WOKE-myytti valkoisesta ylivallasta

Jotkut tutkijakollegani yhä epäilevät, ettei anglosaksinen woke-vouhotus ole juurtunut suomalaiseen akateemiseen kulttuuriin. Oma kokemukseni puhuu aivan toista. Luen jatkuvasti ”tieteellisiä” suomalaisia artikkeleita ja blogikirjoituksia valkoisesta ylivallasta, joissa esimerkiksi todistellaan miksi käänteistä rasismia ei voi olla olemassa.

MIKSI KÄÄNTEISTÄ RASISMIA EI VOI OLLA OLEMASSA?

Käänteisellä rasismilla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että myös valkoisiin ihmisiin toisinaan kohdistuu ennakkoluuloista suhtautumista pelkästään heidän ihonvärinsä vuoksi. Tämän valkoisen ylivallan teoreetikot toteavat mahdottomaksi. Näin todistivat asian olevan esimerkiksi tutkijat Suvi Keskinen ja Minna Seikkula blogikirjoituksessaan ”Käänteisrasismin mahdottomuus” jo vuonna 2015.

Tutkijoiden mukaan tosiasialliset rasistiset ennakkoluulot on maailmaan luonut euroamerikkalainen imperialismi 1500-luvulta lähtien, jolloin ”eriarvoisuus oikeutettiin väitteillä siitä, että eurooppalainen sivistys ja kehitys olivat korkeammalla tasolla kuin siirtomaissa”. Näin ollen ”käänteisrasismiin vetoaminen tarkoittaa tällaisten rodullistettujen valtasuhteiden kieltämistä.”  Nämä ”rodullistetut valtasuhteet” ovat valkoisen ylivalta -paradigman perusta. Tämä upouusi rasismin käsite ilmenee arkielämässä juuri rodullistettujen ”valtasuhteiden” kautta ”tiettyjen ryhmien systemaattisena syrjintänä”.

Rasismi ei siis enää tarkoita sitä, että johonkuhun yksilöön suhtaudutaan ennakkoluuloisesti pelkästään hänen ihonvärinsä perusteella. Vain ja ainoastaan euroamerikkalaisen imperialismin luomat valkoisten ennakkoluulot kuuluvat uuden rasismin määrittelyyn. Tämä on nyttemmin kuuluisan ”valkoisen ylivalta” -ajattelun pääteesi.

Koko länsimainen kulttuuri ja nykyinen maailmanjärjestys on paradigman mukaan euroamerikkalainen imperialistinen rakennelma, jossa muut etniset ja kulttuurilliset ryhmät on erityisellä tavalla ”rodullistettu” normaalista poikkeavina vähemmistöinä tai väheksyttävinä poikkeuksina.

Tämä vuoksi kaikki valkoihoiset (rasistisista tai rasisminvastaisista mielipiteistään huolimatta) nauttivat yhä tänä päivänä etuoikeutetusta asemasta suhteessa kaikkiin muihin ihmisryhmiin. Niitä, jotka aidosti tunnistavat ongelman, ”saattaa ahdistaa oman etuoikeutetun asemansa tunnistaminen valkoihoisena” (Yle, ”Monet käyttävät omaa ihonväriä tummempia emojia” 17.4. 2021).

MITEN MYYTTI SYNNYTETTIIN?

Miten rotuteoreetikoiden käsitys valkoisten etuoikeutetusta asemasta synnytettiin? Ensin rodullistettiin valta ja sen jälkeen vallanpitäjät sekä vielä kaikki muut ihmiset, joilla on sama ihonväri perimänään. Tämä on se yksinkertainen strategia, jolla kriittinen rotututkimus (Critical Race Theory) on luonut myytin valkoisesta ylivallasta.

Abstraktina käsitteenä valta toki on aina tilannekohtaista tai pysyvämpää käskyvaltaa johonkuhun toiseen ihmiseen tai luontokappaleeseen nähden. Perustava rotuteoreetikoiden virhe on määritellä moderni yhteiskunnallinen valta pelkästään valkoisen imperialismin synnyttämänä ”rodullistettujen valtasuhteiden” verkostona. Tästä kaiken pahuuden verkostosta valkoiset liberaalit vain ovat olleet tietämättömiä.

Laajalti hyväksytty paradigmaattinen väite rasismin rakenteellisten syiden ”piiloon jäämisessä” on, että koululaitoksemme kaikkialla länsimaissa itse asiassa opettaa ja samalla ”tuottaa valkoisuutta”, ei aitoa tietoa maailmasta. Ajatus, että koululaisille opetetaan miten kapitalistinen, tieteellisteknologinen järjestelmämme toimii ja kuinka kilpailluilla työmarkkinoilla parhaiten pärjäisi, selittyy rotuteoreetikoille siis vain valkoisen valtakulttuurin pakkosyöttönä. Samoin saamme lukea dogmaattisia julkilausumia, joiden mukaan maailmanhistorian tehokkain talousjärjestelmä eli kapitalismi itsessään ”on olemuksellisesti rasistista”. Näin julisti aikanaan yksi rotuteorian varhaisimmista ylipapeista, professori Ibram X. Kendi.

Dogmaattisesta uskosta ylihistorialliseen valkoiseen ylivaltaan seuraa esimerkiksi, että mustan miehen aasialaisamerikkalaiseen kohdistama viharikos onkin tosiasiallisesti ”valkoisen ylivallan motivoima”, joka ”ei vaadi valkoista ihmistä sitä toteuttamaan”. Näin toteaa intersektionaalista tutkimusta opettava professori Jennifer Ho The Conversation-julkaisussa 8.4. 2021.

Myös afrikkalaisamerikkalaisten viharikokset edustavat siis valkoista ylivaltaa, samoin heidän laajamittainen yhteiskunnallinen syrjäytymisensä ja siitä seurannut, väestöllisesti suhteeton rikollisuutensa. Tietenkin myös Yhdysvaltain laaja poliisiväkivalta johtuu samasta syystä. Itse asiassa intersektionaalisessa tutkimusparadigmassa sama valkoisen rodun ylivallan selitys ulottuu myös seksuaalisten vähemmistöjen, alkuperäiskansojen, vanhusten, kouluttamattomien ja pitkäaikaissairaiden sortoon. Kaikkia joita ei suorastaan sorreta, vähintäänkin väheksytään.

Kun kaikki paha maailmassa selittyy yhdellä, ylihistorialliseksi käsitetyllä termillä, alkaa termi muistuttaa vanhaa kristillisen perisynnin käsitettä. Yleisselitys kaikelle ei enää selitä erityisesti yhtään mitään.

VALKOINEN YLIVALTA HISTORIAN LEHDILTÄ

Miksi yhteiskunnallinen syrjäytyneisyys Yhdysvalloissa koskee niin silmiinpistävän selvästi juuri afrikkalaisamerikkalaista väestöä? Tähän on historiallisia ja rakenteellisia syitä. Historiallisista syistä ollaan yksimielisiä sikäli, että koko modernin maailman synnyttänyt kapitalistinen maailmanjärjestys on imperialismin ajan euroamerikkalaista alkuperää. Eliitti oli valkoista.

Mistään muusta ei olla historiallisesti yksimielisiä. Syy on yksinkertainen: valkoisen ylivallan käsite ei ota historiallisesti lainkaan huomioon sitä, että kaikissa länsimaissa on 1960-luvulta lähtien lailla kielletty ihonväriin perustuva syrjintä politiikassa, oikeuslaitoksessa ja työpaikoilla. Sen jälkeen kysymys syrjäytymisen vastaisesta taistelusta on ollut sosiaalipoliittinen kysymys.

Entä millä tavoin rasistisia olivat eurooppalaiseen säätyvaltaan perustuvat varhainen kauppakapitalismi ja myöhempi teollisuuskapitalismi? Perimmältään euroamerikkalainen imperialismi oli erityisesti kapitalistisen talouseliitin hanke.

Imperialismin varsinainen käyttövoima oli varhaismodernin ajan uusi taloudenpidon järjestelmä. Euroopasta oli peräisin kaksinkertainen kirjanpito, kansainvälinen pankkilaitos ja byrokraattinen valtiokoneisto, jotka yhdessä mahdollistivat pitkäaikaisen investointitoiminnan kansainväliseen kauppaan ja lopulta teollisen vallankumouksen rahoittamisen.

Ei imperialistinen talouseliitti tarvinnut afrikkalaisia orjia sorrettavakseen vaan työvoimaksi. Pelkkinä työvoimapanoksina se kohteli kaikkia muitakin kansanryhmiä niin siirtomaissaan kuin kotimaissaankin. Euroopassa käynnistyneen teollisen vallankumouksen kurjat työolot nälkäpalkkoineen ja 16-tuntisine työpäivineen kuusipäiväisine työviikkoineen ovat hyvin historioitsijoiden tiedossa.

Vähissä olivat etuoikeudet myös vitivalkoisille suomalaisille torppareille, mäkitupalaisille tai loisille yhä 1900-luvun vaihteen sääty-yhteiskunnassa. Ei heillä ollut edes periaatteellista äänioikeutta. Elinkeinovapauskin oli saatu Suomeen vasta 1870-luvulla, eli paljon sen jälkeen, kun Yhdysvalloissa oli orjat vapautettu.

KAPITALISMIN NIIN KUTSUTTU KRITIIKKI

Koska kapitalismi on aina ollut täysin värisokeaa sen suhteen, keitä se riistää (kaikkia joita se voi), siitä muodostui väkisinkin erityisongelma rotuteorialle. Tämä päädyttiin ratkaisemaan lopulta vain professori Kendin legendaarisella julistuksella, että kapitalismi onkin ”olemuksellisesti rasistista”.

Kapitalismin kritiikki on intersektionaalisen tutkimuksen parissa säännöllisesti esitetty ikään kuin se olisi suunnitelmatalouden kaltainen talousjärjestelmä. Kapitalismin koko innovatiivinen voima perustuu siihen, että sitä kontrolloidaan mahdollisimman vähän, jotta markkinamekanismi oikeasti toimii.

Tämä ei tarkoita, etteikö kapitalismin haitallisia vaikutuksia voitaisi tai olisi pyritty kontrolloimaan veroperusteisesti kustannetun julkisen vallan toimesta. Suomessa on kontrolloitu paljon, Yhdysvalloissa vähän. Siksi amerikkalaisten keskimääräinen elinikäkin on kolme vuotta suomalaista alhaisempi. Näin on siitä huolimatta, että USA on Suomea bruttokansantuotteella per capita mitattuna neljänneksen vauraampi maa.

Kapitalismi ei voi vastata yhteiskuntapolitiikan haasteisiin, koska yhteiskuntapolitiikka ei kuulu talousjärjestelmän tavoitteisiin lainkaan sen ohella, että se lähtökohtaisesti pyrkii mahdollisimman vapaaksi säännöstelystä. Sen tavoite on tehokas tuotanto, jonka ansiosta olemme jo lähes kaikkialla maailmassa suunnattoman vauraita verrattuna mihinkään esiteollisen ajan yhteiskuntaan. Tasa-arvoa kansallinen vauraus ei sinällään tietenkään takaa.

RODULLISTAMISTEORIAN PERUSTAVA VIRHE

Rotuteoreetikoiden perustava analyyttinen virhe syntyy käsityksestä, että koska imperialismiin syyllistynyt kapitalistinen eliitti sattui olemaan euroamerikkalaista valkoista eliittiä, itse valta on valkoista väriltään. Tämän vuoksi puhutaan ainoastaan ”rodullistetuista valtasuhteista”.

Rodullistettujen valtasuhteiden logiikalla ei pysty analysoimaan mitään valtasuhteita vaikkapa etnisten ryhmien sisällä. Siihen rotuteoria on pätemätön oman dogmaattisuutensa vuoksi. Ei sillä pysty analysoimaan myöskään afrikkalaisamerikkalaisen väestönosan syrjäytymisen syitä ja seurauksia erillään toisistaan.

Rotuteoreetikoille ei kerta kaikkiaan jää analysoitavaksi yhteiskunnallisia valtasuhteita tai yhteiskuntarakenteita, koska ei ole olemassa muuta kuin ”valkoista ylivaltaa” ja sen tuottamaa rasismia. Afrikkalaisamerikkalaisille valkoisen ylivallan käsitteellä luodaan ylisukupolvista uhriutumisnarratiivia orjuusajalta aina nykypäivään saakka. Sen analyyttista voimaa voi verrata tilanteeseen, jossa suomalaista syrjäytyneisyyttä tutkittaisiin 1800-luvun säätyvallan rakenteista periytyvänä ongelmana.

Jos afrikkalaisamerikkalaisten syrjäytymiskehitystä haluaa sosiologisesti tai historiallisesti ymmärtää, pitää analyysi aloittaa 1960-luvulta. Silloin on mahdollista analysoida, missä amerikkalainen yhteiskuntakehitys epäonnistui, koska vasta silloin aitoon tasa-arvoon edes väitettiin pyrittävän. Samoin voi perustellusti pohtia, keitä epäonnistumisesta voi syyttää. Ei tarvitse tutkia orjaisäntien ajattelua, vaan yhdysvaltalaisen poliittisen järjestelmän toimintaa aina 1970-luvulta tähän päivään.

Laajamittaisen syrjäytymisen taustalla on käytännössä aina yhteiskunnallisten rakenteiden vinoutumia. Niiden korjaaminen on enemmistövaltaisessa demokraattisessa nyky-yhteiskunnassa aina politiikan asia. Ja kuten woke-ajattelun anomaliana tunnettu Barack Obama joskus totesi: ”tiesin, etten saisi taakseni yhtään äänestäjää leimaamalla vastustajani rasis­teiksi”.