Syvennä veneilyharrastustasi, navigoi ”vanhalla tavalla”.

Sähköiset merikortit ja navigaattorit ovat viimevuosisadan lopun paras innovaatio huviveneilijöille. Lienee selvää että, se on tuonut turvallisuutta ja varmuutta koko veneilyn kentälle. Pelastanut jopa avioliittoja. Silti pidän navigointia merikortin, kompassin ja kiikarin avulla paitsi hyödyllisenä myös kivana harrastuksena. Veneilijöiden uusi sukupolvi (ei saa yleistää) ei välttämättä osaa sisäistää tai kehittää tätä taitoa. Ei siinä mitään.

Jotenkin, kun hallitsee kartanlukutaidon se antaa mukavan onnistumisen tunteen ja antaa itse varmuutta. ”Hei mähän olen aika hyvä”  on positiivinen juttu. Taitoja voi syventää ottamalla mukaan kompassin, lokin ja suuntimien ottamisen. Karttatyöskentelyssä yhdenmukaisuus viivaimet ja kolmiot sekä harppi tuovat mielenkiintoisen lisämausteen.

Se, että navigoi visuaalisesti  lisäarvona tulee se, että toistuvasti ajettu reitti tallentuu omalle henkilökohtaiselle kovalevylle. Ei tämä ole kehumista. Ammattini venealalla vei usein Ahvenanmaalle ja hyvällä kelillä Airiston pohjoispää ja Maarianhaminan itäsatama kaikilla kolmella reitillä menivät tosta vain ilman karttaakin. Airisto Helsinki oli jo aika hyvin hallinnassa. Aiheuttihan se jonkin verran hämminkiä kanssamatkustajien joukossa, mutta teki kutaa itsetunnolle. Enää se ei onnistuisi. Mikä tärkeintä navigointi pakottaa tähystämään. Viime kesän kurja onnettomuus Airiston eteläpäässä, kuten arvattiin, johtui pääosin siitä kun tähystys laiminlyötiin.

Aina ei ole ollut GPS:n käyttö helppoa. Ensi kokemukset laitteesta sain -90 luvun alussa. Philips taisi olla markkinoiden ensimmäinen valmistaja. Olihan se hieno juttu,  sijainti ilmestyi näytölle leveys- ja pituuspiireinä siis asteina ja minuutteina ja sekunnit päälle. Tieto piti siirtää manuaalisesti kartalle. Silti mielessä oli epäilys pitääköhän tuo paikkansa. Pitää muistaa, että osumatarkuus ei ollut hyvä, jopa satoja metrejä eli saariston kapeilla reiteillä ei laitteesta ollut mitään hyötyä. Itse en huomannut, mutta uselta taholta kuulin, että Persianlahden sodan aikana navigoinnin tarkkuutta vähennettiin tai manipulointiin USA:n toimesta. Voi hyvinkin pitää paikkansa, koska käytössä olevat satelliitit olivat alunperin sotilaskäyttöä varten. Jossain oli nappula millä koko systeemin sai pois päältä.

GPS:n alkuaikoihin liittyy monta huvittavaa juttua. Parhain mielestäni on seuraava. Itse sain kuulla sen kiertoteitse, en päähenkilöiden kertomana, joten ehkä se on värittynyt taipaleella. Joka tapauksessa nyt jo edesmennyt hyvä ystäväni venealan ammattilainen Matti Levänen, jonka turpavärkistä saattoi odottaa mitä tahansa, oli luovuttamassa juuri valmistunutta Seafinn 39 moottoripurjehtijaa. Sää oli kehno näkyvyyden kannalta. Hän pyysi kaveriaan katsomaan sijainnin uuden uutukaisesta Philipsin navigaattorista. Masan luonteeseen maltillisuus ei oikein sopinut ja niinpä hän useaan otteeseen tinkkasi tietoja karttapöydän äärestä ja aina vastaus oli ”ootas mä tarkistan”. Vihdoin sieltä tuli kyynislakoninen tieto. ”Kuule Masa nyt mulla  tarkka paikkatieto selvillä. Aja vielä kymmenen metriä, niin tullaan Tuomiokirkon portaille”.

Että sillain, muistakaa tähystää…..