USAn vaalit — kiriikö Trump sittenkin toiselle kaudelle?

Vasta syyskuun alkupuolella nähdään ottiko Trump republikaanien puoluekokouspuheissaan Bidenin gallup-etumatkaa aidosti kiinni. Yleensä parin päivän sisään ehdokkaan nimeäminen tuottaa aina muutaman prosentin pikanousun suosiomittauksissa.  Se tasaantuu. Trumpin virallinen puhe oli parempi kuin häneltä on totuttu kuulemaan, sen oli vaihteeksi joku vaivautunut oikein kirjoittamaan. Kokouksen alkupuolella huudellut ”12 more years” (12 vuotta lisää)” -kiljahdukset yllyttävät suorastaan perustuslain rikkomukseen. Presidenttiä ei voi valita kolmannelle kaudelle. Kannattaa pitää mielessä, että Trump voi yrittää jälleen vuonna 2024, jos jää nyt uudelleenvalitsematta.

Trump ei muutu. Maa on hajoamassa alta, mutta hän vain jatkaa itsensä kehumista. Asunnottomien telttaleirit ja rotumellakat ja koronakriisi ja jatkuva eriarvoistuminen eivät miljonääripresidenttiä hetkauta. Hän kehuu talouspoliittisilla saavutuksillaan, kuten NAFTA-sopimuksen uudelleenneuvotteluilla ja Meksikon muurilla. Sinällään ketään ei näytä kiinnostavan, että NAFTA-sopimusta heikennettiin Kanadan ja Meksikon osalta Yhdysvaltain eduksi. Miten ne demokraatit niin huonon sopimuksen tekivät? Koulutusta Trump suorastaan halveksii, kuten ilmeisesti iso osa hänen kannattajakunnastaankin. Kokouksessa hän totesi ykskantaan, että jokaisella amerikkalaisella menee hänen ansiostaan nyt paremmin kuin ennen, olipa tällä koulusta päättötodistusta tai ei.

Black Lives Matter -liikkeen innoittamat ja yhä jatkuvat mellakat ovat jo uhka demokraattien vaalimenestykselle. Toisin kuin mielenosoitukset, mellakat eivät kuulu demokratiaan. Wisconsinin Kenoshan mellakoiden alkusyy oli jälleen kerran amerikkalaisten poliisien uskomattoman ammattitaidoton toiminta. Toki toiminnan taustalla vaikuttaa laajan järjestäytyneen rikollisuuden tuottama väkivaltakulttuuri, jonka vuoksi poliisien on jokaisessa konfliktitilanteessa syytäkin pelätä henkensä puolesta. Mutta kun poliisi on vuosikymmeniä jatkuneen, oman huonon toimintakulttuurinsa vuoksi menettänyt yleisön luottamuksen, enää ei edes käsitetä, että kun poliisi käskyttää jotakuta, käskyttämistä on toteltava lain nojalla. Tähän saadaan muutos vain laaja-alaisella reformilla poliisien koulutukseen ja resurssointiin.

Republikaanit hyötyvät nyt jokaisesta uudesta mellakasta ja televisiokuvista, joissa pienyrittäjä ihmettelee, miksi hänen kauppansa piti tuhota. Uhkana on, että nk. ruostevyöhykkeeseen kuuluvan Wisconsinin 10 valitsijamiestä äänestävät jälleen Trumpia. Mellakoissa tapahtuneet murhat olivat häiriintyneen valkoisen teinipojan järjetön reaktio kotimaansa ällistyttävään sekasortoon. Ja jälleen vahinko on suurin niille, jotka yrittävät korjata tätä sekasortoista tilannetta, jossa kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi perustettu julkisen vallan väkivaltakoneisto koetaan syystäkin turvallisuusuhkana. Black Lives Matter -liikkeenkin edustajien soisi jo tajuavan sen aristoteelisen maksiimin, että valtiomies ei koskaan kysy, palauttaako maahan laki ja järjestys. Ilman niitä ei mitään demokraattisia uudistuksiakaan voi tehdä.

Toki on turha kuvitella, että Trump olisi joskus ollut Yhdysvaltain heikompiosaisista huolissaan. Ne muutama tuhatta teollista työpaikkaa, joita hän on väittämänsä mukaan maahan luonut, eivät kansainvälisen kapitalismin oloissa tule olemaan kestävä ratkaisu edes niille harvoille, jotka niistä nyt sattuvat hyötymään. Tavallaan hän kampanjapuheissaan tuhlaa ruutia kehumalla, kuinka on onnistunut pummaamaan Kiinalta miljardeja amerikkalaisille farmareille. Länsi äänestää republikaaneja joka tapauksessa. Ainoa hyöty voisi olla auttaa joidenkin läntisten osavaltioiden republikaanisenaattoreja tiukassa kilvassa senaatin enemmistöstä.

Huomiota kannattaa kiinnittää senaatinvaaleihin, sillä ilman kongressin molempien kamarien tukea presidentti ei saa mitään pitkän aikavälin muutosta aikaan. Senaattorit ovat tunnetusti eteviä uusimaan paikkojaan, joten demokraateilla on kova työ voittaa ne vähintään neljä uutta senaattorinpaikkaa, jotka edes yhden äänen enemmistön senaattiin toisivat. Senaatissa on kaksi riippumattomaksi (independent) merkittyä senaattoria, joiden avulla enemmistö saavutettaisiin, sillä molemmat ovat käytännössä demokraattien kannattajia. Toinen heistä on Bernie Sanders.

Uskomattoman protektionistiseksi on muuttunut myös Yhdysvaltain ulkopolitiikka. Koronavirus on nyt Trumpin puheissa Kiina-virus ja myös Biden mainitsi puheessaan Kiinan negatiivisessa sävyssä. Samalla kun maassa nähdään Kiinan menestys millä tahansa alalla vain menetyksenä Yhdysvaltain näkökulmasta, koko ulkopoliittista ajattelua on kauan nakertanut täydellinen positiivisen aloitteellisuuden puute ja näköalattomuus. Näin ei ole aina ollut. Nixon pelasi kylmän sodan aikaan nk. Kiina-kortilla, Kissinger tunnettiin sukkuladiplomatiastaan lähi-idässä, Carter sovitteli historiallisen rauhansopimuksen Egyptin ja Israelin välille, Reagan neuvotteli tuloksekkaasti ydinaseiden vähentämisestä ja Clinton auttoi PLOn ja Israelin välisissä neuvotteluissa ja oli pääosassa myös kun Kosovon kriisiä ratkaistiin.

Nykyään Yhdysvaltain poliittinen eliitti (myös demokraattien riveissä) suorastaan kilpailee siitä, kuka on tiukimmin Venäjän vastainen, Kiinan vastainen tai Iranin vastainen. Jopa Euroopan Unionille annetaan tiukkaa ohjeistusta tietotekniikan ja maakaasuputkiteknologian poliittisesti korrektista käytöstä. Toki Joe Bidenin aikomus aidosti puuttua ilmastonmuutokseen olisi ratkaisevan tärkeä askel takaisin kohti kansainvälistä yhteistyötä. Elämme jo ilmastonmuutosta. Kauhistuttavaa on, että lähes kolmekymmentä vuotta on Rion vuoden 1992 konferenssista lähtien tuhlattu kinaamiseen siitä, kuka köyhimpien maiden valtavat ilmastoinvestoinnit maksaisi. Totta kai kehittyneiden maiden on niistä oltava päävastuussa.

Miksi USA tarvitsee uudistuksia? Maa on hajoamassa liitoksistaan, kun kaikki vihaavat kaikkia: Trumpia vihataan, sosialisteiksi väitettyjä vasemmistodemokraatteja vihataan, mediaa vihataan, mustia vihataan, valkoisia vihataan, imperialismin aikaisia patsaitakin vihataan. Lääkkeeksi on ollut tarjolla lähinnä vain jokaisen leirin omia vaihtoehtoisia faktoja. Kaikki haluavat äänensä kuuluviin, kukaan ei tiedä, kenen tehtävä on kuunnella.

Mikä tähän amerikkalaisen vihakulttuurin uuteen kukoistukseen on syynä? Noin 20% väestöstä elää köyhyysrajan tuntumassa tai sen alapuolella. Maassa on Suomeen verrattuna noin kolmannes vähemmän sairaalapaikkoja henkeä kohti. Maa on aikuisten lukutaidossa selvästi keskiarvon alapuolella yli kahdenkymmenen OECD-maan testeissä. (Näissä tapaa Japani olla ykkönen ja Suomi kakkonen.) Tilastot kertovat myös Yhdysvaltojen heikosta uusiutuvan energian käytön tasosta sekä infrastruktuurirakentamisen puutteista muihin OECD-maihin verrattaessa. Poliisi tappaa yli 1000 amerikkalaista joka vuosi verrattuna EU-maiden poliisien surmaamiin noin 100 henkeen. USA käyttää terveysmenoihin noin 17% bruttokansantuotteestaan verrattuna esimerkiksi Suomen noin 9% -tasoon (ja USAn bkt on n. 20% suurempi kuin Suomen). Tuloksiltaan USAn terveysjärjestelmä on ala-arvoinen kustannuksiinsa nähden, sillä yhdysvaltalaisen odotettavissa oleva elinikä on 3 vuotta alhaisempi kuin suomalaisen. Yhdysvallat on yksinkertaisesti putoamassa muiden kehittyneiden maiden kelkasta kokonaan. Siksi nämä vaalit ovat niin tärkeät.

Ari Helo

Ari Helo on Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu