Sana Pride-kuukaudesta Päivi Räsäsen sanaa vastaan

Kansanedustaja Päivi Räsänen muisti taas Pride-kuukautta rakkaudella kirjoittamalla täysilaidallisen tekstiä, joka on kovin kaukana ihmisten välisen ymmärryksen ja yhdenvertaisuuden teemoista. Nostan tässä blogissa siinä esille tuotuja vääristyneitä näkemyksiä ja suoranaisia valheita.

Lääkärin koulutuksen arvovaltaa viestinnässään käyttävän, erittäin laajan näkyvyyden omaavan henkilön pitäisi pysyä lääketiedettä sivuavissa asioissa siinä käsityksessä, joka lääketieteellä niistä tänä päivänä on. Tätä edellyttävät myös Lääkäriliiton eettiset säännöt. Luonnontieteellisessä ollaan jo vuosia oltu yksimielisiä siitä, että niin homoseksuaalisuus kuin transsukupuolisuus ja muu sukupuolen moninaisuus ovat taustaltaan biologisia, ja niiden kaltaista esiintyy myös eläinmaailmassa. Se, että niitä ei pidetä myöskään sairautena, kertoo, että ne katsotaan normaaliksi osaksi ihmisyyttä. Helppo vertailukohta tälle on ihmisen kätisyys – jota sitäkin kohtaan on toki ollut aikanaan varsin negatiivisia asenteita.

Lääketiede on jo pitkään ollut yksimielinen myös siitä, että sukupuoliristiriita ei ole vanhentuneesta ICD-10-luokituksesta huolimatta pois hoidettava mielenterveyden häiriö, vaan hoito muodostuu ihmisen kehollisen ja sosiaalisen ympäristön muokkaamisesta sellaiseksi, että elämälaatu tuon ominaisuuden kanssa on paras mahdollinen. Puheet ”myytistä lapsen väärään sukupuoleen syntymisestä” ovat tässä katsannossa sekä valheellisia että äärimmäisen vaarallisia – niillä vähätellään lapsen kokemusta, ja ne johtavat erittäin usein henkiseen romahtamiseen ja itsetuhoisuuteen. Lääkärillä pitäisi olla edes jonkinlainen vastuu sanomisistaan.

Edelleen luettavissa olevassa pamfletissa ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”, joka on faktisesti uskonnollisen yhteisön sisäinen opas homoseksuaalisuuteen suhtautumiseen, homoseksuaalisuutta kuvataan ”( psykoseksuaalisen) kehityksen häiriöksi. Tässä ollaan jälleen kaukana luonnon- ja lääketieteen käsityksestä. Tämä kuitenkin otetaan kohdeyleisössä todesta ja muotoilu ”…sen harjoittamiseen ei tule kannustaa” on suuressa riskissä tulla otetuksi kehotuksena painostukseen ja henkiseen väkivaltaan, jota näissä yhteisöissä todennetusti ilmenee. Tämä on todellinen uhka yhteisössä elävien seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisoikeuksille ja psykofyysiselle terveydelle. Tässä mielessä en ihmettelisi, jos joku kutsuisi sitä kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.

Raamatusta nousee monenlaisia eväitä kristilliseen ihmiskuvaan. Keskeisin niistä on lähimmäisen kunnioitus. Rakkauden kaksoiskäskyn syvin filosofinen viisaus on toisen lähtökohtien kunnioittaminen silloinkin, kun ne eivät ole samat kuin omat. Tämä vaikuttaa olevan ylivoimaisen vaikea asia ymmärrettäväksi Räsäselle ja hänen kanssaan samalla tavoin ajatteleville. Tässä evankelisluterilainen kirkko on osin edennyt, mikä näkyy mm. osallistumisessa Pride-tapahtumiin. Osalle kirkon sisällä olevista ja erityisesti sen ulkopuolisista konservatiiveista tämä ajatus on ylitsepääsemätön.

”Pride-ideologian” tavoitteena on murtaa ihmiskunnan historian ja jatkuvuuden perusta, jos sillä tarkoitetaan vähemmistöjen sortamisen perinnettä. Lapsia syntyy monenlaisiin perhetilanteisiin, mutta Räsäselle vaikuttaa olevan ongelma vain se, että vanhemmat sattuvat olemaan seksuaaliselta suuntautumiseltaan tai sukupuoleltaan muuta kuin perinteisesti on ajateltu. Tähän liittyvässä propagandassa on keskeistä puuttuvasta isästä tai äidistä valittaminen, mutta toisaalta seksuaalivähemmistöjen enenevässä määrin löytämät apilaperhemuodotkaan eivät näytä kelpaavan. Tämä kertoo vääjäämättä, että kyse ei ole lapsen oikeuksien, vaan ”luomisjärjestyksen” mukaiseksi nostetun perhemallin puolustus.

Mitä tulee lapsen omaan synnynnäiseen sukupuoleen, Räsäsen linja edustaa heihin kohdistuvaa henkistä julmuutta: Lapsi elää oman identiteettinsä mukaisesti tässä ja nyt, ja sitä on voitava tukea. Jos sitten – kuten joskus harvoissa tapauksissa käy – lapsen mieli muuttuu, on sitäkin luonnollisesti tuettava.

Transhoidoista kirjoittaessaan Räsänen valehtelee päin lukijoiden naamaa: Ei ole olemassa lakihanketta lasten transhoidoista, vaan translaki on tarkoitus nimenomaan erottaa lääketieteellisestä prosessista. Nyt käydään siis kädenvääntöä siitä, annetaanko myös alle 18-vuotiaille oikeus sukupuolen juridiseen muutokseen. Lääketieteellinen prosessi erotetaan tästä, ja siitä tulee erilliset, tähän lakiin kuulumattomat hoitoja ohjaavat ohjeet. Ainakaan silmiini ei ole osunut aloitetta tai hanketta, jossa helpotettaisiin alaikäisten transhoitoja. Kun hoito-ohjeet lähitulevaisuudessa päivitetään, se tapahtuu uusimman lääketieteellisen tiedon ja uudistetun ICD-11-tautiluokituksen mukaisesti. Siinä hoidettava asia on sukupuoliristiriita, ei enää itse transsukupuolisuus.

Räsänen viittaa translain liitelakipakettiin, jossa vanhemmuuteen liittyvää termistöä muokataan sen mukaiseksi, että vanhemmat eivät olekaan mies/isä ja nainen/äiti. Tämä on looginen seuraus siitä, että lainsäädäntö ottaa huomioon yhteiskunnassa vallitsevat faktat ja niihin liittyvät yksilön oikeuksia koskevat näkökohdat. Jos ne eivät täsmää sen kanssa, mitä Raamatusta on totuttu tulkitsemaan, se ei liene maailman vika. Tähän liittyen onkin mielenkiintoista todeta, että juutalainen hengellinen kirjallisuus tuntee kuusi erilaista sukupuolikategoriaa.

Tähän liittyy myös se Räsästä närästävä asia, että kasvatusmaailmassa lapsille kerrotaan sukupuolen moninaisuudesta heidän ikäkauteensa sopivalla tavalla. Kyse ei ole tuputtamisesta, vaan päinvastoin tilan antamisesta. Samalla laajennetaan myös tytön ja pojan ahtaita rooliodotuksia, jolloin kukin lapsi saa olla niin seikkailunhaluinen tai haaveellinen kuin ikinä – jalkoväliin katsomatta.

Räsänen yrittää pitää epätoivoisesti yllä mielikuvaa, että kansan enemmistö olisi hänen avioliittokäsityksensä puolella. Valheet tuntuvat jäävän varsin usein ainoiksi aseiksi, kun virheellisillä argumenteilla ollaan alun perin liikkeellä.

”Foobikoksi leimaaminen” on käytännössä sitä, että kuvataan vähemmistöön vihamielisesti suhtautuvien ihmisten asennetta. Homo- tai transfobia eivät ole lääketieteellisesti määriteltyjä tiloja, vaan niillä tarkoitetaan vihaa, pelkoa, inhoa tai vastenmielisyyttä näitä identiteettejä ja ihmisryhmiä kohtaan. Yleistä näissä tapauksissa kuitenkin on, että tällaisen asenteen taustalla on jonkinasteinen uhan kokemus kohteena olevaa ihmisryhmää kohtaan. Fundamentalistikristityillä se uhka vaikuttaa kohdistuvan heidän erityislaatuiseen tulkintaansa Raamatussa esitettyyn ”luomisjärjestyksen mukaiseen perhemalliin”. Erityislaatuiseen siksi, että Raamattu vilisee mitä kirjavimpia esimerkkejä toimivista ja aikanaan normaaleina pidetyistä perhemalleista.

Uskonnonvapaus ja sananvapaus eivät salli syrjivää toimintaa tai sanankäyttöä toisiin ihmisiin kohdistuen. On ok. sanoa, että minun uskontoni ei hyväksy jotain ihmisryhmää, mutta ei ole ok. tuon uskonnon varjolla hyökätä tuota ihmisryhmää vastaan. Tämän perusasian pitäisi olla pitkän linjan lainsäätäjän tiedossa, ja muun puhuminen kuulostaa totuuden karttelemiselta.

Yhdenvertaisuusperiaate nousee Suomen lainsäädännöstä ja kansainvälisiin sopimuksiin sitoutumisesta. Pride nostaa esiin yhdenvertaisuusperiaatteen sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät näkökulmat. Pride on siis faktisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien toteuttamisen tukitoimintaa. Vastaavasti Pridessä nostettujen keskeisten teemojen vastustaminen on faktisesti näiden lakien toteutumisen vastustamista. Tällainen toiminta vaikuttaa tässä näkökulmassa hyvin erikoiselta, kun sitä harjoittaa pitkän linjan lainsäätäjä.

Kaiken kaikkiaan Räsäsen kirjoitus kertoo jälleen kerran siitä, että maailma ei ole valmis vähemmistöihin kohdistuvan vihan ja syrjinnän lopettamisen suhteen. Huolestuttavia ilmiöitä tähän liittyen näemme myös globaalisti, paikoin sateenkaari-ihmiset ovat suoran väkivallan uhan kohteena joka päivä. Tällaista uhkaa tuottavat myös tahot, jotka ovat olleet tukemassa Räsästä omassa viha-agendassaan, ja joiden tuki on Räsäselle mainiosti kelvannut.

Niin kauan, kun tätä työtä on jäljellä, Pride-tapahtumille on tarvetta. Tänä vuonna, kun suurvalta käyttää Pride-aatetta strategisena viholliskuvanaan, ja on laatinut sen mukaisia likvidointisuunnitelmiakin, asia on entistä ajankohtaisempi.