä varauksettomasti sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksia
Kai nuo lasketaan koko maapallon tasolla kuitenkin vielä yleisesti monenlaisia ihmisoikeuksia ja vapauksia puolustavaiksi organisaatioiksi. Ehkä seksuaalivähemmistöjen suurimmat uhat ovat muualla (vaikka tietenkin osin myös erilaisissa pienryhmisssä noiden mainittujen yksiköiden sisällä).
Kai voi sanoa, että kokonaisuutena seksuaalivähemmistöjen asia on edennyt maailmassa huomattavasti viimeisen vuosisadan ja vuosikymmentenkin aikana. Osin tuo edistyminen on saanut aikaan myös vastareaktioita, mutta kai noiden vastareaktioiden voi katsoa olevan näistä se heikompi trendi, ainakin meille tutuissa länsimaissa.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on myös sievistelyä puhua fobiasta kun kyse on ihan vain kusipäistä.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai naisia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä on sorrettu iät ajat. Sitä tapahtui jo kauan ennen kuin nämä ryhmät uskalsivat oikeuksiaan käydä peräämään. Puhun tässä blogissa nais- trans- ja homovihamielisyyden uudesta aallosta, joka on vastaus siihen, että oikeuksien kasvava tunnustaminen uhkasi vanhaa järjestystä.
Oman havaintopiirini alueella se vaikuttaa alkaneen voimallisena Iranin islamilaisesta vallankumouksesta. Se käänsi länsimaisen ajattelun naisen vapauksineen radikaalisti toiseen suuntaan. Sen vanavedessä vastaavanlaista on tapahtunut islamilaisessa maailmassa fundamentalistiliikkeiden noustessa, esim. Taleban, Al Qaida ja Isis. Fundamentalistisessa hinduliikkeessä on samat sävelet, naisten jo aiemmin heikko asema on edelleen huonontunut sen vaikutusalueella. Konservatiivisissa kristillisissä liikkeissä ”perhearvojen” puolustamisen varjolla hyökätään laajaa kirjoa naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksia vastaan. Tässä keskeinen käännekohta oli ”genderideologian” lanseeraaminen viholliskuvaksi 1990-luvulla, jota on seurannut voimakas verkostoituminen ja organisoituminen yli perinteisten fundamentalististen raja-aitojen.
YK- ja USA-viittaukseni halusi painottaa sitä, että molemmissa on nähty huolestuttavaa kehitystä. Suuri määrä YK:n jäsenvaltioita ei noudata ihmis- ja naisten oikeuksien kohdalla sovittuja päätöslauselmia, vaan sen sijasta ns. Kairon julistusta, joka on muokattu huomattavan paljon konservatiivisemmaksi ja naisia alistavaksi. Tämänkaltainen ideologinen sivuvirta halvaannuttaa käytännössä YK:n ihmisoikeustyötä. USA:ssa edellinen presidentti heikensi monin tavoin transihmisten oikeuksia ja antoi sellaiselle vihreää valoa myös osavaltiotasolla. Aborttioikeudesta on olemassa hanke, jolla korkein oikeus kumoaisi aiemman päätöksen. Jos näin tapahtuu, konservatiiviset osavaltiot tulevat kieltämään suurin joukoin lähes kaikilla järkisyillä tehtävät abortit. Tämä on sillä tavoin merkityksellistä, että länsimaissa olemme tottuneet viime vuosina vähittäiseen, mutta vääjäämättömään oikeuksien paranemiseen. Nyt mainitsemani konservatiivinen vastareaktio kääntää kehitystä päinvastaiseen suuntaan ainakin joissakin asioissa.
Voin yhtyä Laadun toiveeseen, että tämä vastareaktio olisi se heikompi trendi. Globaalisti asia ei välttämättä ole näin. Siksi täällä, missä meillä on mahdollisuus siihen vaikuttaa, on syytä tehdä töitä hartiavoimin toivottavan kehityssuunnan säilyttämiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Noista Iran, Taleban, Al Qaida, Isis ja Kairon julistus liittyvät islamin asenteisiin. Lasken islamin asenteet siihen kategoriaan, jossa uskonnon viralliset käsitykset eivät tule muuttumaan, mutta jossa yleinen maallistuminen (jos sellaista tulevaisuudessa tapahtuisi) voisi vähän lieventää ongelmia. Joskus 60-luvulla monissa maissa oltiin aika vapaamielisiäkin, mutta sittemmin asenteet ovat tiukentuneet. Nuo ongemat heijastuvat vähäisempinä myös moniin EU-maihin. Tähän segmenttiin on siis hyvin vaikea erilaisin kampanjoin vaikuttaa.
Hindujen kohdalla tilanne on jossain kiristynytkin, mutta en osaa tässä arvioida tilannetta, kehityksen suuntaa, enkä myöskään erilaisten kampanjoiden vaikutusmahdollisuuksia.
Kristinuskoa kommentoin vähän tarkemmin. Suomessa valtavirta on vapaamielistynyt huomattavasti. Osa kristityistä pitää kuitenkin kiinni perinteisistä asenteista. He eivät edusta enemmistöä, joten eivät ole tässä mielessä ongelma. Noiden vanhoillisten liikkeiden sisällä kasvaville tilanne voi kuitenkin olla vakavastikin ongelmallinen, jos yhteisö on luonteeltaan ”jäseniään painostava”.
Kristinuskon piirissä on myös tiukkalinjaisempaa valtavirtaista suhtatumista, kuten esimerkiksi Venäjällä. Yhdysvalloissakin tiukkalinjaisesti asioihin suhtautuvia kristittyjä on melkoinen määrä. Siellä voi kai puhua vaalien mukaan vaihtelevasta tasapainosta kahden eri linjan välillä. Tiukempikaan vaihtoehtoinen linja (≈ republikaaneissa heijastuva) ei ole siellä maailmanmittakaavassa erityisen tiukka.
YK:n toiminta ei tosiaan ole nykyään joissain kohdin kovin vapaamielisesti orientoitunutta. Mutta sitä emme voi kovin vahvasti muuttaa, koska meidän viiteryhmäämme tiukkalinjaisempia maita maailmassa on paljon. Joissain YK:n elimissä on puhuttu siitäkin, että ne olisivat asiattomasti joidenkin intressiryhmien kontrollissa. Tuota osuutta voisi omalla aktiivisuudella ehkä vähän parantaa.
Myös aborttikysymyksissä uskonnolliset piirit ovat tyypillisesti tiukkalinjaisempia kuin muut, mutta tuo on kuitenkin ehkä vähän eri kysymys kuin seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Nämä asiat kannattaisi ehkä käsitellä kahtena erillisenä kysymyksenä (vaikka noissa asioissa mielipiteet monien kohdalla korreloivatkin).
Kuten sanot, globaalisti trendi on varmaankin tiukkalinjaisempi kuin esimerkiksi Suomessa ja läntisessä Euroopassa. Jos haluamme vaikuttaa asioihin globaalilla tasolla, ja jatkaa paljolti länsimaiden aikaansaamaa vähemmistöjä kunnioittavaa kehitystä, minusta toimivin tapa voisi olla se, että löytäisimme Suomessa ja omassa valtioiden viiteryhmässämme sellaisen erilaisuutta kunnioittavan linjan, jonka jokseenkin kaikki kansalaiset voivat allekirjoittaa. Tämä toimisi sitten esimerkkinä muillekin. Tuosta voi johtaa myös sen, että en pidä asioiden tarkoituksellista kärjistämistä, polarisointia ja viholliskuvien rakentamista yhtä hyvänä tapana edetä (vrt. vaikkapa USA:n jatkuva köydenveto vuoroin yhteen ja vuoroin toiseen suuntaan aborttikysymyksissä).
Ilmoita asiaton viesti
Kristinuskon ja islamin välille on esitetty turhanaikaisia eroja siinä, että toinen olisi vääjäämättä taantumuksellisempi tai vihamielisempi. Molemmissa on fundamentalistiset ja profaanimmat/edistyksellisemmät suuntauksensa. Osa islamista elää uskonoppineiden tulkintojen varassa, ja ne voivat erota toisistaan erittäin paljon. Se taas on toinen asia, että tällä hetkellä konservatiivinen ja fundamentalistinen islam on saanut huomattavan ison valta-aseman verrattuna länsimaiseen fundamentalistiseen kristillisyyteen. Trendit jälkimmäisen kohdalla ovat osin huolestuttavia, Puola, Unkari ja Venäjä nyt päällimmäisinä mainitakseni. Ja kuten Laatu totesi, ahtaassa uskonnollisessa yhteisössä asuvaa ei kauheasti lohduta, jos muualla kehitys on menossa parempaan suuntaan.
Naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeudet ovat konservatiivikristityssä agendassa erittäin kiinteästi toisiinsa liittyneitä. Ydinajatus siinä on ”luomisjärjestyksen mukaisen perheen puolustaminen”, jota molempien oikeuksien edistämisen katsotaan uhkaavan. ”Genderideologia”-käsitteen lanseeraus tapahtui aluksi nimenomaan reaktiona naisjärjestöjen korvatessa ”sex”-sanan ”gender” sanalla 1990-luvulla. Perhearvoihin on esim. Venäjällä ja Unkarissa lisäksi liitetty äärinationalistinen ja rasistinen ”kansallisesti puhdas” perheen malli. Niin hullulta kuin se meistä ehkä tuntuukin, homoseksuaalisuuden vastustamisessa menee siellä läpi ajatus, että homouden salliminen vähentää kantaväestön syntyvyyttä ja johtaa ennen pitkää väestönvaihtoon.
Yhdysvalloissa ahdas kristillisyys on erittäin laajaa ja voimallista ja linja abortin ja sateenkaariväen vastustamisessa paikoin erittäin ankara. Miten se vaikuttaa valtakunnan politiikkaan, on lähinnä se vaalien merkitys, ja se aiheuttaa suuresti arvaamattomuutta sieltä ilmansuunnalta tuleviin painotuksiin. Korkein oikeus ei kuitenkaan hevin vaihdu, kun sinne on ultrakonservatiiveja nyt päässyt pesiytymään. Se ylläpitää konservatiivisuuden kasvua ja vaarantaa mainittujen ryhmien oikeuksia. Amerikkalaiset fundamentalistit vaikuttavat usein omaa maata enemmän muissa maissa, joissa he saavat todella pahaa jälkeä aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka krisinusko, islam ja juutalaisuus ovat kaikki abrahamilaisia uskontoja, ja siksi jossain mielessä sukua keskenään, katson että niiden välillä on useita merkittäviä eroja, joista osa vaikuttaa merkittävästi myös näihin vähemmistöasioihin. Ehkä lisää noista jossain toisessa yhteydessä.
> Naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeudet ovat konservatiivikristityssä agendassa erittäin kiinteästi toisiinsa liittyneitä.
Jossain mielessä kyllä, mutta toisaalta naiseutta tai naisen muuta kuin kotiäitiroolia ei kielletä (sateenkaaritapojen tapaan). Monissa ”konservatiivikristityissäkin” ryhmissä kyse on vain siitä, mikä nähdään kaikkein ihanteellisimpana roolina miehelle, naiselle ja perheelle. Ajattelen tässä esimerkiksi Päivi Räsästä, joka ei ehkä pidä sitä mitenkään vääränä, että hän toimii kansanedustajana.
> homoseksuaalisuuden vastustamisessa menee siellä läpi ajatus, että homouden salliminen vähentää kantaväestön syntyvyyttä
Islamissa ja monissa kristinuskon haaroissa lisääntymiseen liittyvät säännöt näyttävät usein tähtäävän ihmisten määrän lisäämiseen. Raamatussa kehotetaan ”täyttämään maa”. Islamissa uskonnon levittäminen ja sen voiman lisääminen oman väen tehokkaan lisääntymisen kautta ei ole vieras käsite. Homouden kieltämisessä voi olla joitain lisääntymiseenkin liittyviä ajatuksia taustalla, mutta myös yleinen ”outouden vierastaminen” voi olla keskeinen peruste. Lisäksi on sääntöjä ehkäisyn, abortin, pornografian ja esiaviollisen seksin tuomittavuudesta. Myös nuo voi nähdä tehokkaaseen oman ryhmän lisääntymiseen tähtäävinä sääntöinä.
> Korkein oikeus ei kuitenkaan hevin vaihdu, kun sinne on ultrakonservatiiveja nyt päässyt pesiytymään.
Yhdysvalloissa poliittiset tuomarinimitykset ovat maan tapa. Pitää kai odotella seuraavaa demokraattien valtakautta (ja tuomareiden poismenoja), jolloin nimitykset vetävät taas toiseen suuntaan. Keskimäärin linja on kai kansan haluama, mutta tuollaisessa eri linjojen puolittain satunnaisessa vuorottaisessa vallassa olossa on omat ongelmansa. Suomessakin voi olla jotain tuon tyylistä pienimuotoisempaa, kun nykyisen valtakunnansyyttäjän väitetään edustavan voimakkaasti yhtä linjaa kannanotoissaan. Toivottavasti Suomessa ei mennä siihen, että seuraavaksi valtakunnansyyttäjäksi valitaan joku täysin päinvastaisen linjan tukija, ja sitten taas palataan toiseen äärilaitaan. Perinteinen neutraalin oikeuslaitoksen ajatus olisi parempi linja.
Ilmoita asiaton viesti
Totta on, että naisen asemaa länsimaisessa fundamentalismissa ei paineta totaalisesti kodin piiriin – sellainen ei ole yksinkertaisesti mahdollista täällä muutoin kuin kaikkein tiukimmissa yhteisöissä. Naisten oikeuksia uhkaavat kuitenkin vakavasti pyrkimykset ehkäisyn, avioliiton ulkopuolisen seksin ja abortin kieltämiseen. Venäjällä meininki on tätä reippaampi, esimerkiksi naisen kurinpidollista pahoinpitelyä pidetään sallittuna ja perhearvoja tukevana.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kaikki todetut rajoitukset olisi osa samaa ”perhearvoihin” liitettyä kokonaisagendaa. Homoseksuaalisuuden vastustaminen itänaapurissamme ja monissa muissa Itä-Euroopan maassa on ihan oikeasti liitetty ajatukseen, että homoseksuaalisuus leviäisi jollakin tavoin, jolloin kansa lakkaisi lisääntymästä. Venäjällä homopropagandalakiin päätynyt prosessi oli ”demografinen” aiemmin mainitsemistani syistä.
https://www.themoscowtimes.com/2019/09/23/putin-sought-to-boost-russian-population-with-gay-propaganda-law-ex-british-pm-cameron-a67374
Ilmoita asiaton viesti
Fasismin ideologiassa kansakunta ymmärretään biologiseksi organismiksi. Tämä oli natsi-Saksan ideologia, ja tämä on hyvin huono ajatus. Jos kansakunta on biologinen organismi, silloin siinä on väistämättä sairauksia, taudinaiheuttajia ja loisia, joita biologinen organismi koko ajan torjuu ja tappaa – Kehot toimii näin, vaikka loisia meillä on nykyään vähemmän kuin yleensä on ollut.
Jonkin ihmisryhmän määrittelyssä taudinaiheuttajiksi ja loisiksi ei tarvitse olla päätä eikä häntää. Saksassa juutalaisia oli suhteellisesti vähemmän kuin useimmissa keskisen Euroopan maissa, Saksassa ei ollut juutalaisvastaisuutta siinä määrin kuin esimerkiksi Venäjällä tai Ranskassa, Saksan juutalaiset osallistuivat Saksan riveissä ensimmäiseen maailmansotaan yleisemmin kuin väestö keskimäärin. Tästä huolimatta kansalle meni läpi käsitys juuri juutalaisista kansankunnan taudinaiheuttajina ja loisina, koska se vetosi biologisen organismin malliin.
Nyky-Venäjän propagandassa taudinaiheuttajien ja loisten paikalla ovat keskeisesti ei-heteroseksuaalit ja sukupuolivähemmistöt. Tästä seuraa, että hallinto pyrkii eliminoimaan ja tappamaan nämä ihmiset siellä missä pystyy. Tätä ei tarvitse epäillä, mutta taudinaiheuttajien ja loisten paikka sisältyy itse malliin kansakunnasta biologisena organismina.
Länsimaissa tilanne on toinen, eikä tälle mallille liene todellisuudessa juuri mitään kysyntää. Tällä puolen rauhan ja suhteellisen hyvinvoinnin oloissa, pandemiaan saakka, vähemmistöille on syntynyt laaja monimuotoisuus, jossa on ollut paljon erilaisia konsepteja enemmän kuin vain yksi. Feministinen tasa-arvopolitiikka sitten valitsee tästä monimuotoisuudesta ne osiot, jotka ovat läheisiä valtaväestölle sekä yhteensopivia naisten tasa-arvon maailmanhistoriallisen projektin kanssa – Tasa-arvopolitiikan lähtökohdan mukaan naisille pitää saada samat oikeudet kuin mitä miehillä on, ja tästä päätellään että kaikki ei-heteroseksuaalit ja sateenkaari-ihmiset tavoittelisivat samoja oikeuksia kuin mitä heteroseksuaalisilla on. Jotkut tätä tavoittelevat ja esimerkiksi ILGA-kriteereissä on näin, mutta jotkut ovat halunneet ja saavuttaneet enemmänkin toimintavapautta kehittää ja toteuttaa omia konseptejaan, joita on pidetty valtakulttuuria parempina. Tästä löytyy varsin laajaa kirjallisuutta ja akateemista queer-tutkimusta viimeksi kuluneilta vuosikymmeniltä.
Ilmoita asiaton viesti