Kohti sosialismia

Markkinataloudessa hintojen muodostus kysynnän ja tarjonnan pohjalta mahdollistaa tuotantopäätösten hajautetun tekemisen suhteellisen tehokkaasti. Markkinatalouden markkinoilla vähissä olevien tuotteiden tuotanto kasvaa ja ylitarjottujen laskee pelkästään hintasignaalien avulla ilman että kenenkään tarvitsee tuntea tuotantojärjestelmän kokonaistilannetta.

Suomessa on kuitenkin varsin suuri ylitarjonta kulutukseen nähden, koska hyllyt eivät tyhjene kysynnän ollessa vaatimatonta tarjontaan nähden. Silti hinnat eivät laske odotetusti, koska Suomi ei ole markkinatalous.

Miten Neuvostoliiton bilateraalista vaihtotalouskauppaa harjoittanut nuori valtio voisikaan olle markkintalous. Ei voi vaikka kuinka ihailisimme markkinataloutta ja nyrkkiä puiden kiroaisimme huonoa kohtaloamme juuri markkinataloutta alhostamme syytellen.

Vielä pari vuosikymmentä sitten johtavat poliitikkomme olivat stasin listalla erilaisilla koodinimillä sosialismin kätyreinä. UKK veti YYA-politiikkaa veitsi kurkulla, sillä noottikriisi seurasi niskuroinnista. Jopa porvareiksi itseään tituleeranneet puoluejohtajat omistivat ns. ”kotiryssän” ja veljeilivät näin Tehtaankadun eräässä tunnetussa rakennuksessa kuin kotonaan.

Kansa oli jakautunut kahtia, eli henkilöihin jotka ajattelivat hyvää Neuvostoliitosta ja henkilöihin jotka ihannoivat Yhdysvaltoja. Ihannoinnin sijaan olisi pitänyt tutkiskella talousteorioita ja tehdä päätöksiä tutkiskelun eikä ihannoinnin kantilta. Vieläkin olemme ikään kuin epätiedon oppilaita, eli haemme itseämme ja nyt luotamme EU:n voimaan, joka taitaa olla yhtä heikkoa kuin sen heikoin lenkki. Eli yksikin jäsenmaa saa veto-oikeudellaan kumota päätöksiä. Olemme siis tyhmimmän talouden vietävissä, mutta pullistelemme suuruutta, jota emme osaa kuitenkaan käyttää. Niin Yhdysvallat kuin Venäjäkin vie meitä kuin litran mittaa.

Kun finanssikriisin tervehdyttämiseksi jenkit alkoivat painaa seteleitä, niin EU seurasi tilannetta ja puskee niitä seteleitä vieläkin, koska hävisimme kilpailussa tämän etsikkohetken elvytyksessä.

Ja talouden rakenteisiin emme uskalla puuttua. Pääministeri Sipilän kaudella maamme läheni enemmän sosialismia kuin yhtenäkään vaalikautena Kekkosen jälkeen. Juha Sipilä suuressa yritysjohtajan neroudessaan, kuvitteli johtavansa maata kuin yritystä. Ja kuinkas ollakaan hän tuli vahvistaneeksi valtion otetta muista kuin johtamastaan (Suomi) yrityksestä.

Valtion koneiston vahvistaminen yrityksiä vastaan on minusta etenmistä kohti sosialismia, eikä suinkaan markkinataloutta, jota Juha Sipilä oli ovelasti ajavinaan. Ja kansakin häntä markkinatalouden opeista syytteli, koska kansa ei ymmärtänyt, että Juhan käyttämät opit kiertyivätkin sosialismiksi.

Nurinkurista on, että Sipilän jälkeen valtaan noussut Antti Rinne ei enää ole missään näkyvissä, vaan näkyviin on noussut Sanna Marin, joka ei peittele yrityksiin kohdistuvaa katkeruuttaan. Sanna Marinin mielestä yritysten tulee työllistää kansaa niin kauan kuin henki yrityksessä suinkin kulkee. Valtio ohjaa yrityksiä jakamalla yrityksille kiitollisuudenvelkaa, jolla valtio sitten on Sannan mielestä oikeutettu vaatimaan työllistämistä.

Juha Sipilän ja Sanna Marinin hallitukset ovat siis kieputtaneet markkinatalouden nimissä yrityksiä yhä enemmän sidoksiin valtion kanssa. Eikös tämä ala olla jo täyttä sosialismia?

1990-luvun lamassa ei annettu pankkien kaatua, vaan valtio pelasti pankit. Nyt korona-kriisin varjolla valtio yrittää pelastaa yritykset, kun vapaassa markkinataloudessa, terveet yritykset jäävät eloon eikä valtio puutu ”suuressa viisaudessaan” yritysten toimintaan.

Neuvostoliitto hajosi, kun siellä ei ollut toimivia markkinoita, nyt me olemme nimenneet samanlaisen toiminnan ”markkinataloudeksi” ja uskomme, että asia muuttuu siksi ilman todellisuuden pohjaa. Ei sosialismi muutu markkinataloudeksi, vain kutsumanimeä rukkaamalla.

Kirkko irti valtiosta ja valtion näpit irti yrityksitä. Keynesiläisyys on demareiden oppi markkinataloudesta, eli valtion on pidettävä huoli meistä. Mutta kun keynesiläisyys ei ole meitä pelastava. Aiemmin keynesiläiset opit ovat siirtäneet ongelmaa ja saaneet homman lutviutumaan joksikin aikaa, mutta nyt on tullut pää vetävän käteen ja Keynesin opitkaan eivät meitä pelasta.

Kun valtion talousarvio on noussut laman aikana toistakymmentä miljardia velkavivun avulla tuottavuutta suuremmaksi se tarkoittaa holtitonta velkaantumista. Jota tosin perustellaan halvoilla koroilla. Miksi se halpa lainaraha ei sitten valu investointeihin, vaan päätyy syömävelaksi valtion otteen voimistuessa ja yritysten tehon pienenemiseksi?

Meillä on siis selkeä suunta sosialismiin, mutta kutsumme menoamme markkinataloudeksi. Melkoinen häränpylly!

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu