Sotekentällä tuulee, mutta #mepäätämmeitse

Syksy on pitkällä, kauden influenssarokotusten antaminen on kiivaimmillaan ja ensimmäiset influenssatapaukset on THL:n ajantasaisen influenssakatsauksen mukaan diagnosoitu viikolla 40/2018. Tätä kirjoittaessani influenssa A -löydöksiä on todettu 78 ja B -löydöksiä 7 tapausta.

Pieni joukko sotealan aktiivisia rohkelikkoja on päättänyt pitää yhä kiinni itsemääräämisoikeudestaan. Meidän ansiota on, että eduskunta saa joulukuun alussa uudelleen käsiteltäväkseen Tartuntatautilain 48 pykälän, joka jo syntyessään oli susi.

Sotekentällä on tapahtunut paljon kevään jälkeen, ja tuuli puhaltaa edelleen kylmästi pohjoisesta. Meidän, jotka uskallamme sanoa influenssarokotteelle ”ei”, ammattitaito, persoonallisuus ja järki on kyseenalaistettu hyvin monissa kirjoituksissa mm. sosiaalisessa mediassa. Lehdissä puolestaan peräänkuulutetaan hoitajien ammatillisuutta ja ammatinvalintaan vedoten vaaditaan suojaamaan potilaat rokottautumalla itse. Käsittämätöntä – eikö olekin.

Monelle tuntuu olevan hyvin vaikeaa ymmärtää, mistä tässä on kyse. Maallikot uskovat kaiken, mitä mm. THL influenssarokotteesta tiedottaa ja lehdet THL:n äänitorvina syytävät ulos. On kuitenkin olemassa lukuisia kansainvälisiä tutkimuksia, jotka osoittavat mm. että perusterveen ihmisen ei ole järkevää ottaa influenssarokotetta vaan järkevämpää on hankkia vastustuskyky sairastamalla. Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan ihminen, joka tänä vuonna sairastaa influenssan, sairastuu siihen seuraavan kerran mahdollisesti 6 – 10 vuoden kuluttua. Tämän vuoksi ei myöskään olisi taloudellisesti ajatellen mitään järkeä ottaa rokotetta vuosittain. (Haneberg, Mamelund, Mjaaland, 2013, Influensavaksine – til hvem? julkaistu lehdessä Tidsskriftet, saatavissa tidsskriftet.no).

Joissakin yhteyksissä todettiin, että WHO suosittelee hoitohenkilöstön rokottautumista. Niin suosittelee, muttei suinkaan 100%:sesti. Jo 75%:n rokotekattavuus hoitohenkilöstön keskuudessa on kattava.

Suomessa rokotekattavuus oli ennen 1.3.2018 monin paikoin parempi kuin WHO:n suosittelema 75%. Viime vuoden vaihteen, alkuvuoden ja kevään aikana rokotettiin ammattilaisia vastoin heidän tahtoaan vetoamalla Tartuntatautilain 48 pykälään. Peli oli julmaa ”ota tai jätä” – meininkiä ja valitettavan moni alistui ottamaan rokotteen turvatakseen toimeentulonsa, saadakseen pitää työnsä.

STM pyysi varsin kattavasti lausuntoja hallituksen esitykseksi Tartuntatautilain 3 ja 48 pykälän muuttamisesta. Lausuntokierros päättyi 16.11.2018 ja tähän mennessä ministeriöön on kirjattu saapuneeksi 55 lausuntoa tai muuta kannanottoa. Ammattilaisen näkökulmasta katsoen voisin sanoa pääasiallisten alan ammattiliittojen SuPerin ja Tehyn lausuntojen olleen odotetuimpien joukossa.

Ammattiliitot ovat tuoneet julki, kuten myös STM, että 1.3.18 jälkeen he ovat saaneet lukuisat määrät yhteydenottoja kentältä koskien työnantajien kirjavia ja jopa aiheettomia/laittomia toimenpiteitä. Nyt ammuttiin ”tykillä kärpästä” ja työnantajien toimet ovat karseaa kuultavaa. Ihmisiltä on viety toimeentulo, oikeus harjoittaa ammattiaan ja kohtelu on ollut kaikin tavoin epäasiallista. Työpaikoilla henkilöstö on jakaantunut kahteen leiriin: rokotteen ottaviin ja siitä kieltäytyviin. Usein paikoin rokotteen ottajat tekevät kieltäytyjän elämästä helvetin, ”puukottamalla kollegaa selkään”, haukkumalla ammattitaidottomaksi ja itsekkääksi. Ammattitaito ei ole sidoksissa influenssarokotteeseen, eikä influenssarokotteesta kieltäytyminen älykkyysosamäärään. On erittäin tervettä kyseenalaistaa asioita ja suhtautua edes hieman epäillen syksyn lisäseurannassa olevaan influenssarokotteeseen, Vaxigriptetraan.

Nyt odotamme miten peli päättyy – vai tuleeko siihen kenties jatkoaika tai rankkarikisa. Oli niin tai näin, niin toivon kaikkien ymmärtävän, että se etten minä halua ottaa influenssarokotetta ei ole pois siltä, joka rokotteen vapaaehtoisesti haluaa ottaa. Mutta tulee myös ymmärtää, että Suomen perustuslaki on kaikille samanlainen riippumatta siitä, minkä ammatin on itselleen valinnut.

Tästä vuodesta jää monelle ikävät muistot. Monen psyykkinen vointi on kärsinyt kuukausia kestäneestä mollaamisesta, ahdingosta ja epävarmuudesta. Ala on menettänyt valtavan määrän huippuosaajia, lukuisat ovat tehneet uudet ammatinvalintasuunnitelmat ja osa, kuten minäkin, päätynyt viemään osaamisensa naapurimaihin. Maihin, joissa hoitajallakin on ihmisarvo.

Tätä toivon myös meille kaikille, jotka #aiommepäättääitseaina. Oikeutta elää tasa-arvoista elämää Suomessa.