Deflaatio voitetaan ränsistymisen kautta

Shakissa on sellainen tilanne kuin shakki patti.

Patti esiintyy usein loppupelissä, kun pelaaja osaa yksinäisellä kuninkaalla asemoitua sellaiseen ruutuun josta ei ole laillisen siirron mahdollisuutta, mutta kuningasta ei kuitenkaan uhata tai ole uhattuna, eli viereiset ruudut eivät ratkaise, vaikka siellä uhka onkin päällä.

Pelaaja ei voi siirtää, koska sääntöjen mukaan uhattuun ruutuun ei voida kuninkaalla edetä.

Syöttöshakissa patti ei johda tasapeliin ja joskus aiemmin historiassa patti saattoi merkitä jopa pelin voittamista.

Deflaatio on talouden pattitilanne jossa ei enää talousopit auta (talous ei voi sääntöjen mukaan enää kasvaa), koska markkinat eivät vedä talousoppien odottamalla tavalla. Narulla ei voida työntää taloutta liikkeelle, siihen tarvitaan kuluttajien tahtotila ostaa, joka johtaisi yrittäjien tahtotilan kääntymiseen negatiivisesta positiiviseen. Sitäkautta sitten investointien lisääntymiseen.

Deflaatiossa jossa tavara ei käy kaupaksi, kun kuluttajat odottavat yhä halvempia hintoja, ei tietysti ole yrittäjien järkevää investoida ja alkaa tuottaa yhä enemmän tuotteita, jotka eivät mene kaupaksi kuin hyvin halvoilla hinnoilla ja entisetkin varastot ovat jo täynnä roinaa.

Deflaatio purkautuu ainoastaan yrityspohjan ränsistymisen kautta. Nyt pidetään nolla- tai miinuskorkojen avulla keinotekoista kysyntää yllä, mutta sehän johtaa vain valtion velkaantumiseen. Valtio syytää siis ”keskuspankkien leikkirahaa” talouden pyörittämiseen. Talouden joka on deflaatiossa, eli yritykset saavat toimeentulonsa valtion leikkirahan turvin ja koska investointeja ei tehdä valuu se leikkiraha pörssiin ja nostaa keinotekoisesti pörssin arvoa.

Ei tarvitse olla pahainen ennustaja, että voi ennustaa sen johtavan jossakin vaiheessa pörssiromahdukseeen ja suureen konkurssiaaltoon. Nykyinen peli ei voi jatkua loputtomiin, eli mitä enemmän leikkirahaa painetaan sitä suurempi on tulevaisuuden pudotus, ja sitä suurempi on itku ja hammasten kiristys.

Nyt olemme jo tilanteessa, josta ei ole nykyisten talousoppien viisauksilla paluuta kasvu-uralle ilman, että tehdään keinotekoinen pula. Eli tila jossa tavaraa ei ole ylenpalttisesti tarjolla, joka tietysti johtaa siihen, että yrityksiä pitää kaataa ja paljon. Sen jälkeen kysyntä ohittaa tarjonnan ja hinnat alkavat nousta. Hintojen nousu johtaa meidät pois deflaatiosta ja nousukausi voi jatkua. Ainoa keino deflaatiosta on siis yrityskentän ränsistäminen.

Nyt nykyinen hallitus työntää yrityksille rahaa koronan varjolla jossa sellaisetkin yritykset jotka ovat käytännössä katsoen jo pitkään olleet valtion ”rahoituksesta” riippuvaisia saavat uutta tekohengitystä.

Markkinat ovat kyllästyneet, mutta valtio haluaa pitää ylimitoitettua tuotantoa omilla toimillaan yllä, eikä laske markkinoita ”tappamaan” olemassa olevia yrityksiä, vaikka osa niistä joutaisi poistumaan markkinoilta. Joutaisi siksi, että ne vääristävät kilpailua valtion antaman suoja turvin.

Keynesiläinen teoria on nyt jälleen osoittanut hampaattomuutensa, mutta siihen vain aina uskotaan, koska Keynesin jälkeen ei haluta nähdä mitään muuta oppia.

Keynesin mukaan valtion tulee puuttua lyhyen aikavälin ongelmiin kuten työttömyyteen ja elintason äkilliseen syöksyyn, koska tasapainoon päätyminen kestää liian kauan.

Tämä on talousopillinen paradoksi, eli valtio pitkittää tasapainoon siirtymistä tukemalla taloutta joka joka tapauksessa syöksyy ränsistymisen kautta uuteen nousuun. Eli väistääkseen välttämättömän valtio tulee vain siirtäneeksi välttämätönta ja tekee siitä tuhosta entistä suuremman.

Meidän tulee sallia talouden hetkelliset romahdukset, sillä valtion ohjaus vain siirtää tulevaisuuteen ongelmia. Kukaan järkevä yrittäjä ei investoi sellaiseen talouteen jossa on nähtävissä kitkuinen lamakausi jota valtio yrittää keskuspankkien leikkirahalla paikkailla teennäisesti. Yrittäjät näkevät poliitikkojen taakse, eivätkä investoi, koska rahaa valuu investoimattakin poliittisilla päätöksillä heidän taseisiinsa, heidän tekemättä elettäkään tuotannon kehittämiseen.

Sellaista hallitusta ei taida kuitenkaan tulla, joka menisi talouden oppien mukaiseen järjestelmään ja antaisi markkinoiden hoitaa turhat rönsyt pois. Ja jolla olisi malttia aloittaa kasvu nykyistä elintasoamme alemmalta tasolta. Hallituksen hyvyyttä, kun on totuttu mittaamaan talouskasvun ja työllisyyden kautta. Valtion elvytystoimet ovat kuitenkin johtaneet siihen, että markkinat ovat kyllästyneet, investoinnit ovat olemattmia, paitsi valtion ja keskuspakkkien elvytysmyllyn kautta. Yrittäjyys on suitsittu viekamiesholhouksen alle, yrittäjä ei enää ole oman pihansa herra, vaan hänen on valutettava kasvuvoimansa valtion mekanismien kautta.

Koska hallitukset eivät omalla hallituskaudellaan halua romahdusta, niin hallitukset ottavat velkaa pitääkseen kiiltokuvan hileet kirkkaina. Kun se tie joskus tulee tiensä päähän ränsistyminen on kuitenkin tosi.

Rakenteisiin pitää joskus mennä ja olisko se aika jo nyt. Laitetaan vaikka koronan piikkiin se tappio, joka on joskus kuitenkin kirjattava.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu