Hyvinvointialueiden haasteet

Hyvinvointialueista ei juuri kuulu mitään. Hommaa punotaan toimintakuntoon ja suuret vaalien alla luvatut asiat halutaan ratkaista, mutta helppoa se ei taida olla. Venäjän sota laitetaan tähänkin mahdollisen uudistuksen rampautumisen syyksi, koska kulut nousevat ja kaikkia palveluja ei ehkä saadakaan siihen laajuuteen mitä on vaalien alla lupailtu.

Kotihoidon järjestäminen kuuluu hyvinvointialueelle. On järjestettävä vanhuksille palveluja ja huolehdittava heidän kunnostaan, sillä mitä pidempään vanhus pystyy asumaan kotonaan niin sitä halvempaa se on hyvinvointialueen kustannuksissa. Se on myös ikääntyvien suurin toive, asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. kokemuksesta tiedän, että on vaikea mitään välivaihetta vuodeosaston ja kodin välille rakennella. Palvelutalojen uumeniin ei kukaan halua, vaikka hyviä palveluja sieltäkin toki saa. Vastustus on pitkässä perinteessä, sillä iänikuisista vaivaistaloista puhutaan edelleen kauhutarinoita.

Päihdetyö- ja mielenterveystyö kuuluvat hyvinvointialueelle. Toivottavasti tälle sektorille saadaan uutta ryhtiä uudistuksen myötä, mutta pelkään pahoin, että mitään uudistuksia ei tule. – Kun ajattelutapaa on niin perkeleen vaikea ihmisten muuttaa, ja ihmisiähän hoitajatkin ovat.

Pitäisi olla ennaltaehkäisevää päihdetyötä, eli koulukiusaus tulisi ensimmäisenä kitkeä, jotta teini-iän tullessa kellään ei olisi syytä erakoitua yhteiskunnasta. On se niin vaan vaikea kasvaa aikuiseksi, jos mistään ei saa tukea. Tässä olisi hyvinvointialueelle iso rasti. Kuka siis tulevaisuudessa vastaa ennalta nuorison ja nuorten aikuisten mielenterveydestä?

Kaikessa sotetoiminnassa on ennakointi kaiken A ja O. Mutta nyt jo huhutaan että raha ei riitä edes välttämättömiin tarpeisiin, eli mitään uutta ei voida odottaa tältäkään sektorilta.

Suurin osa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista siirtyy hyvinvointialueelle. Miten näiden ammattilaisten osaamista hyödynnetään esimerkiksi kuntien terveellisen ravitsemuksen järjestämisessä? Kun suomalaiset ovat joutuneet ahdinkoon ja ruokatottumukset ovat lapsuudesta saakka hyvin nyrjähtäneet, kodeissa ei enää tehdä kotiruokaa ja syödään punaisten lappujen vanhenevia eineksiä. Tuoreet lähiruokapuheet on unohdettava, kun viljelijöillä ei ole rahaa edes lannotteisiin. Miten tästä prosessiruoasta saadaan terveellistä kotiruokaa?

Kunnissa on kulttuuriosaamista. Miten tämä osaaminen saadaan palvelemaan sosiaali- ja terveystoimessa toteutettavaa hoitoa ja kuntoutusta? Kenelle kuuluu kulttuurihyvinvoinnin edistäminen? Onko tähän enää vara pyytää mitään, kun rahaa ei ole, mutta vanhusten virkistystoiminta on hyvin tarpeellinen työkalu mielenterveyden ja lihashuollon kannalta. Vierivä kivi ei sammaloidu. Vanhukset pitää saada viihtymään enemmän yhdessä ja jonkun tahon tulisi koordinoida tämäkin uudistus, muuten vanhukset vain katselevat tupansa ikkunasta ja odottavat kuolemaa.

Muistiyhdistyksissä on runsaasti tietoa aivoterveellisten elämäntapojen edistämisestä. Mutta kun alzheimer tai muu muistisairaus vie potilaalta ajokortin ja ihminen masentuu, niin kuka käy heidät poimimassa uudistamaan elämäntapojaan? Tietoa siis on, mutta tiedon jakelu ontuu pahasti. Jokainen sairastuva joutuu opettelemaan uuden tavan elää, eikä siihen ole oikeasti mitään apua ollut, jos ei lapset ole osanneet sitä omatoimisesti heille hakea. Kaikkilla ei ole lapsia auttamassa, joten he jäävät naapureiden tai lähisukulaisten hyväntahtoisuuden varaan. Eikös nimitys ”hyvinvointialue” tarkoita hyvinvointia tulevaisuudessa, eli moniin asioihin tulee panostaa nyt uudella innolla ja jatkuva rinkuminen rahasta on lopetettava. Tekemällä enakoivaa toimintaa oikein voidaan poistaa tulevaisuudessa kuluja sairaanhoidosta, koska terveitä ei tarvitse niin paljoa hoitaa.

+3
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu