Koti, Kokko ja isänmaa

Kokoomus on valinnut uuden puoluesihteerin, onnea hänelle työskentelyyn. Kristiina Kokko paikkaa sitä toivetta joka jo Pihtiputaan mieheen asetettiin, eli uuteen nousuun puolue tähtää. Mutta vanhoilla eväillä mennään, eli kaikkihan me muistamme, kuinka Sanni Grahn-Laasonen nousi Stubbin avustajan meriiteillä ministeriksi. Nyt Kristiina Kokko nousee Sanni Grahn-Laasosen avustajan meriitillä puoluesihteeriksi.

Oikeasti tuo avustajana oleminen on hyvä oppikoulu tulevaisuuteen, ja sehän on historiastakin tuttu tie vaikkapa Leonardo da Vinci oli mestarien opissa avustajana ennen mestariksi muodostumista. Verrocchion työpajassa renessanssiajan ateljeessa taiteilijoita pidettiin ensisijaisesti käsityöläisinä, ja vain mestarilla – kuten Verrocchiolla – oli korkea sosiaalinen asema.

Kristiina Kokko on toki ollut monissa eri tehtävissä hän on ollut muun muassa Tuhatkunnan puheenjohtaja vuosina 2002 ja 2003 ja samassa pestissä häntä vuotta aiemmin oli enteellisesti Taru Tujunen. Voidaan siis sanoa, että Kristiina Kokko on pitkän linjan puoluesihteerikoulun kasvatti. Jos historia toistaa itseään voi Janika Takatalo nähdä itsensä Kokoomuksen puoluesihteerinä armonvuonna 2038. Ja silloinkin haetaan puoluesihteerin vaihdolla puolueelle lisää kannatusta.

On lähes typeryyttä hakea kannatusta, kun tulee tehdä ensin asioita oikein ja onnistumisien kautta sitten kannatus nousee, vain sanakirjassa on menestys ennen työtä.

Joka tapauksessa Kristiina Kokko on mielestäni onnistunut valinta. Hän paikkaa monilla eri tavoin Kokoomuksen rappeutunutta julkikuvaa. Ja selvää on että vääpeli on kompanjan äiti, joka hoitaa käytännön asiat niin, että Orpo pääsee nauttimaan huipulla olosta. Totta puhuen puoluesihteerin työsarka paranisi, jos vuoden päästä viimeistään vaihtuisi myös puheenjohtaja Kokoomuksessa. Orpojen, Jyrkien ja Stubbien aika on jo ohitse. Kansa haluaa Kokoomukselta jotain enemmän kuin vapaavuorelainen tai häksyläinen linja on ollut. Kansa janoaa tekoja hangonkeksimäisen hymyn tilalle.

Toivottavasti Kristiina Kokko ei jatka siitä mihin Janne Pesonen jäi, vaan aloittaa aivan uuden luvun. Vaikeaahan se tosin on, kun on niin pitkään toiminut Kokoomuksen sisäpiirissä.  Siinä missä Leanardo da Vinci oli parhaan mestarin opissa ja Kokko joutunut tyytymään paljon huonompiin nimiin, kuten Pekka Ravi ja Anne Holmlund.

Valaise oma polkusi Kristiina ja anna piupaut minun pessimistisyydelle, mutta helppoa se ei ole nousta tuhkasta sanon silti.

 

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu