Hallituksen iltalypsy

Hallitus kokoontuu tänään illalla 20.30 pääministeri Antti Rinteen johdolla. Antti Rinne asettuu siis hallituksen lypsettäväksi. Vihreät, keskustalaiset ja ruotsalaiset yrittävät lypsää Antista totuutta yhdessä vasemmiston kanssa.

Totuuden lypsäminen on politiikassa tuttua on sitä ennenkin lypsetty ja isolla joukolla. Politiikka koostuu osatotuuksista ja siksi sitä voidaan lypsää loputtomiin kokototuuden tulematta koskaan julki. Totuus sitten yritetään median toimesta kursia palasista kokoon ja median totuuskin on vain kyseisen toimittajan parsittu totuus.

Voidaan perustellusti sanoa että Timo Haapalan ja Kreeta Karvalan toimittama totuus jo poikkeaa hyvin selkeästi toisistaan. Totuus on kuin mielikuva siitä miten asia oikeasti on, mutta kun toimittaja sitten sen kirjoittaa esiin on se jo hiukan muuttunut siitä mitä hän lähti kirjoittamaan.

Sanotaan, että totuus ei pala tulessakaan. Minusta se tarkoittaa sitä kun yksi totuus saadaan tuhottua nousee esiin toinen ja sen jälkeen vielä monta uutta totuutta. Totuus ei pala, mutta se muuttuu koko ajan ja viimeisin totuuskin on vain peilikuva oikeasta totuudesta, riippuu siis peilistä kuinka paljon se on vääristynyt.

Politiikassa asia ei ole koskaan totuuden arvo, vaan arvo on se miltä politiikka näyttää ulospäin. Nyt harjoitettu hallituksen politiikka näyttää sekavalta, mutta ei sen tarvitse välttämättä sekavaa olla.

Minä en ole sisäistänyt missä tässä valehtelusyytöksessä on oikein kyse? Minusta jokainen eduskunnan toimia seurannut politiikan harrastaja kyllä sisimmässään jo tietää totuuden, mutta kun se totuus on prkl kaikilla erinlainen. Minun totuus on toinen kuin sinun totuus, mutta kumpaakaan ei meistä voida syyttää valhetelijaksi, varsinkaan jos emme sano mitään paljastavaa. Totuuden salaaminenkin on minusta valehtelemista.

Kun ystäväni Pekka Ravi kertoi minulle vuosia ennen kuin Nuorisosäätiön ikävät asiat tulivat julki, miten siellä oikeasti asiat ovat, niin jälkikäteen minusta tuntui, että Pekka Ravin olisi pitänyt tuoda nuo asiat julkisiksi jo silloin kun hän niistä ”sisäpiirissä” tiesi. Mutta hän mahdollisesti suojasi omaa ”likaista” puoltaan, kun säästi tietoaan itsellään. Ei korppi korpin silmää noki!

Jos Nuorisosäätiön kupru olisi tullut aiemmin esille eli jo silloin, niin Antti Kaikkonen olisi nyt täysin puhdas mies, koska hän ei ollut silloin vielä mukana koko touhussa. Pekka Ravia voitaneen osaltaan syyttää Antti Kaikkosen likaisesta varjosta, vaikka moni muukin asiat tiesi mm. minäkin sen tiesin, kiitos Pekka Ravin. Enkä itsekään siitä puhunut koska tuskin minua olisi kukaan uskonutkaan.

Aivan samoin kulkee tämä Posti-casekin, asiat ovat tiedossa mutta niistä tihkutaan juuri sen verran kun on tarpeen, totuutta lypsetään, ja sitä annetaan julkisuuteen ruikkimalla.

Posti-casen sankaritarkin eli Heidi Nieminen joutuu pyytelemään anteeksi sitä kun ei edellisellä kierroksella pystynyt parempaan, eikä tälläkään kertaa pystynyt sitä virhettä oikaisemaan. Varhasijakelijat ovat yhä palkkakuopassa, vaikka pääministerimme yrittää hihkua, että me olemme saavuttaneet työntekijöiden puolesta voiton. ETTE OLE! Postin hallitus on vetänyt omaa linjaansa omistajanohjauksesta huolimatta ja pääministeri kertoo meille, että hän on onnistunut.

Petteri Orpo on nyt leikkimielisesti ”pilke” silmäkulmassa osittelemassa pääministerille matkaa Mäntyniemeen, vaikka Posti-casen kanssa hän on samassa asemassa eli myöhäisherännäinen. Ei Orpo ole huolissaan miten Postin varhaisjakelijoiden palkkaus toimii tai ei toimi. Petteri Orpo haluaa hajoittaa demareiden johtaman hallituksen ja hän haluaa uusia vaalien kautta itse osille vallasta. Petteri ei halua tietää edes mikä on totuus, vaan hän haluaa omaa valtaa, vaikka historia on osoittanut, että mies ei osaa sitä valtaansa käyttää sen paremmin kuin Antti Rinne.

Jussi Halla-aho ja hänen totuutensa on sitten aivan eri, eli valta häntäkin kiinnostaa mutta eri syistä kuin muita. Jusssi Halla-aho haluaa olla vaihtoehto, mutta mikä on totuuden vaihtoehto, sehän on valhe, koska kahta totuutta ei voi kumartaa. Jos ette usko niin kysykää vaikka Antti Rinteeltä, miten kahden totuuden kanssa voi käydä.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu