Vahva puheenvuoro alaikäisenkin oikeuksien ohittamisesta translakiuudistuksessa

Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukainen itsemääräämisoikeutta kunnioittava translaki on määrä tuoda eduskuntaan elokuun lopussa. Sen esitysluonnoksen mukaan täysi-ikäiset voivat vastaisuudessa muuttaa sukupuoltaan koskevan merkinnän väestötietojärjestelmään oman selvityksensä perusteella. Transsukupuolisten lääketieteellinen hoito eriytettäisiin tästä laista kokonaan.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston lakimies Sonja Vahtera ja Ihmisoikeuskeskuksen nuorempi asiantuntija Elsa Korkman ovat laatineet Helsingin Sanomiin harvinaisen selkeän ja vastaansanomattoman yliön koskien translain uudistukseen liittyvää 18 vuoden ikärajaa:

Ikäraja on lapsen oikeuksiin liittyvien sopimusten ja säädösten vastainen.

Lakiesityksessä edellytetään täysi-ikäisyyttä, jolloin alaikäisten olisi edelleen mahdotonta vahvistaa juridista sukupuoltaan. Vahtera ja Korkman toteavat, että tämä johtaisi toistuvasti lapsen sukupuoli-identiteetin ohittamiseen:

”Tilanteet – usein julkiset – joissa lapsi joutuu selittelemään omaa identiteettiään vieraille henkilöille, voivat olla toistuvia ja tulla osaksi lapsen arkea.”

Lapsiasiavaltuutetun ja ihmisoikeuskeskuksen selvä kanta on, että lapsen etua ei ole otettu translain uudistuksessa riittävästi huomioon. Siksi kyseiset instanssit raportoivat tällä viikolla translasten asemasta Suomessa YK:n lapsen oikeuksien komitealle ja vaativat sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen mahdollistamista alaikäisille.

Yliössä todetaan edelleen, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen toteutumisen turvaaminen on valtion perustuslaillinen velvollisuus. YK:n ihmisoikeuskomitea on ilmaissut Suomelle huolensa alaikäisten ohittamisesta translain uudistuksessa.

Lasta tulee kuulla itseään koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Ikärajat pitää perustella lapsen oikeudet huomioon ottaen. Lapsen etu ja oikeudet puoltavat sitä, että myös alaikäisten tulisi voida vahvistaa oikeudellinen sukupuolensa.

”Alaikäisten oikeus vahvistaa oikeudellinen sukupuolensa on ihmisoikeuskysymys.”

Tämä on tunnustettu monissa Euroopan maissa. Norjassa yli 16-vuotias voi itse hakea sukupuolen vahvistamista ja 6–15-vuotias voi tehdä hakemuksen yhdessä huoltajan tai huoltajien kanssa.

YK:N lapsen oikeuksien yleissopimus edellyttää, että lainvalmistelussa otetaan ensisijaisesti (!) huomioon lapsen etu. Kirjoittajat tarkentavat, että lapsen etu muodostuu kaikista yleissopimuksessa määritellyistä oikeuksista, ja edun ensisijaisella huomioimisella on tarkoitus varmistaa kaikkien lapsen oikeuksien toteutuminen.

Ensisijainen huomiointi edellyttää, että lapsen edulla ja oikeuksilla on erityinen painoarvo ratkaisuja tehtäessä. Translain uudistuksessa on siis arvioitava, miten lapsen oikeus identiteettiin, hyvinvointiin, syrjimättömyyteen tai oman mielipiteen ilmaisuun toteutuu. Tämä on ohitettu käytännössä täysin lakitekstissä, jossa ikärajaa ei perustella käytännössä millään.

Koska lapsen oikeuteen säilyttää identiteettinsä kuuluu myös sukupuoli-identiteetti, sen pitäisi taata lapselle oikeuden korjattuun juridiseen sukupuoleen, jotta hän tulisi esimerkiksi viranomaisten kanssa asioidessaan kohdatuksi sukupuoli-identiteettiä kunnioittaen omana itsenään.

Kirjoittajat painottavat myös koetun sukupuolen epäämisen vaikutuksia translasten hyvinvoinnille.

”Tutkimusten mukaan translapset voivat merkittävästi muita lapsia huonommin. Pahoinvointia lisää se, että henkilö kohdataan väärän sukupuolimerkinnän takia eri sukupuoleen kuuluvana kuin mikä hänen sukupuoli-identiteettinsä on.”

Väärä sukupuolimerkintä voi lisätä syrjinnän, hyväksikäytön, väkivallan ja vainon uhkaa, vaikka valtion pitäisi turvata lapsille oikeuden syrjimättömyyteen ja suojeluun kaikenlaiselta väkivallalta. Vuonna 2021 tehdyn kouluterveyskyselyn perusteella 13,6 prosenttia sukupuolivähemmistöön kuuluvista lapsista koki kiusaamista viikoittain. Osuus muilla samanikäisillä oli noin viisi prosenttia.

Lasten omia näkemyksiä ei tule sivuuttaa. Lasta tulee kuulla itseään koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Translain täysi-ikäisyysedellytys perustuu ajatukseen, etteivät alaikäiset kykene päättämään oikeudellisesta sukupuolestaan. Valitut ikärajat täytyy kuitenkin perustella lapsen oikeudet huomioon ottaen.

Translain valmisteluasiakirjana toimivassa esitysluonnoksessa todetaan edellä mainitut asiat, ja päädytään johtopäätökseen, ettei ehdoton ikäraja sukupuolen vahvistamiselle ole täysin sopusoinnussa lapsen oikeuksien kanssa. Kuitenkin samassa dokumentissa olevassa varsinaisessa lakiesityksessä on 18 vuoden ikäraja ilman, että sitä perustellaan perusteluosassa.

 

Ikäraja tuli hallitusohjelman kirjaukseen kuulopuheiden mukaan hallitusneuvottelujen viime metreillä keväällä 2019. Keskusta nosti asian kynnyskysymykseksi hallitusohjelman hyväksymiselle. Tuolloin ja lainvalmisteluun liittyvässä poliittisessa keskustelussa on käynyt selväksi, että iso joukko poliitikkoja ei ole silloin eikä vielä nyt kolmen vuoden jälkeenkään ymmärtänyt, mistä ovat päättämässä. Puheenvuoroissa vilahtelee edelleen alaikäisten leikkeleminen ja vastaava. Sanotaan siksi vielä kerran: Uudistettu translaki ei ota kantaa ihmisen lääketieteelliseen hoitoon, vaan se tullaan hoitamaan erillisten hoito-ohjeiden puitteissa.

Lapsen kehitysaste päättää omista asioistaan nousee myös usein esiin. Suhteellisuudentajua niistä kommenteista puuttuu rutkasti, kun ottaa huomioon vaikkapa rikosoikeudellisen vastuuikärajan. Lainsäätäjälle vaadittavaa ymmärrystä puuttuu taas lapsen oikeuksien totaalinen ymmärtämättömyys tai tarkoituksellinen ohittaminen. Tässä ilmapiirissä Vahteran ja Korkmanin puheenvuoro on painava ja aseet riisuva: Nyt kenellekään vastuulliselle päättäjälle lasten oikeuksista nousevat velvoitteet eivät voi enää olla tuntemattomia.

 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008910442.html

 

Kuva: Lisett Kruusimäe/Pexels

+11

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu