Demokratia on seestä

Platonin ajattelutavan selvittäminen edelluttää tulkitaa, johon joudumme mahdollisesti eri tuloksin. Itse olen lukenut Platonia niin, että hän keskustelee pääasiassa vain kahdesta ylemmästä kansalaisluokasta jättäen alemmat elinkeinonharjoittajat (”työläiset”) vähälle huomiolle.

Viisaat tai filosofit ja vartijat (ja sotilaat) Platon katsoo niiksi, joiden piirissä sovelletaan paitsi omaisuudenyhteisyyttä, myös hylätään avioliitto ja perhe, minkä vuoksi yhteiskunta kokonaisuutena ilmeisesti vastaa heidän koulutuksestaan. Elinkeinonharjoittajat ovat käsityön ja kaupan harjoittajia, jotka ovat säilyttäneet perheen ja yksityisomaisuuden.

Tätä tulkintaa voidaan perustella sillä, että viisaiden sielua hallitsee sielun järkevä osa, vartijoiden sielua kiihkeys (tahtoa vastaava sielunosa) ja elinkeinonharjoittajia intohimot. Intohimojen hallinnan vuoksi elinkeinonharjoittajat on luontevaa nähdä yksityisomistuksen ja perheen säilyttäviksi. He elävät kuten Platonin kotivaltion Ateenan kansalaiset.

Vartijoiden olot on järjestetty, kuten idealisoidussa Spartan timokratiassa, paitsi, ettei miehen ja naisen asemissa ole eroa vartijan tehtävien hoidossa. Sama yhdenvertainen ja tasa-arvoinen suhde sukupuolten välillä vallitsee viisaiden joukossa, joten myös filosofikuninkaana voi olla filosofikuningatar. Valtio on aristokraattinen monarkia. Kun elinkeinonharjoittajien perhe- ja omistussuhteista ei ole puhe, tarkoittanee tämä, että ne on järjestetty, kuten Ateenassa. Platon halusi reformoida valtion hyväksi omistautuneiden elämäntavan.

Empirisoiva lukutapa Platoniin ottaa huomioon sen, missä valtiossa hän eli ja mitä historiallisia faktoja tiedossamme on Ateenasta. Eurooppalaisilla on ollut tapa idealisoida Ateenan ja sen kulttuuria ja vähätellä Spartaa. Platon näyttää kritisoivan Ateenan Saudi-Arabiaa nykyisin muistuttavaa silloisten ateenatarten asemaa. Spartassa naiset eivät olleet suljettu kotipiiriin, ja siellä oli liikuntakulttuuri, jossa naiset urheilivat kuten miehet ja näitä vastaan mm. painissa (pankrateiassa). Japani on nykykansoista analogisia Spartalle jossakin määrin.

Platonin naiskäsitys on amatsoninen sen vuoksi, että siihen vaikuttivat kreikkalaisten jyrkästikin toisistaan poikkeavista kulttiureista muutkin kuin ateenalainen. Tämä on maininnanarvoinen asia.

Platon sijoittaa täydellisen valtionsa sellaiseen menneisyyden, jota ei koskenut se vielä se rappio, jonka vuoksi Ateena oli hänen mielestään pitkällä rappiossa ja jonka vuoksi Spartakin oli siinä, mutta ei yhtä pitkällä kuin Ateena.

Platon ei ollut ”biologisti”,joten hänen miestään vain tiineysaika, kuten eläimilläkin, esti naaraita vain tilapäisesti tekemästä samaa kuin miehet. Sielut ovat samanlaisia eri ihmisissä erottuen vain sen mukaan, mikä on sielua hallitseva sen osa. Platon oli uskonnollinen ajattelija toisin kuin ”biologisti” Aristoteles (joka piti naisia vajavaisina miehinä) tai materialisti Marx. Platonin keskeiseksi näkemä asia oli, että ihmiset olivat sieluiltaan yhtäläisiä, mutta eri tavoin ruumiin vankeudessa, mistä vapautumisen välivaihe myös valtio sellaisena aristokratiana oli, millaisena Platon sitä kuvaili.

Selityksenä ajan lähteissä sanotaan, että naisten tuli olla fyysisesti harjaantuneita mahdollisimman vahvoiksi ollakseen terveitä synnyttääkseen vahvoja miehiä sotilaiksi. Platonin valtion vartijanaiset toimivat myös sotilaina, mutta Spartasta emme tiedä, mentiinkö näin pitkälle.

Lähteet ovat ateenalaisia koska Spartasta puuttui sellainen kirjallinen kulttuuri kuin Ateenasta.