Joka asiassa pitää olla ”tappamisen” meininki
Yrittäjänä tiedän, että joka asiassa pitää olla tuloshakuinen ja yrittää saada asioita valmiiksi ja sitä kautta tulosta aikaan. Urakkaan ei kannata ryhtyä, jos ajattelee sen valmistuvan itsekseen. Kauppiaan tärkein tehtävä on saada asiakkaan rahat itselleen, myymällä hänelle palvelua tai hyödykkeitä. Kaikessa pitää olla se tappamisen meininki.
Jos olet poliitikko, niin tärkein tehtävä sinulla on tehdä päätöksiä ja laittaa ne lait toimimaan ajatelulla tavalla. Valitettavan moni poliitikko on vain kahvittelemassa muiden mukana, eikä ymmärrä asioiden ajamisesta tuon taivaallista. He luulevat, että osallistuminen on tärkeintä ei tuottavuus tai asioiden maaliin saattaminen.
Jos olet yrittäjä, etkä sisäistä yrittäjyyden ideaa, pärjätä toisten rahoilla, et ole yrittäjä lainkaan.
Jos olet työtön ja et hae aktiivisesti työtä vaan laskelmoit, että pärjäät korvauksilla, niin pysytkin työttömänä, koska olet niin laskenut. Motivaatiosi puuttuu ja sitä kautta vapautat itsesi työttömyyteen.
Jos olet sairaanhoitaja ja tärkeimmäksi tehtäväksi olet ottanut palkkaseurannan, eli sinulle on tärkeämpää mitä toiset tienaa, kuin se, että millä tulet itse toimeen niin pieleen menee.
Joka hommassa on siis puutteita ja niitä asioita joista itse tykkää. Jos ei elämässä kuitenkaan ole suurta paloa saada asioita valmiiksi, niin asiat jäävät aina puolitiehen ja alkavat sairastaa mielessä. Hoitajien palkkakuoppa on ollut meillä puheenaiheena vuosikymmenet, siitä on tullut asia joka pitää korjata, mutta kukaan ei sitä korjaa. Sanotaan, että rahaa ei ole. No kyllä rahaa on ja keskuspankki voi kirjoittaa sitä lisääkin, mutta kun puuttuu se tahtotila. Sama asia on köyhyys, se on vielä vanhempi asia kuin hoitajien palkkakuoppa. Työväenliike puhuu aina köyhistä, mutta eivät tee mitään köyhyyden poistamiseksi, koska heiltä menisi hyvä vaalislogan.
Ihmisillä on tapana haluta jotain, mutta halun tyydyttäminen on paljon vaikeampi juttu. Monet naiset sanovat, että lasikatto estää heitä rikastumasta tai ylenemästä urallaan. Puhuvat naisen eurosta, mutta siihen se jääkin. Meillä on nyt pääministeri, joka saa siis huonompaa palkkaa kuin edellinen, joka oli mies??? Ei se naisen euro siis pitänytkään paikkaansa. Naisen euro johtuu siitä, että naiset hakeutuvat matalapalkkaisiin hommiin. Tulee mieleeni yksi keskustelu Rääkkylästä työmaakeskustelusta. Tulin erään romanin asuntoon asentamaan kylpyhuoneeseen uudet pinnat. Feija valitti, että työtuvan miehet eivät ole olleet kiireisiä. Kun hän oli kysynyt, miksi ette tee nopeammin, olivat vastannet, että ei näillä palkoilla pidä hötkyillä. Feija oli vastannut, miehille, että miksi hitossa olette sitten hakeutuneet työtuvalle töihin, lakitoimistossa ja lääkäriasemilla tienaisitte paremmin, eikä tarvitsisi palkoista valittaa.
No Feija itsekään ei saanut omaa kylppäriään saneerattua, vaan kunnan piti maksaa työtuvan ja minunkin palkat. Ei siis tarvita kaksisia leukaluita, kun voimme toisiamme arvostella. Meiltä on hiipunut tuo tappamisen tahto, eli työ pitää tappaa, eli saada valmiiksi, sitten voimme siirtyä tekmään jotain toista epäkohtaa valmiiksi.
Muistan kuinka 1980-luvulla nuorisolla oli valmiit laskelmat miten ja millä tukiviidakon teeseillä sai elämänsä kohtuulliseen talouskuntoon, vaikka ei niitä töitä niin tekisikään. Mutta elämä opetti 1990-luvun lamassa, että työtä pitää sinun tekemän. Nyt olemme luisumassa velkaantumisen auvoiseen harhaan, valtio velkaantuu puolestasi. Rahaa tulee elvytyksen kautta, mutta todellinen tappo eli työ ei enää tuota, koska siitä puuttuu panos. Mitä sitä turhia puskemaan hikeä, kun valtio lainaa ja sinä vain nautit elämästä. Olet tekevinäsi ja työnantaja on maksavinaan.
Ei poistu ongelmat lainaa ottamalla, mutta ongelmat poistuvat varmasti, kun lainaa joudut maksamaan takaisin. Nyt vain on liikkellä tieto, että lainaa ei koskaan tarvitsekaan maksaa takaisin ja siitä johtuu poliitikkojen laiskuus tehdä mitään päätöksiä paremmasta elämästä. Elämästä, jossa ei ole köyhiä, eikä kipeitä.
Kas HS kirjoitaa myös kannustinloukuista.
https://www.hs.fi/talous/art-2000008772105.html?fbclid=IwAR0I2aMabXYtmPfnUnzDMvXQSOItYm3rcVTtUbcatuuH_GrQDc7FqtppFEs
Ilmoita asiaton viesti
”Muistan kuinka 1980-luvulla nuorisolla oli valmiit laskelmat miten ja millä tukiviidakon teeseillä sai elämänsä kohtuulliseen talouskuntoon, vaikka ei niitä töitä niin tekisikään.”
Itse olen 80-luvun nuori ja saman vuosikymmenen alkupuoliskolla siirryin vakituiseen työsuhteeseen. Toki olin saanut tilinauhan eri tehtävissä tätä ennen jo 10 vuotta eri vaiheissa lähtien kukkalähetin ja sokerijuurikkaan harventajan tehtävistä, varastoapulaisen, paskakuskin (tosi kuin vesi) sairaala-apulaisen, Alkon osa-aikamyyjän ja toimistoharjottelijan töihin. Työpaikkoja Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa.
Koskaan ei edellä kuvattu laskelmointi tullut mieleenkään, enkä kuullut kenenkään kaveripiirissäni moista harjoittaneen – emme varmasti edes osanneet ajatella moista.
Joten tuo blogistin yleistys ei nyt ihan paikkansa pidä.
Mutta näin ilmeisesti ihmiset eri puolilla Suomea ja eri piireissä ajattelevat asioista eri tavoin, ja ovat varustettuja hyvin eri asenteilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä oli sitten paikkakuntalaisten tapa, mutta uskon sen olleen yleisempi. Eihän sinä tai minä kuitenkaan olla koko kansa, joten huojuntaa varmasti esiintyy. Mutta kyllä minä muistan tuon nuorison laskelmoinnin noin.
Ilmoita asiaton viesti
En muista minäkään, niin kuin ei Harri Erämetsäkään, että sukupolvemme olisi kertomallasi tavalla laskelmoinut. Olin vuonna -80 kaksikymmentä vuotias.
Ilmoita asiaton viesti
!980 lukua on myös 1989 eli ehkä silloin olit jo töissä mutta 1969 syntyneet laskelmoivat, eikä sitä kukaan nykyään tunnusta jos vaikka olisi laskelmoinut. Ja paikkakunnasta ja kavereipiiristäkin kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Erämetsäkin kertoo vuosikymmenen alusta, eli olisi pitänyt kirjoittaa vuosikymmenen lopulla.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaisin, että jossain Espoossa tai Helsingissä maksettiin hesarin tilauksesta alkaen. Sosku katsoi lavealla silmällä kaikkia mahdollisia tarpeita. Kirjailija Tuomas Kyrö taisi itse nauttia niistä ajoista.
Vuonna 1989 opiskelijana sai 100 markkaa/ tunti pimeänä käteen kun lähti asentamaan kalusteita kauppoihn ja urheiluhalleihin. Kannustusloukut eivät silloin olleet syy heitäytyä työttömäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kasvottomien puheita
Ilmoita asiaton viesti
Ikätoveri ilmoittautuu! En kyennyt parikymppisenä katsomaan lainkaan ns. isoa kuvaa eli sukupolveni tilannetta tai asemaa. Oli vain käsitys siitä, että pitää suorittaa armeija, hankkia jonkinlainen ammattipätevyys, onnistua sijoittumaan työelämään ja perustaa perhe. Noin niinkuin aluksi.
Edellämainittu rimpsu on erittäin tyypillinen ”polku”, mutta siitä huolimatta kuvittelin tekeväni ratkaisuja yksilöllisesti. Niin vahvasti ihminen on taustansa ja kulttuurinsa osanen.
Ilmoita asiaton viesti
Jotakuinkin noinhan se meni.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, nyt aletaan olla jäljillä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa esittämässänne on juuri sosiaalinen/sosiologinen kauneus!
Tausta ja kulttuuri määrittää mielen valikot, joista valitaan.
Valinta koetaan vapaaksi, sillä harvemmin huomaamme, että valikot joista valitaan ovat sosiaalisen valikoinnin oleellisin luokka. Etelä-Helsingin kasvatti valitsee aivan eri valikoista kuin Kiteellä kasvanut.
– mutta valinta on vapaa!
Vapaus ja sosiaalinen determinoituneisuus samanaikaisesti voivat elää rinnakkain!
Ilmoita asiaton viesti
Ja hyvin voivatkin.
Ilmoita asiaton viesti
Ansiosidonnainen työttömyysturva taisi tulla käyttöön vasta vuonna 1985. Kyllä sitä ennen melkoisen hankalaa oli kenenkään tuolla tavalla laskelmoida.
Ilmoita asiaton viesti
eikös 1985 ole 1980 lukua?
Ilmoita asiaton viesti
Hyväkirjoitus tuista ja palkoista sekä velasta jota ei koskaan tarvitse kokonaan maksaa takaisin.
Rallatuksestsi unehtui kuitenkin työvoimapula joillakin tärkeillä aloilla.
Ilmoita asiaton viesti
Työvoimapula on yksi myös noista asioista, joita ei saada kuntoon koskaan. Oppisopimuksen uudistaminen olisi ehdoton edellytys sille asialla. Eli meillä on 1980 luvulla laadittu oppisopimuslaki ja tämä riitaisia asia astui voimaan 1992, joka oli jo alkujaankin kompromissien äiti.
Ilmoita asiaton viesti
Työvoimapulan puolesta meuhkattiin muistaakseni jo -80 luvulla. Ainakin sen loppupuolella, etenkin Helsingin talousalueella. Sitten kun 90 luvun alussa osallistuin rekrytoimiseen, niin huomasin kumman jutun.
Työvoimapulaa ei ollutkaan. Ei ainakaan silloin, kun haki Hesarin avulla töihin vakituiseen työsuhteeseen tekijöitä ja lupasi myös kohtuu edut. Jokaisen tehtävään löytyi tehtävään sopiva. Ellei tekijä sopinut, niin jomman kumman toimesta, kolmen kuukauden koeajan jälkeen morjens.
Liiketoiminta perustuu muuten aina kovaan kilpailuun. Ihan joka tasolla. Johtamisesta siivoamiseen. Ilman kilpailua kun ei ele teollisia innovaatioita, ei kehittävää luovuutta eri toimitavoissa, eikä myöskään aitoa tekemisen tahtoa.
Asenne määrää lopputuloksen, sanotaan hokemassa.
Jokainen aamu, kun lähdet työhön on henkilökohtaisella palkkatililläsi Nolla. Voit sitten työsi jälkeen laskea ne lantit, mitä.oikeasti olet ansainnut. Tuolla asenteella muuten pärjää kovemmassakin kilpailussa.
Julkisella puolella kilpailun puuttuminen ja kaikenlainen suvbventointi ja jarruttaminen vie työn tuottavuuden ja myös työn suorittamisen ilon. Laamailu ja kuukkelointi on kivaa, mutta vain ja ainoastaan joskus.
Se mainostettu sisäinen yrittäjyys on nimittäin ihan aidosti totta ja se vie aina myös yhteiskuntaa eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin noin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei oppisopimus ole aivan kelvoton ollut meidän perheessä. Äiti ja hänen kaksi poikaansa saivat juuri oppisopimuksen ansiosta mahdollisuuden näyttää kykynsä työnantajalle. Olimme aiemmin muuttaneet Suomeen Indonesiasta ja käyneet kotouttamisprosessin läpi onnistuneesti, mutta piti saada ensimmäinen työpaikka Suomessa. Tässä kohtaa oppisopimus helpotti työpaikan saantia.
Vanhin poikani on yhä samalla työnantajalla ja on saanut jopa ylennyksen teamin vetäjäksi sekä iskurityöläisen arvon.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän se kelvoton ole mutta raskas ja siksi pätemätön nykyisiin ongelmiin. Esimerkiksi lattianpäällystysalalla vain muutaman työnantaja pystyy antamaan koulutuksen kaikkiin tehtäviin mitä päällystäjän olisi osattava. Siksi moduloitu oppisopimus olisi parempi, voisit käydän paikassa A oppimassa parkettityöt, ja paikassa B matto- ja kaakeliasennukset ja vielä paikassa C massa- ja epoksi hommat. Suurimmat työnantajat tekevät näitä kaikka, mutta pienemmillä paikoilla ei sellaisia mahdollisuuksia ole.
Tuon lisäksi ammattikoulujen pudokkaat, joita varten nyt nostettiin oppisopimusvelvollisuutta, olisivat voineet mennä vaikka kolmeksi kuukaudeksi oppisopimukseen ja sitten jatkaa koulussa, kun olisi oikea linja löytynyt.
Kolmanneksi oppisopimus on kahden eri ministeriön alainen ja ministeriöt ovat hieman kateellisia toisilleen. Työnantajan on odoteltava molemmista puoltava päätös ennen kuin saa ottaa oppilaan töihin. Jos on kiire niin viikkokin on pitkä odotusaika.
Opetusministeriö ei halua, että oppisopimus olisi pelkästään TEM:in alla, kun pelkää, että ei enää olisi vaikutusvaltaa koulutusohjelmiin. Tämä voitaisiin ratkaista helposti niin, että TEM ostaisi ostopalveluina opetussuunitelmat ja päättötöiden valvonnan opetusministeriöstä, mutta päätökset asioista tehtäisiin vain ja ainoastaan yhden ministeriön kanssa.
Oliko tässä jo tarpeeksi muutosehdotuksia oppisopimuksen uudelleen arviointiin?
Ilmoita asiaton viesti
Olet pätevä arvioimme monenlaisia asioita Ari! Voisit johtaa useammankin alan ministeriöitä. Kuinkahan saisimme sinut sinne johtoon?
Ilmoita asiaton viesti