Koulukiusauksen ABC

Kansainvälisten ekonomistien mukaan Suomi kuuluu niihin EU-maihin, jotka ovat menettäneet kilpailukykyään eniten. Tämä on tietysti yksi syy millä yritetään myydä oikeutta koulukiusaamisen jatkuvuudelle. Mikä saa sitten lapsen, nuoren, teinin tai aikuisen harjoittamaan koulukiusaamista?

Onko oma paha olo sitten oikea syy ryhyä kiusaamaan muita? Valitettavasti sekin on yksi syy, mutta kaikenlainen ”perinteinenkin” mopottaminen voi olla alku saada uusi jatkuvuus kiusaamiselle. Olen tietysti kaiken kokeneena aikuisena kokenut mopottamista ja kiusaamista. Jokainen varmasti tietää mitä kouluissa tehdään…Esim: pakotetaan laulamaan, uitetaan päätä vessanpöntössä, haukutaan, tönitään, potkitaan, kaadetaan pyöriä, ihkutaan perään, revitään vaatteista, piilotetaan kenkiä/takkeja/hanskoja, varastetaan reppuja, revitään koulukirjoja ja kaikki tämä ja paljon muuta aivan vain pilkoillaan.

No ehkä nämä asiat kestää kerran tai pari, mutta kun kyykytyksestä tulee päivittäistä, niin se väkisinkin menee ihon alle ja pahimmassa tapauksessa jatkossa syntyy rumihia. Olen käynyt samaa koulua meppi Alviina Alametsän kanssa, tosin vuosia ennen Jokelan kouluampumistapausta. Mutta ehkä jo omana aikana luotiin tai oli jo vuosia aiemmin luotu koulukiusaamisen ABC. Muistan kuinka ekaluokkalaisena Jokelan silloisessa yhteiskoulussa oli kakkosluokkalaiset heti välitunnin loputtua kärkkymässä luokan ovella ja käytävillä meitä ”mopoja”, ja päätä pönttöön sitten sumeilematta jos kiinni saatiin. No aina ei onnistunut isompikaan joukko saamaan mopoa mopotetuksi. Sellainen oppilas otettiin silmätikuksi ja kiusaamista jatkettiin niin pitkään, että mopo saatiin ”kastetuksi”!

Muistan vieläkin miten oli samassa koulussa eräs tyttö jota kiusattiin jatkuvasti, vaikka hän oli kolme vuotta minua vanhempi ja monta luokkaa mopottamisen yläpuolella. Häneen ei saanut koskea, tai edes tahatonta kosketusta vahingossa käytävällä. Häntä käsiteltiin, kun spitaalista tai saastaista. Hänen kiusaamiseensa osallistuivat käytännössä kaikki. Jos menit hänen puolelleen jouduit heti itse kiusaajien uhriksi. Muistan ja muistelen usein vielä vuosikymmentenkin jälkeen miten hän nyt voi ja miten hän kesti kaiken. Jos tämä tyttö olisi jonain päivänä tullut kouluun ja alkanut ampua silmittömästi olisin ymmärtänyt häntä.

No minä vaihdoin koulua ja tuo tyttö jäi vain mieleeni kummittelemaan, muistan että itse en osallistunut hänen kiusaamisensa, muuten kuin vaikenemalla asiasta.

Seuraavassa koulussa oli samanlaiset metkut ja samankalatinen kiusattu tyttö oli oamassa luokassani. Siis tyttö joka oli koko koulun kiusatuin oppilas. Meillä oli hyvä luokkahenki ja oma luokka ei tyttöä kovin paljon kiusannut, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tätä tyttöä kiusattiin myös koulun ulkopuolella kouluajan jälkeen. Häneen ei oikein saanut luontevaa yhteyttä, kun hän oli vuosia ollut kiusattu, niin hän oli sulkeutunut ja ikään kuin käpertynyt vaatteiden sisään näkymättömäksi. Hän oli varmasti hyvin surullinen, vaikka hän yritti olla urhea.

Olen joutunut kouluaikoina muuttamaan paljon ja koulu on aina vaihtunut joskus jopa vuosittain. Koulukiusaamista oli jokaisessa koulussa jossa olen opiskellut. Itse en ole koulukiusattu, enkä mikään kiusaaja. Muutamia yksittäisiä kokemuksia on kyllä molemmista, eli olen yksittäisä kiusaamisyrityksiä kokenut ja olen varmasti joitain kertoja käyttänyt itsekin mopottajan oikeutta.

En ole ylpeä itsestäni noiden tapausten osalta, enkäp uolustele tekojani, vaikka onnistuin itse välttämään mopokasteen niin toisella luokalla olin mukana kastamassa uusia ekaluokkalaisia. Tosin myöhemmin huomasin, että olin parasta kaveria heidän (mopotettavien) kanssaan, eli ei mopottaminen vaikuttanut vuosikausia kestävien ystävyyksien historiassa. Syy oli varmasti se, että kiusaaminen ei jatkunut, vaan se oli yksittäinen tavanmukainen teko, josta kukaan ei kantanut kaunaa.

No omien lasten kanssa sitten on tullut uusia näkökulmia koulukiusaamiseen, eikä siinä ole eroa ison tai pienen koulun suhteen. Kiusata osataan kaikissa ja kaiken kokoisissa kouluissa. Vanhin poikani aloitti koulunsa alakoulussa, jossa oli ekalla luokalla hänen lisäkseen kolme oppilasta. Niin vain koulmatkalla ja koulussa tapahtui kiusaamista. Poikani ei valittanut koulukisaamisesta kotona, ei edes kysyttyäni rutiininomaisesti, että kiusaako siellä kukaan. Ei,oli vastaus, kunnes naapurin vanha isäntä kertoi minulle, että hän oli ikkunasta katsonut useampana päivänä kuinka samalla luokalla ollut naapurin poika potki poikaani nilkkoihin ja työnsi hankeen antaen lumipesuja ym. Minä soitin sitten illalla pojan isälle ja kerroin mitä olin joutunut kuulemaan toiselta naapurilta. Puhuimme ns. mies miehelle ja kiusaaminen loppui kuin veitsellä leikaten. No toiseksi vanhin poikani vei sitten yläasteella ollessaan puukon kouluun, koska häntä oli kiusattu ja hänestä oli sitten itsestä tullut kiusaaja. Iso ongelma on juuri pienestä ala-asteesta siirtyminen isoon keskuskouluun. Osa oppilaista on ala-asteesta saakka tunteneet toisensa sitten seiskalle tulee aivan eri ”maailmasta” tulevia oppilaita, joita herkästi aletaan kiusata.

Kaikki erilainen on hyvä kiusaamisen kohde. Syyksi riittää liikalihavuus, anatominen poikkeavuus, etninen tausta, silmälasien tarve, kiusatun perheen olosuhteet, hiljaisuus, pikkuvanhuus tai jopa hyvä koulumenestys. Syy voi olla siis mikä tahansa, mutta mikään syy ei ole tarpeeksi kiusaamisen jatkamisen kannalta.

Mutta se tärkein syy miksi kouluissamme kiusataan olemme me itse. Jos me tuomitaan oikeasti koulukiusaaminen, eikä se jää ainoastaan näiden ampumatapausten kauhistelemiseen, niin kiusaaminen ainakin vähenee radikaalisti, jos ei koskaan kokonaan poistu.

Nyt käsillä olevasta tapauksesta ei juuri mitään kerrottavaa, mutta kuin suuri murhe ja suru asianomaisten puolesta. En edes jaksa kuunnella tuota teennäistä tenttaamista, että missä syy, koska syyt ovat olleet edessämme vuosikymmenet. Somessa on esitetty, että koulukiusaaja tulee siirtää toiseen kouluun ja kiusatun tulee saada jäädä omaan kouluunsa. Tämä on mustavalkoinen toteamus asiasta, eikä varmasti poistaisi ongelmaa, mutta olisi inhimillisempi kiusattua kohtaan.

Tämä ei ole minun ongelma, tämä ei ole pelkästään suomalainen ongelma, tämä on globaali ongelma. Ja koska se on niin laaja ongelma, annamme heti aluksi periksi, unohdamme ja hyväksymme sen hiljaisesti. Nytkin helopsti tuomitsemme yksioikoisesti joko uhrit tai ampujan, vaikka syyllisiä ei heistä lie tule edes hakea. Kun Jokelassa taphtui kauheita, vannoivat kaikki, että ei koskaan enää. Kuhavalla sama juttu, tämä ei saa toistua enää. Ja nyt ei juuri muusta puhuta, kuin siitä, että tämä kehitys on pysäytettävä.

Mutta tämä kirjoitus on tietysti turha, koska me aikuiset somessa kiusaamme toisiamme minkä sielu sietää. Ei osata puhua asioista neutraalisti keskustellen, vaan puhetta väritetään suuresti liiotellen ja henkilökohtaisuuksiin mennään ja niissä pystytään, vaikka avaus ja aihe ovat aivan jotainmuuta.

Meidän pitää ensin itse opetella käyttäytymään, keskustelmaan ja sitten voimme opettaa lapsillemme käytöstapoja. Älä jätä lasta yksin huoliensa kanssa, sillä lapsi ymmärtää asioita omalla tavallaan ja jos häntä ei kuulla tai ymmärretä, luisuu hän meidän ulottumattomiin. Ja peli on jälleen menetetty.

Kun tapahtuu jotain ilkeää ja murheellista, huudetaan yhteiskuntaa apuun, vedotaan poliisin resursseihin, mutta yhteiskunta olemme me itse yhdessä.

Meidän tulee yhdessä huolehtia oma tulevaisuutemme. Ja se tulevaisuus on taas jo huomenna edessämme on siis aloitettava heti nyt ja tässä.

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu