Miksi on vaarallista valita Trump toiselle presidenttikaudelle?

Miksi on vaarallista valita Trump toiselle presidenttikaudelle? Syy on se, että Trump ei edusta presidenttinä Yhdysvaltoja vaan ainoastaan itseään. Kaikki hänen saavutuksensa ovat mitattavissa vain lyhyen aikavälin talousmittareilla ja jokaisen parannuksen talousluvuissa hän esittää juuri Trumpille saavutettuna voittona. Hänen vaalitaistelunsa aito iskulause olisi: ”Tee Trump suureksi jälleen!” Itsekunnioitusta häneltä ei puutu. Yhdysvallat on tälle miehelle vain väline hänen oman egonsa korostamiseen.

Trump elää konfliktista. Tämä on syy siihen, ettei hän halua sopia kenenkään kanssa mistään vaan ainoastaan voittaa jokaisen konfliktin, johon hän joutuu — ja joita hän itse pyrkii aktiivisesti luomaan. Suurimpana vaarana vaalitaistossa on se, että Trump saattaa pyrkiä masinoimaan jopa ulkomaisen konfliktin varmistaakseen uudelleenvalintansa. Hänen itsekeskeisyytensä ei ole jäänyt vaille huomiota. Demokraatit ovat puhuneet vuosia hänen itsevaltaisista toimintatavoistaan ja amerikkalaisen demokratian perinteitä halveksivasta ajattelustaan. Jo vuoden 2016 vaaleissa arvostettu Washington Post -lehti julisti täysin poikkeuksellisesti, ettei se voi uutisoida tästä miehestä puolueettomasti ja julisti hänet maalle vaaralliseksi.

Tämän arvion Trump on todistanut oikeaksi kaikessa mitä hän on ensimmäisen kautensa aikana tehnyt. Se ei ole vähän: Trump on käytännössä irtisanoutunut Yhdysvaltain perustamisesta lähtien vaalitusta periaatteesta edistää kansainvälisen kaupan vapautta. Iranin ydinasesopimuksen yksipuolisella purkamisella ja Yhdysvaltain Israelin lähetystön siirtämisellä Jerusalemiin hän on horjuttanut vakavasti ennestäänkin äärimmäisen vaikeaa turvallisuustilannetta Lähi-Idän alueella. Kuten asiantuntijat etukäteen pelkäsivätkin, hänen ainoa positiivinen ulkopoliittinen aloitteensa, neuvottelut Pohjois-Korean kanssa, osoittautui täysin tyhjän päälle rakennetuksi näennäisdiplomatiaksi. Tänään on uutisoitu,  että USA asettaa pakotteita kansainvälisen tuomioistuimen tutkijoille, jotka tutkivat mahdollisia yhdysvaltalaisten sotarikoksia.

Kiinan politiikassaan Trump on pyrkinyt vain konfliktin lietsontaan. Amerikkalaisille hän esittää Kiinaa syntipukiksi kaikkiin Amerikan ongelmiin, olipa kysymys talousongelmista tai Korona-pandemiasta, jonka hän avoimen halveksivasti nimesi Kiina-virukseksi vuoden 2020 kampanjansa alussa. Viimemmäksi hän kehui järjestäneensä Kiinalta miljardikaupalla rahaa amerikkalaisille viljelijöille antaen näin ymmärtää, että hänen ansiostaan tärkeimmät maataloustukiaiset tulevat Kiinasta eivätkä enää amerikkalaisilta veronmaksajilta.

Sisäpoliittisesti jälki on ollut, jos mahdollista, vielä pahempaa. Syypääksi Trumpin sisäpolitiikan tuhoisaan vaikutukseen voi toki osoittaa myös republikaanipuolueen, jonka tuella hän on saanut läpi lähes kaiken haluamansa. Sydämettömin on ollut oikeiston hanke evätä kaikkein köyhimmille kuuluvat Medicaid -terveydenhoitojärjestelmän avustukset kaikilta, joilla ei ole työpaikkaa. Nälkäpalkkaakin siis voi pitää köyhän terveydenhoidon edellytyksenä Yhdysvalloissa.  Esimerkiksi kymmenille tuhansille yksinhuoltajille tällainen säädös on epäinhimillinen. Kaikkein hädänalaisimmilta viedään näin terveyspalvelut kokonaan. Onko kylmäkiskoisempi politiikka mahdollista? Samoin on ehdotettu ruokakuponkien (kaikista viimekätisistä sosiaaliturvan muodoista se kaikkein viimekätisin) eväämistä maassa syystä tai toisesta asuvilta ulkomaalaisilta.

Erityisesti Trump on pyrkinyt, republikaanisen puolueen lähes yksimielisellä taustatuella, tuhoamaan vastikään maahan säädetyn yleisen terveysvakuutusjärjestelmän. Obamacaren terveysvakuutus ei enää Trumpin toimien johdosta ole pakollinen, joten vakuutusmaksut nousevat jälleen. Eikä Yhdysvalloissa ole julkisen tahon tarjoamaa terveysvakuutusta edelleenkään. Sellaisesta demokraatitkin vain haaveilevat — tilanteessa, jossa yhdysvaltalaisen eliniän odote on jopa kolme vuotta alhaisempi kuin esimerkiksi Suomessa.

Yhdysvaltalaisen yhteiskunnan tulo- ja varallisuuserojen hurja kasvu on länsimaisittainkin poikkeuksellista juuri siksi, että sosiaaliturvajärjestelmä on toivottoman tehoton. Köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on virallisesti samaa luokkaa kuin Suomessa. Tosin meillä köyhäkin voi yhä tienata tuhat euroa enemmän vuodessa kuin Yhdysvalloissa. Tosiasiassa vähintään 20% amerikkalaisista elää köyhyysrajan alapuolella tai aivan sen tuntumassa. Tähän on syynä erityisesti se, että 40% kaikesta Yhdysvaltain vauraudesta omistaa superrikkaiden 1% väestöstä, kun taas 80% väestöstä jakaa varakkailta jäävät vaivaiset 7% (siis seitsemän!) kaikesta varallisuudesta.

Amerikkalaiset tekevät töitä hiki hatussa. 66.5% naisista ja yli 85% miehistä tekee yli 40 tunnin työviikkoa koko ajan, yleensä ilman päivänkään maksettua lomaa. Äitiyslomaa nautiskellaan yleensä kolme kuukautta. Minimipalkka on noin 7 euroa tunnilta, millä ei kukaan elätä perhettään. Suomessa alle 10 euron tuntipalkalla tekee säännöllistä työtä noin 40 000 ihmistä, eli pienen pieni murto-osa edes alimmin palkatuista työntekijöistä. (Eikä meillä edes ole minimipalkkalainsäädäntöä.) On laskettu, että Yhdysvalloissa alimman palkan pitäisi olla vähintään 15 dollaria tunnilta, jotta palkalla eläisi ollenkaan ilman ylimääräisiä avustuksia.

Entä miksi tulonjako on näin järjetön ja miksi amerikkalaiset ovat niin tuhottoman velkaantuneita jopa suomalaisiin nähden, vaikka heidän bruttokansantuotteensa on noin 20% suomalaista korkeampi? Selitys on tässä: Yhdysvalloissa veroastetta on alennettu yhtä mittaa lähes 60 vuoden ajan, eli Kennedyn presidenttikaudesta lähtien. Nykyään amerikkalaiset maksavat noin 20% veroja bruttokansantuotteestaan. Tämä luku on pohjoismaissa 50% hujakoilla. Mitätön verotus tuottaa toki myös alhaisen henkilökohtaisen veroasteen ja sellaisen nimenomaan hyvin tienaaville amerikkalaisille: joutuakseen maksamaan tuloistaan noin 37% veroina suomalaisen tarvitsee tienata vain noin 65 000 vuodessa, amerikkalaisen yli puoli miljoonaa.

Amerikkalaisen yhteiskunnan järkyttävässä epätasa-arvoisuuskehityksessä ei näiden lukujen valossa ole mitään ihmeteltävää. Ei ole ihmeteltävää siinäkään, että demokraattien vasemmisto ehdottaa veronkiristyksiä, joista jo muutaman prosentin kiristys riittäisi korjaamaan tilannetta huomattavasti. Yhdysvaltojen ei tarvitsisi muuttua pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi korjatakseen räikeimmät yhteiskunnalliset epäkohtansa. Toki hyvinvointiin kannattaisi satsata enemmänkin, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia, sillä amerikkalaisilla ei keskimäärin ole aavistustakaan siitä, kuinka huonosti heidän asiansa kansainvälisessä vertailussa oikeasti ovat.

Konkreettisin esimerkki kaiken tämän vaikutuksista ihmiselämään on se aiemminkin mainittu seikka, että amerikkalaisen odotettavissa oleva elinaika on kolme vuotta suomalaista alhaisempi. Tuon eron kiinnikuromisessa on rutosti enemmän töitä kuin yhden Koronan selättämisessä. Trumpin politiikka vain pahentaa tätä yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta, siksi nämä vaalit ovat niin tärkeät.

Ari Helo

Ari Helo on Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu