Onko olemassa asiaa, jota Yhdysvaltain vasemmisto ei onnistuisi mokaamaan?

Vaalit menivät tiukemmiksi kuin odotettiin, mikä on Trumpille ennalta-arvaamattoman suuri voitto. Vaikka Biden voittaisi itse vaalit, kuten vahvasti näyttää, Yhdysvalloilla on edessään todella vaikeat ajat. Tärkeämpää kuin se, miten vaalitulos lopulta oikeusistuimissa selvitellään, on se, että Trumpin ja äärioikeistolaiseksi muuttuneen republikaanipuolueen kannatus on maassa paljon laajempaa ja aidompaa kuin suurin osa analyytikoista on tähän asti edes uskonut. Nyt Yhdysvallat kävi ääniuurnilla valtavin joukoin. Enemmistödemokratia on puhunut.

Jonkinlaisen yhdessä yrittämisen henkeen on todella pitkä matka nykyisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun jäljiltä. Lisäksi Biden on vanha eikä millään voi jaksaa yhtä kautta pidempään presidenttinä. Hän olisi 82-vuotias ensimmäisen kautensa päättyessä. Tämä heikentää hänen asemaansa jo lähtökohtaisesti. Siksi muiden poliittisten toimijoiden rooli korostuu. Selvää on, että Kamala Harrisin toimintaan varapresidenttinä kiinnitetään lähivuosina paljon huomiota.

Demokraatit eivät aidosti voita, jos saaliiksi jää vain Bidenin presidenttiys. Senaatti on jäämässä republikaaneille, mikäli ihan ihmeitä ei tapahdu viimeisissä senaatinvaalien uusinnoissa, joita odotellaan vielä kuukausia.  Senaatinvaalien katastrofaalinen seuraus demokraateille on se, että yhteiskunnan aito uudistaminen ei vieläkään pääse käyntiin. Esimerkiksi julkisen terveysvakuutuksen käyttöönotto vähentäisi valtavia kustannuksia, jotka nyt menevät vähävaraisten yksityisten terveysvakuutusten oston tukiin. Samoin lääketeollisuuden voittoihin pitäisi päästä puuttumaan. Republikaanit tulevat yhä pitämään huolta siitä, ettei liittovaltiolla ole valtuuksia edes neuvotella lääkkeiden hinnoista toisin kuin muualla länsimaissa tehdään. Tämän vuoksi yhdysvaltalainen terveysjärjestelmä on kansantaloudellisesti järjettömän kallis ja kansanterveyden mittareilla mitattuna myös järjettömän tehoton. Tämä ei republikaaneja liikuta, sillä heille vapaa markkinatalous on nykyään uskonkappale, jonka järjettömiin seurauksiin ei kukaan uskalla puolueessa enää puuttua. John McCainin ja muiden toisinajattelijoiden aika puolueessa on mennyttä.

Pahimmin vaalituloksesta kärsii maapallo. Kansainvälinen yhteistoiminta ilmastonmuutoksen hillintään todella tarvitsisi Yhdysvaltojen panosta. Biden lähtisi siihen mukaan. Yhdysvallat tuottaa yhä 15 prosenttia maailman hiilipäästöistä noin 4 prosentin väestöosuudellaan. Yhdysvallat on siis yksi suurimmista yksittäisistä saastuttajista Kiinan ja Venäjän rinnalla, jotka ovat ilmastotoimissa jo mukana.

Yhdysvaltain vaarallinen kahtiajako ei ole kiinni presidentin henkilöstä, vaan siitä, että niin monet äänestävät äärioikealle kääntynyttä republikaanipuoluetta. Puolue on lähtökohtaisesti ilmastotyön vastainen ja sen talouspolitiikkaa niin ideologisesti neoliberalistisiin oppeihin sitoutunutta, ettei järkeviin kompromisseihin päästä. Kansakunnalle välttämättömiin kansantaloudellisiin uudistuksiin ei ole mahdollisuuksia niin kauan kuin republikaanipuolueella on enemmistö kongressin kummassakaan kamarissa.

Bernie Sanders korosti jo vaalipäivänä sosiaalisessa mediassa sitä, että Trumpin kaatuminen olisi vain ensiaskel prosessissa, jossa on päästävä merkittäviin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Tarkoitus toki oli, kun demokraatit odottivat maanvyörymävoittoa kaikilla rintamilla, ettei voitto jää vain paluuksi vanhaan ”normaaliin”. Vanha normaali ei enää riitä, sillä se on perimmäinen syy nykyiseen hallitsemattomaan yhteiskunnalliseen kiehuntaan. Kysymys on republikaanisen puolueen äärioikeistolaistumisesta ja tämän kehityksen päättämisestä tai ainakin puolueen äärioikeiston eristämisestä yhteiskuntakeskustelun marginaaliin.

Marginaaliin ovat tosiasiassa ajaneet itsensä demokraatit. Nyt jo kongressiedustajat (Washington Postin äskettäisessä artikkelissa) syyttelevät toisiaan vaaliteknisistä munauksista, mutta eritoten siitä, että kansa luulee puoluetta nyt sosialistiseksi puolueeksi. Tämä on poliittisesti muuten kaikkein johdonmukaisimman demokraattijohtajan, Bernie Sandersin syytä (josta jo vuosi sitten olen häntä kritisoinut). Sandersin retoriikkaa kutsua itseään sosialistiksi ei voi ymmärtää oikein. Tämä johtuu ensiksikin siitä, ettei Yhdysvalloissa keskimäärin tiedetä, mitä Sandersin tosiasiassa ajama pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli tarkoittaa, ja toiseksi siitä, ettei malli (tietenkään) ole sosialistinen. Miksi Sanders pitäytyi tässä täysin perusteettomassa sosialistin tittelissään, ei ole tärkeää. Tärkeää on, ettei hän tajunnut ajoissa, että siinä pitäytyminen on demokraattiselle puolueelle tuhoisaa. Jäljet ovat nyt nähtävissä.

Jotain elementtejä demokraattien omasta tappion syitä pohtivasta ensianalyysista puuttuu. Pääasia on se, että asiakysymysten käsittely pelkän rasismi-teeman kautta ei ole uskottavaa maassa, jossa ei ole ainuttakaan lakia, joka sallisi rodullisen syrjinnän. Toinen seikka, johon analyysissa viitattiin oli niin kutsuttujen oikeus-demokraattien (Justice Democrats) ryhmittymä, joka aktiivisesti hyökkää liian oikeistolaisiksi katsomiaan demokraatteja vastaan. Mitään ei edes sanottu vielä siitä, kuinka järjettömäksi akateemisten demokraattien oikeaoppisuus on muuttunut viime vuosina. Hyvin voi kysyä: Onko mitään hyvää asiaa, jota Yhdysvaltain vasemmisto ei onnistuisi mokaamaan?

Edessä on vaarallisia kuukausia. Toivottavasti väkivallalta laajassa mitassa vältytään. Kokonaan ei enää vältytä, niin pahaksi tämä on mennyt.

Ari Helo

Ari Helo on Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu