Mahdoton haave euroopan liittovaltiosta

Pakko laittaa vielä tiivistelmä euroopan liittovaltosta syntyneeseen keskusteluun. Joitain kommentteja heitin muiden blogeihin, hajanaisia joista ei välttämättä ajattelemaani kokonaiskuvaa saa. Huvittavaa sinällään on  keskustelua seurata. Vähemmän huvittavaa on se, kuinka tosissaan eräät moisen ajatuksen hyväksyvät. Naiviuttaan ehkä ajattelemattomuuttaan, aika varmasti.

Euroopan liittovaltio on mahdottomuus. Vanha manner on kokonaisuus, jonka kansakunnat ovat luoneet oman identiteettinsä jo vuosituhansia sitten. On muistettava se, että eurooppa on silloin tällöin ollut yhtenäisen valtion omainen. Rooma taitaa tässäkin tapauksessa pitää piikkipaikkaa. Vaan mitenkäs sillekkin kävi. Perinteinen keino luoda yhtenäinen eurooppa on ollut sotiminen. Ei vaan ole onnistunut. Maanosamme historiaan kuuluu myös useita valtioiden keskenään sopimia liittoja, jotka yleensä on suunnattu toisten valtioiden muodostamaa liittoa vastaan. Viimeisen liittovaltio kehitelmän kärsimykset projektin aikana ja sen jälkeen olivat hirvittävät. Niistä kärsimme aivan viimepäiviin asti. Historiallisesta näkökulmasta tapahtuma on kuin viime viikolta.

Eräs kirjoittaja väitti, että eurooppa on menneisyydessä koostunut useista pienistä valtioista ja tästä syystä euroopan liitovaltio on luonnollista kehitystä. Väärin, kyseessä olivat pienet ruhtinaskunnat maan sisällä. Näiden päämiehet ottivat välillä pulttia kun keskushallinto ”kuningas” kiristi veroja lähtiessään sotimaan naapurimaata vastaan. Näitä valtoita tuli ja meni yhdistyi naimakauppojen yms. takia. Kuvaavaa on se, että kun rahat loppuivat, kansalta ei ollut enää mitään mistä ottaa, rahaa lainattiin vakuuksia vastaan rikkailta pankkiirisuvuilta tai kauppahuoneilta.

USA liittovaltiona on myös ollut jonkinlainen esikuva euroopan liittovaltiota hamuaville. Taas pieleen. Yhdysvaltojen syntyhistoria on luonnollinen jatke siirtomaaherruuteen. Jenkkien historia kansakuntana perustuu ihan muihin juttuihin. 1776 tai jotain maa oli valmis itsenäistymään kun lähinnä itärannikon ja etelän kehitys oli tarpeeksi pitkällä ja kiinnitysköyttä emämaihin ei enää tarvittu. No sisällissotahan sielläkin käytiin.

Toivon, että lukija ymmärtää sen, etten ole puuttunut asian poliittiseen puoleen tai nykyiseen EU rakenteeseen ja sen pyrkimykseen ajautua liittovaltioksi. Tarkoituksenani on pääasiassa juntata, tarkastella asiaa pelkästään historiallisesta näkökulmasta. En ole asiantuntija, mutta tuo vuosituhantinen perintö, joka on synnyttänyt euroopan kansat ja niiden oman poikkeavan identiteetin. Lukuisat sodat tai pienemmät kapinat ovat aina liikuttaneet rajoja. Vaan ovatko ne sulauttaneet eurooppalaisia kansoja, joilla on omanlaisensa kulttuuri ja perinteet? Eivät pätkääkään. Tässä on se kulmakivi.

Miten helkkarissa voidaan luoda yhtenäinen eurooppa kun rahaliittokaan ei tunnu onnistuvan. Maanosamme valtiot ovat aina kilpailleet taloudellisesti. Euron kriisi on tietysti eräiden valtioiden lepsun rahankäytön aiheuttama. Ei voi välttyä ajatukselta, että sitä ruokkii hyvin kulkevien talouksien keskinäinen kyttäily, jossa oma taloudellinen etu otetaan ykkösasiana huomioon asioista päätettäessä.

Lopuksi maanosamme itsenäiset valtiot. Olkoonkin, että neukkuaikaan tietyt varsovan liiton maat olivat ns. itsenäisiä. Itsenäisyys oli kovin suhteellista. Kyllä ne eräänlaiseen liittovaltioon kuuluivat. NL:n hajotessa todellisten itsenäisten valtioiden lukumäärä kartallamme kasvoi. Tuntuu aika utopistiselta, että nuo maat olisivat valmiit menettämään itsenäisyytensä uudestaan. Tietyissä ”vanhoissa” maissa on edelleenkin joidenkin alueiden haluja pyrkiä eroon ns. emämaastaan. Espanjan baskimaa. Kataloniassa ajettiin vielä muutama vuosi sitten samansuuntaista juttua. Rikas pohjoinen Italia halusi tehdä pesäeroa köyhään etelään. Korsika jne. Todellisia irtautumisia viimeaikoina ovat olleet esim. Tsekki ja Slovakia. Surullinen ja traaginen, verinen esimerkki on jugoslavia.

Mikäli sellainen utopia kuin Euroopan liittovaltio syntyisi. Kuka veikkaa kuinka kauan se pysyisi kasassa? Kun muste kuivuu soppareissa, viikon korkeintaan, väitän minä. Onko muita ehdotuksia?