Vaalit, Trump ja terveydenhoidon 9/11

Yhdysvalloissa muistellaan tänään vuoden 2001 terrori-iskuja. Vakavia uhkia on ilmassa nykyään ilman terroristejakin. Ainakin Trumpin voitto tulevissa presidentinvaaleissa olisi tuhoisa maan terveydenhoitojärjestelmälle. Pitkäaikaissairaille tai ylipäätään sairaalahoitoa tarvitseville nykyinenkin järjestelmä on epäinhimillisen kallis. On syytä tiedostaa, ettei maassa ole vieläkään kaikkia kattavaa terveydenhoitojärjestelmää. Obamacare loi sellaiselle vasta pohjan kolmella tärkeällä uudistuksella: 1) Ensiksikin, lailla määriteltiin mikä on terveysvakuutus. Näin päästiin eroon varsin yleisistä, mutta täysin näennäisistä 100 dollarin terveysvakuutuksista, joiden turvin ei sairaalaan oikeasti ollut mitään asiaa. Sellaista muuan virginialainen taksikuski esitti standardiratkaisuksi, kun ihmettelin miten amerikkalaiset terveysmenoistaan oikeasti selviävät. 2) Toisekseen, Obamacare velvoitti kaikki aikuiset ostamaan oikean terveysvakuutuksen, vaikka sitten liittovaltion avustuksen turvin. 3) Kolmas uudistus oli se, että terveysvakuutuksen hintaa ei voinut enää järjettömästi nostaa vakuutettavan sairaushistorian perusteella. Monelta yhtiöltä vakuutusta ei aiemmin saanut ostettua lainkaan, jos oli pitkäaikaissairas. Tähän yhtiöt suostuivat, koska vakuutuksenottajia tuli kymmeniä miljoonia lisää.

Trump on pyrkinyt murentamaan uutta terveysvakuutusjärjestelmää pala palalta, kun sen purkaminen ei kongressissa onnistunut. Toisen Obamacaren peruspilareista hän (ainakin väliaikaisesti) jo tuhosi presidentinasetuksella, joka poisti terveysvakuutuksen pakollisuuden. Yhdysvalloissa ei siis tällä hetkellä ole edes kaikkia kattavaa terveydenhoidon vakuutusjärjestelmää, saati terveydenhoitojärjestelmää. Tämän demokraatit muuttaisivat. Yksi demokraattien tärkeimmistä vaatimuksista on — suunnitelmaan alun perin kuulunut, mutta vakuutusyhtiölobbareiden siitä jo säädettäessä ylipyyhkimä — säädös, että myös liittovaltio voi tarjota terveysvakuutuksen. Nyt järjestelmä tuottaa uutta markkinaa ja voittoa vain vakuutusyhtiöille, koska liittovaltion on pakko subventoida vähävaraisten yrityksiltä ostamia terveysvakuutuksia. Vakuutuksen kun piti olla pakollinen kaikille.

Monella työttömällä tai nälkäpalkalla työssäkäyvällä amerikkalaisella ei ole terveysvakuutukseen varaa. Vähävaraisille taattu Medicare-terveysjärjestelmä vaihtelee osavaltioittain, mutta sen piiriin päästäkseen pitää olla rutiköyhä. Tätä etua koskien liittovaltion vuoden 2019 määrittämä ylin tuloraja kolmihenkiselle perheelle oli 19 720 euroa vuodessa. Käytännössä mikään lapsiperhe ei tuollaisella summalla pysty ruoan lisäksi maksamaan vuokraansa ja vaatteitaan, tietokone- ja puhelinlaskuista puhumattakaan. Suomessa kolmihenkinen perhe voi tienata sentään 23 600 euroa ja silti lukeutua köyhiin. Suomalaiselle köyhälle on yleensä tarjolla ainakin asumistuki ja ilmainen lasten päivähoito eikä hän joudu erikseen anomaan terveyskulujensa korvaamista.

Demokraatit aikovat tietenkin palauttaa terveysvakuutuksen pakollisuuden, mistä koituvat kulut suurimmalta osalta korvataan vähävaraisille. Suunnitelmissa myös on ulottaa Medicare koko kansalle, eli luoda lopulta kansallinen terveysvakuutusjärjestelmä, joka kattaa kaikki amerikkalaiset. Mikäli tämä ei onnistu, demokraattien ehdokas, Joe Biden, on puolueensa vasemmistosiiven vaatimuksesta sitoutunut tavoitteeseen luoda maahan yksityisen vakuutusjärjestelmän lisäksi liittovaltion tarjoama, julkinen terveysvakuutus. Rahaa säästyisi sadoin miljoonin, koska valtavaa osaa vakuutusyhtiöiden voitoista ei tarvitsisi enää maksaa verovaroin.

Toinen ratkaisevan tärkeä terveyskuluihin vaikuttava uudistus olisi vanhan, täysin järjettömän lain purku, joka kieltää eläkeläisten valtavaa Medicare-järjestelmää neuvottelemasta lääkkeiden hinnasta. Tätä vaatimusta enemmistö demokraateista kannattaa. Lääkeyhtiöt lypsävät kansalaisia ja liittovaltiota miten haluavat, erityisesti kaikista eläkeläisten lääkekuluista. Nykyjärjestelmä on erilainen kuin kaikilla muilla kehittyneillä mailla, Kanadaa ja Euroopan maita myöten. Syy on se, että se on niin järjenvastainen. Diabetesta sairastavan vuoden insuliinit voivat maksaa 2 400 dollaria, mutta Kanadasta samat lääkkeet saa 700 dollarilla. Tässä ei kansanterveyden kannalta ole mitään järkeä. Ylihinnoiteltuine lääkkeineen, vakuutuksineen ja sairaalamaksuineen Yhdysvallat käyttää järjettömän, 17% osuuden bruttokansantuotteestaan terveydenhoitoon. Suomessa, jossa on kaikille taattu terveydenhoito ja kattava lääkkeiden korvausjärjestelmä, kulut ovat noin 9% bruttokansantuotteesta.

Kokonaan ilman sairausvakuutusta ovat usein työuraansa vasta aloittelevat nuoret aikuiset, joita sairastaminen ei pelota. Juuri heidät vakuutuksen pakollisuus vetäisi vakuutettujen piiriin, jolloin kokonaiskustannukset henkeä kohti laskisivat. Toki amerikkalaisten sairausvakuutuksen tarjoaa usein työnantaja. Tästä puolestaan johtuu se, että jopa työpaikan vaihtaminen on terveysriski. Itse tunsin Virginiassa kolmikymppisen toimistotyöntekijän, joka siirsi viikkokaupalla lääkärikäyntiä silmätulehduksesta kärsiessään, koska odotti uuden työnantajansa vakuutuksen voimaanastumista. Edellinen vakuutus oli rauennut työpaikan vaihdoksen myötä. Toivoimme vain, ettei hän sokeudu silmästään. Ei sentään sokeutunut. Yksityinen hoitomaksu olisi saattanut olla tuhansia dollareita.

Toinen ystävä kertoi, millaista oli mennä sairaalaan kun isällä oli ollut sydänkohtaus: äiti ja siskot itkivät hysteerisesti kun eivät tienneet hoidetaanko isää kuntoon lainkaan. Pojan kohtalona oli neuvotella parin päivän aikana puhelimitse vakuutusyhtiön kanssa jokaisesta sairaalan ehdottamasta toimenpiteestä, että kuuluuko se vakuutuksen piiriin vai ei.

Miksi Trumpia kukaan äänestäisi tulevissa vaaleissa? Syynä on se, etteivät amerikkalaiset yleisesti ottaen tiedä, kuinka huonosti heidän asiansa länsimaisin mittapuin nykyään ovat. Työttömät haaveilevat työpaikoista aivan kuten pohjoismaissakin, mutta Yhdysvalloissa he odotellessaan ovat usein vailla kunnollista työttömyysvakuutusta ja ilman takuuta terveydenhoidosta, koska sitä ei ole ilman yksityistä vakuutusta lainkaan. Tämän vuoksi ihmiset myös kuolevat Yhdysvalloissa kolme vuotta nuorempina kuin Suomessa.

Työttömät tarvitsevat työpaikkoja, koska ilman töitä edes asumistaan ei voi millään kustantaa. Viimekätisenä sosiaaliturvana ovat usein vain ruokakupongit. Yhdysvalloissa on aina puhuttu hyvinvointipalveluista pelkkänä halveksittavana köyhäinapuna ja kansallisesta terveysvakuutuksesta sosialisoituna terveydenhoitona. Tämän vuoksi koko hyvinvointiyhteiskunta-ajattelu ymmärretään sosialismina, eli yleisenä pyrkimyksenä irrottautua kokonaan kansainvälisestä markkinataloudesta. Monet amerikkalaiset äänestävät ketä vain, joka lupaa muutoksen pitkään jatkuneeseen teollisuustyöpaikkojen katoon. Sen Trump lupasi neljä vuotta sitten. Lupaus oli merkittävä, koska teollisuustyöpaikat ovat aina olleet lähes ainoat vähänkoulutetun väestönosan kohtuullisesti palkatut työpaikat. Laajalla palvelusektorilla palkat ovat kurjat.

Toinen syy äänestää Trumpia on ollut hänen sinällään aito huolensa maan ulkomaalaispolitiikan huonosta hoidosta. Yhdysvaltain nykyisessä ulkomaalaispolitiikassa on vain kaksi linjaa, molemmat eksoottisia eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen. Trump ja hänen liittolaisensa haluavat suitsia siirtolaisuutta kunnollisella rajavalvonnalla aivan kuten eurooppalaiset valtiot valvovat Euroopan unionin ulkorajoja. Oudoksi tämän republikaanien sinänsä ymmärrettävän linjan tekee trumpilainen propaganda, jolla maahan pyrkivät ulkomaalaiset leimataan lähtökohtaisesti rikollisiksi.

Amerikkalaisille liberaaleille puolestaan vaikuttaa olevan melko samantekevää, miten paljon rajat vuotavat. Tämä on hassua järjestäytyneen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden kannalta katsottuna. Luulisi kaikkien haluavan estää paperittomien siirtolaisten tulvan maahan. Kun mitään laillista maassaolon perustetta ei ole, heistä tulee väistämättä pimeää halpatyövoimaa ja otollisia rekrytoitavia järjestäytyneen rikollisuuden organisaatioille. Ja tiedossa on, että paperittomia on ainakin 10 miljoonaa tällä hetkellä. Todennäköisesti määrä on kaksinkertainen.

On aivan eri asia päättää siirtolaispolitiikan ja turvapaikkapolitiikan linjoista, kuin alistua toimimattomalle rajavalvonnalle. Juuri tämän välinpitämättömyyden vuoksi osa kansasta ymmärtää Trumpin muurihankkeita. Hassua on, että varsinaisista turvapaikka- ja siirtolaispoliittisista linjauksista amerikkalaiset eivät vaikuta kiinnostuneilta keskustelemaan lainkaan.

Yhdysvalloista on tullut länsimaisittain eksoottinen maa. Vasemmisto ei ole tähän syytön. Sen puhdasoppisuus niin kutsutun rotukysymyksen suhteen on jo tuottanut esimerkiksi yliopistoissa mielipidevainoa muistuttavan ilmapiirin. Tästä huolimatta ainoa toivo aidolle korjausliikkeelle kohti normaalia länsimaista yhteiskuntakehitystä on demokraattien vaalivoitto marraskuussa. Toivottavasti voitto tulee myös senaatissa, sillä nykyinen republikaaninen puolue on äärioikeistolaisena lääketeollisuuden renkinä, rasistien myötäilijänä ja köyhien kurittajana muuttunut pelkäksi kehityksen jarruksi.

Ari Helo

Ari Helo on Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu