Nollatoleranssi ei ole hyvä keskustelun avaus

Nykyiseen rasismikeskusteluun sopii hyvin se vanha kansanviisaus, että sen alamäki on jo ohittanut lakipisteensä. Pitää erottaa monikulttuurisuuskeskustelu rasismikeskustelusta. Pitää erottaa maahanmuuttokeskustelu rasismikeskustelusta. Pitää erottaa yksityiset tekstarit rasismikeskustelusta. Pitää erottaa pilkkapuhe ja rasistinen vihanlietsonta. Pitää erottaa toisistaan rasismi ja seksuaalisiin vähemmistöihin liittyvä vihapuhe.

Rasismia on ihmisen ihonväriin tai etniseen taustaan liittyvä avoin halveksunta. Se on aina yksilönoikeuksien vastaista toimintaa ja siksi toisinaan käsitetään peräti viharikokseksi. Monikulttuurisuus taas tarkoittaa, että ihmisillä on aidosti erilaisia kulttuurisia ajattelutapoja, elämäntapoja ja erityisiä käytänteitä. Niitä kuuluu vaalia aina silloin kun niistä ei ole saman monikulttuurisen yhteisön (esim. Suomi) muille jäsenille mitään aitoa haittaa.

Miksi maahanmuuttajien tekemistä raiskauksista ei saisi suomalaisessa julkisessa keskustelussa puhua? Totta kai saa puhua. Muuan vaikuttaja valitti vastikään televisiossa siitä, että hänen raportointiaan Oulussa tapahtuneista  raiskauksista oli oikeudessa pidetty rasistisena. Pelkästään siitä tuomioissa tuskin oli kyse. Rikostoimittajat kertovat tuollaisista jatkuvasti.

On rasistista väittää maahanmuuttajia ryhmänä ongelmalliseksi yksittäisten maahanmuuttajien rikosten vuoksi. Ei kukaan ehdota oululaisten leimaamista ongelmallisiksi sen vuoksi, että kaupungissa on vakavia raiskausrikoksia tapahtunut.

Länsimainen oikeusajattelu ei kriminalisoi ihmisryhmiä eikä edes yksittäisiä ihmisiä, se rankaisee vain pahoista teoista. Vähemmistön leimaaminen huonoksi tai epäilyttäviksi joidenkin vähemmistöön kuuluvien rikosten vuoksi on rasismia. Se kuuluu tuomita.

Jopa burkasta saa puhua. Burka-asulle saa nauraa siinä kuin tuulipuvullekin. Jos Riikka Purra olisi vuoden 2019 kirjoituksessaan puhunut vain siitä, mistä hän väitti puhuvansa, eli länsimaisesta naiskäsityksestä monikulttuurisessa Suomessa, ei hälyä olisi noussut. Kyllä täällä ihmisiä pilkataan paljon vähemmästäkin kuin erikoisista vaatteista.

Ongelma Purran kirjoituksessa oli, että se oli avoimesti vihamielinen niitä ihmisiä kohtaan, joille burkan  käyttö kuuluu heidän elämäntapaansa. Naurunalaiseksi saattaminen on sallittua, vaikka on ilkeämielistäkin sekin, mutta aina saa nauraa takaisin. Eikä meiltä keneltäkään syitä naureskeluun, pilkkapuheisiin ja pilakuviin puutu. Saa Suomessa arvostella yltiöpatriarkaaliselta näyttävää perhekulttuuria yhtä lailla kuin suomalaista kännäilykulttuuria. Kristittyjäkin saa pilkata, kuten myös meitä ateisteja. Vain vihaa ei saa levittää.

Uskonnonvapaus on vapaus sekin. Jopa Päivi Räsäsellä kuuluu olla oikeus oman kristillisyytensä määrittelemiseen. Jos hänelle jostain syystä homoseksuaalisuus ei siihen mahdu, se on hänen kristillisyyskäsityksensä. Jos ei kylvä vihaa homoseksuaaleja kohtaan, ei ole syyllistynyt rikokseen. Ei monikulttuurisuuteen kuulu se, että kaikkien arvot pitää hyväksyä omina arvoina. Silloinhan ei ole kuin yksi kulttuuri, nimittäin vain se valtakulttuuri ja vielä tyrannimainen sellainen.

Ei kaltaisellani paatuneella heterolla ole ollut mitään henkistä tai muuta estettä rakastaa homoseksuaalisia sukulaisia ja ystäviäni. Monille seksuaali-identiteetti ei edes ole identiteetin keskeisimpiä osa-alueita. Kirkko on siihen kuuluvien oma klubi. Se päättää itse omat sääntönsä, kunhan ei lakeja vastaan toimita.

Julkinen keskustelu on julkista ja yksityinen yksityistä. Tämän vuoksi on vaikea ymmärtää Hesarin päätöstä julkaista Ville Rydmanin yksityisiä tekstiviestejä. Voiko vaikkapa riitaisan avioeron kokeva poliitikko pitää sitä millään enää yksityisasianaan tällaisen linjauksen jälkeen? Ex-puolison mahdollisuudet tuhota toisen poliittinen ura olisivat aivan rajattomat, kaikenlaisista muista huhumyllyistä puhumattakaan.

Kaikilla on jotain salattavaa, siksi se yksityisen viestinnän ala on niin salainen lähtökohtaisesti. Ei kai demokraattista hallitusvaltaa ole siihen suunniteltu, että ihmisten perhepiirissä sattuneita vitsailujakin pitäisi jonkun valvoa, puhumattakaan, että niitä käytetään mediatalojen tuotelevikin ja mainonnan kehittämiseen?

Toisinaan monikulttuurisuuskeskusteluissa nousee esiin joidenkin vähemmistöjen toiveet esimerkiksi uimahallien erillisistä nais- ja miesvuoroista. Aina voi pohtia, voidaanko sellaisiin ratkaisuihin mennä, vaikka ne eivät perinteistä suomalaista naisten ja miesten tasa-arvon ihannetta erityisesti edistäisikään. Tällaiset pohdinnat eivät loukkaa kenenkään etnisyyttä tai uskontoa. Eivät ne loukkaa edes suomalaista arvoajattelua. Ne edustavat vain pohdintaa suomalaisen monikulttuurisuuden käytänteistä. Sitä on yhdessä käytävä.

Rasismia ei pidä suvaita, missä sitä näkeekin, mutta ei sen suhteen hysteeriseksi tarvitse heittäytyä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaisilla ei ole mitään hävettävää suvaitsevaisuutensa suhteen. Olemme Skandinavian maiden tasolla (eli ylimmällä) maailman liberaaleimpia ja suvaitsevaisimpia kansakuntia  – paljon suvaitsevaisempia kuin esimerkiksi amerikkalaiset, belgialaiset tai ranskalaiset (ks. esim. World Values Survey 7, 2023).

Rasismin nollatoleranssissa, kuten muissakin ”emme suvaitse” -opinkappaleissa, on se perustava vika, että se saa ihmiset epäilemään omaa kykyään keskustella myös maahanmuuttoon, vähemmistöihin ja monikulttuurisuuteen liittyvistä lukemattomista aiheista. Julkisen keskustelun, niin kauan kuin se on asiallista, kuuluu sisältää eriävät mielipiteet. Miten se demokratiassa aina tarvittava kompromissikaan voisi löytyä, jos kansalaiset eivät uskalla kertoa, mitä itse ajattelevat?

Ari Helo

Ari Helo on aatehistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu