Kahtia jakautunut maailmani

Tänään 17.5. vietetään vuosittaista homo- ja transfobian vastaista päivää (Day against Homophobia, Transphobia and Biphobia). ”Fobialla” tarkoitetaan tässä vihaa, pelkoa, inhoa tai vastenmielisyyttä näitä identiteettejä ja ihmisryhmiä kohtaan. Tämän vuoden teemaksi on valittu “Our Bodies, Our Lives, Our Rights”. Teema viittaa keskeisimpiin asioihin, joihin trans- ja homovihamielisyys nykyään kohdistuu.

Tämä päivä saa miettimään nykyistä maailmaamme, joka on kummallisella tavalla kahtia jakautunut. Itse tunnun elävän sellaisessa lohkossa, jossa nämä asiat eivät ole ongelma. Olen hajottanut kaappini asteittain vuodesta 2016 niin, että kaksi vuotta myöhemmin olen jo elänyt täysin avoimesti omana itsenäni. Vastaanotto tälle on ollut likimain huumaavan kannustava, elämä on ollut tämän asian suhteen endorfiinipöllyssä leijailua. Eläkkeelle siirryttyäni olen keskittynyt kouluttamaan yhdenvertaisuuden toteuttamista yhteiskunnassamme, ja siinä työssä olen kohdannut fantastisia ihmisiä, jotka ovat omistautuneet viemään asiaa eteenpäin omissa organisaatioissaan. Tässä työssä olen etsinyt lähestymistapaa, jolla niillekin, joille asia on outo ja ehkä pelottavakin, näiden asioiden haltuun otto ja niihin tottuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tässä työssä olen myös kokenut tekeväni jotain arvokasta, mikä muuttaa maailmaa piirun verran parempaan suuntaan.

Toisaalta havaitsen täysin toisenlaisen maailman ihan lähellä itseäni. Ystäväpiirissäni on ihmisiä, jotka joutuvat erityisesti moniperustaisista syistä tai ahtaassa uskonnollisessa ympäristössä ankaran häirinnän, syrjinnän ja muun henkisen väkivallan kohteeksi. Jatkuvasta syrjinnästä ja häirinnästä kertovat myös tekemäni kyselyt sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta, ja vielä huolestuttavampia viestejä voi lukea kansainvälisistä tutkimuksista. Sosiaalisessa mediassa kohtaan myös vihamielistä asennetta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Syyt tähän ovat poliittisia, uskonnollisia tai liittyvät kyvyttömyyteen/laiskuuteen miettiä asioita muuten kuin jo ammoin omaksutun vanhentuneen kaavan mukaan. Osalla vihasta nousee feminismin vääristyneestä muunnoksesta, jossa transnaisten katsotaan uhkaavan monin tavoin naisten oikeuksien toteutumista.

Juuret avoimen trans- ja homofobiselle toiminnalle ovat siis pääosin uskonnollisia tai poliittisia. Juurisyy vihamielisyyden uudelle aallolle vaikuttaa olevan viime vuosisadalla alkanut kehitys, jossa naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksien toteutuminen nähdään uhaksi ”vakiintuneelle järjestykselle”. Tämä ilmenee eri uskontojen fundamentalistisissa liikkeissä ja toisaalta oikeistopopulismin agendassa. Usein on niin, että agendaa ajaa erityisen voimakkaasti fundamentalismi, mutta oikeistopopulistit antavat sille voimakkaamman kaikupohjan ja laajemman yleisön. Näin tapahtuu esimerkiksi suomalaisella Oikea media -sivustolla.

Länsimaissa fundamentalismi on kerännyt tässä asiassa hämmästyttävällä tavalla voimansa yhteen, ja mukaan on otettu jopa muiden uskontojen sateenkaari-ihmisiin vihamielisesti suhtautuvia fundamentalisteja. Suurella rahalla ja melkoisella ammattitaidolla on hyökätty naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksia vastaan edeten eri alueilla aina niin pitkälle, mitä kulloinkin on mahdollista. Vaikuttaa siltä, että vähimmäistavoite on homoseksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden näkymisen estäminen. Tätä on ajettu monissa maissa vaatimalla homoseksuaalisuuden kriminalisointia ja poistamalla transihmisiltä juridinen oikeus omaan sukupuoleen. Ja kun tähän ei kyetä, tehdään kaikenlaista muuta kiusaa sateenkaari-ihmisten oikeuksien suhteen. Ja kun tähän on kyetty, ei ole aina pysähdytty kriminalisointiin, vaan otettu tavoitteeksi jopa kuolemanrangaistus homoseksuaalisuudesta.

Nykyisessä maailmassa käydään siis taistelua ihmisoikeuksia kunnioittavien ja erilaisuutta suvaitsemattomien arvojen välillä. Syrjinnän puolesta taistelevan osapuolen ideologisessa sodassa keinot ovat olleet likaiset. USA:n edellisen presidentin propagandakoneisto perusti toimintaansa suunnitelmallisesti siihen, että vedotaan ihmisen alhaisiin vaistoihin vihan lietsonnassa. Tuon hallinnon varjona maassa on nyt Korkein oikeus, jonka ratkaisut saattavat vaikuttaa varsinaisten oikeusjuttujen lisäksi myös tulevaan lainsäädäntöön tavalla, joka vaarantaa transihmisten ja naisten oikeudet vakavasti osavaltioissa, joissa on konservatiivinen hallinto.

Tänä vuonna taistelu arvoista on saanut aiempaa karmeampia muotoja. Länsimainen fundamentalistikristillisten verkosto on vastaanottanut jo vuosia ohjeita ja rahoitusta Kremliä lähellä olevilta piireiltä. Venäjällä ja joissakin muissa yksinvaltaisissa maissa sateenkaariaate nähdään demokratian ilmentymänä uhaksi omaa valtarakennetta kohtaan, ja siksi sitä lyödään lujaa länsimaisen kulttuurin mädännäisyytenä. Nyt taistelu sateenkaari-ihmisiä vastaan on nostettu ensimmäistä kertaa yhdeksi keskeiseksi strategiseksi painopisteeksi suurvallan hyökkäyksessä toista valtiota vastaan. Paljastuneissa suunnitelmissa sateenkaari-ihmisten etsiminen ja ”eliminoiminen” vallatuilla alueilla on myös tavoitteena.

Kaiken tämän havaitessani huomaan, minkälaisessa kuplassa minun itseni on mahdollista elää: Fundamentalismi leviää laajalla alueella maapalloa, ja populismikin on saanut jalansijaa laajasti niin, että esimerkiksi USA tai YK eivät ole välttämättä edistämässä varauksettomasti sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksia. Valopilkkuna näen kuitenkin EU:n puitteissa tapahtuvan ihmisoikeustyön. Tätä taustaa vasten näen omani ja vastaavassa asemassa olevien ihmisten työn vähemmistöjen oikeuksien puolesta ja keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi entistäkin tärkeämpänä.

+12

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu