Kuka määrittelee nykydemokratian oikeutuksen
Demokratian ydin on, että se tarkoittaa nimenomaisesti kansalaisten oikeutta päättää yhteisistä asioista.
Vallankäyttö rakentuu demokratiassa alhaalta ylöspäin. Koetaanko yleisesti, että hallituksen päätökset olisivat jotenkin kansanvaltaisia? Vai perustuuko demokratiamme, vain eduskunnan enemmistön mielipiteisiin?
Demokratian tulee olla jatkyvassa liikkeessä kohti kansanvallan vahvistamista, muuten demoratia hiipuu olemattomiin.
Jos ja kun kyetään esimerkiksi luomaan edellytyksiä entistä paremmalle ja toimivammalle demokraattiselle päätöksenteolle, vahvistetaan samalla kansanvaltaisuuden edistämistä.
Politiikoille demoktratia on muutakin kuin klisee, se on vastuunkantamista äänestäjien äänen kuulumisesta. Valtaa on käytettävä kansan hyväksi.
Demokratia on keksittävä jatkuvasti uudelleen, sillä yhteiskunta ja sen olosuhteet muuttuvat jatkuvasti.
Yhteiskuntien edistymiset ovat kansalaisten kritiikin avulla löydettyjä uusia ratkaisuja ja hyvin valmisteltuja päätösten tuottamista ratkaisujen toteutumiseksi. Demokratia on kritiikin hallinointia yhteisen ratkaisun löytämisessä.
Kaikki näkemykset ovat kritiikille alttiita. Kaikki päätökset ovat lähtökohtaisesti ratkaisuja kritiikkiin tai kritiikin ennakointia ja toimenpiteitä kansalaisten hyväksi.
Onko nykydemokratia ja päivän poliittinen toiminta aidosti yhteiskunnassa uusien ajatusten ja ideoiden tuottaja ja kyetäänkö ne uudet ajatukset tunnistamaan kansalaisten toimesta vaikkapa nyt tulevien kunnallisvaalien yhteydessä?
Läheskään kaikilla kansalaisilla ei ole valitettavasti riittävää osaamista ja kykyä äänestää vaaleissa ollenkaan. Toisaalta äänestäjän pitäisi tietää aina mitä äänestäessä saa, vaikka näinkään asia ei läheskään aina ole. Parempaa järjestelmää kuin poliittinen demokratia ei ole silti nähdäkseni vielä keksitty. Lopulta poliittisen päätöksenteon suunta ei muutu Suomessa nopeasti tällä aikakaudella, vaikka mikä tahansa puolue olisi vallassa eli uskon että elämme melko vahvan konsensuksen aikakautta lieviä poliittisia riitasointuja lukuun ottamatta. Myös järkevänä äänestäjänä voi tulla petetyksi vaaleissa eli demokratiassa on kaksi isoa virhemahdollisuutta, joista ensimmäinen on äänestäjän sivistystason puute ja toinen ehdokkaiden epäaito olemus, joka harhauttaa äänestäjiä.
Ilmoita asiaton viesti
– Parempaa järjestelmää kuin poliittinen demokratia ei ole silti nähdäkseni vielä keksitty.
Demokratia ei ole samalla tavalla pysyvä määre, kuin esim. metrin mitta jota säilytetään kassahovissa, ja joka voidaan aina tarkistaa, että metri on metri.
Demokratia on joka valtiossa erilainen ja demokratian tulisi kehittyä jatkuvasti palvelemaan paremmin ja paremmin kansalaisten tahtotilaa.
Koska demokratia on jätetty hieman sanan tasolle, niin teot ovat jääneet mitättömiksi. Demoratia ei ole pysyvä, joten humisen demokratia on aina teoriassa parempi kuin tämä, jota nyt kutsumme demokratiaksi. Joka taitaa olla määritetty viimeksi vuosia sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Onko kansa sitten aina oikeassa? Kansan tahtotila voi olla joskus myös haitallista yhteiskunnalle.
Ilmoita asiaton viesti
Montakin sellaista kansanäänestystä on tehty, jotka ovat menneet pieleen. Mutta kansan on helpompi kestää omat virheensä, kuin edustajiensa virheet.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä tulee vastaan se dilemma että emme koskaan saa tietää sitä.
On olemassa joku kiinalainen, looginen tarina jossa aina oli kaksi vaihtoehtoa toimia.
Ajatus se että kun luulee tekevänsä oilein niin saattaa tehdä totaalisesti väärin ja vice versa.
Itse tein kauan sitten, kuusitoistavuotiaana ratkaisun jota sitten kaduin kun tein mielestäni väärän ratkaisun. Vaikka tein sen kaiken järjen mukaan väärin.
Myöhempi, muutamaa vuotta, aika osoitti että olinkin tehnyt oikein. Ja se oli omaa elämääni ajatellen hyvin ratkaiseva virhe jonka tein.
Vaikka enhän minä tiedä…..
Ilmoita asiaton viesti
Nousihan myös Hitler valtaan avoimessa demokratiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin nousi.
Se on juuri se demokratian dilemma.
Demokratiassa emme voi kieltää tai estää ketään tekemästä jotain muutoin kuin demokrattaiisin keinoin. Tämä mahdollistaa niille jotka haluavat, sen että he hyödyntämälää demokratiaa hankkivat itselleen diktaattorin vallan.
Ja tämä edellyttää että ollaan ”hereillä”.
Otan esimerkiksi vaikkapa Venäjän. Putin nousi valtaan kai demokraattisissa vaaleissa ja sittemmin hänestä väitetään tulleen diktaattori.
Siellä oli joku Shirinovski jonka pyrkimykset eivät onnistuneet.
Nyt siellä on Navalnyi. Kukaan ei tiedä minkälainen demokraatti hänestä tulisi tai diktaattori. Hänen toiminnastaan päätellen hänestä tulisi diktaattoori, pahinta sorttia. Hän on tyyppi joka katsoo olevansa ainoa joka on oikeassa. Ja sellainen asenne on vaarallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Sveitsissä on kansan enemmistön valta aika lähellä. Kuka tahansa kansalainen voi kerätä nimiä muutaman kymmenen tuhatta ja sillä haastaa minkä tahansa poliitikkojen laatiman lain kansanäänestykseen, jossa enemmistö kansasta päättää hyväksytäänkö laki vai ei.
Suomessa ei olla kovin lähellä kansan enemmistön tahdon noudattamista. Hallitus-neuvottelut ovat lehmänkauppaa kansan selän takana, jossa RKP ostaa vastapalveluksilla itselleen pakkoruotsia, vastoin kansan enemmistön tahtoa. Sveitsissä pakkoruotsi kaatuisi heti kun joku kansalainen kerää muutaman kymmenen tuhatta nimeä adressiin joka vie sen lain kansanäänestykseen.
Minä olen päästänyt kynästäni sellaisenkin lausuman, että enemmistöllä ei ole oikeutta hallita vähemmistöjä. Mistä se oikeus tulee? Hatustahan se on keksitty. Mutta parempi toki enemmistön valta kuin harvainvalta tai diktatuuri.
http://ionmittler.com/politics/?lang=fi
Minun näkemykseni mukaan vähintään miljoonan ihmisen ihmisryhmällä tulisi olla oikeus poliittiseen itsehallintoon, jos he itse sellaista haluavat. Luen ihmisryhmäksi minkä tahansa joukon ihmisiä, jotka haluavat tehdä yhteistyötä poliittisesti. Esimerkiksi jonkun puolueen kannattajat kelpaavat ihmisryhmäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kolme toveria ja kolme pulloa kossua, jokaisella yksi. Enemmistö (kaikki kolme) päättävät, että juodaan pullot yhdessä. Kun yksi pullo on juotu, tulee uudet vaalit ja enemmistö (kaksi toveria joilla on vielä pullot juomatta) päättävät enemmistön voimin, että jokainen juokin omasta pullostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Lähtisin purkamaan tuota lauseesta Meillä on poliitikkoja ja poliitikkoja.
Demokratia toimii jollain lailla niin kauan kuin poliitikkojen tarkoitus on hoitaa yhteiskunnan asioita yhteiskunnan parhaaksi.
Siinä vaiheessa, ja nykyään valitettavan usein, poliitikoista tulee oman edun, tavalla tai toisella, tavoittelijoita. Tämä pitää sisällään taloudelliset edut, uran jatkumisen poliitikkona sekä tietenkin vallanhalu eli halu määrätä kuinka asioiden pitää olla.
Mitä kritiikkiin tulee niin meillä on unohtunut jopa sellainen sanonta kuin että ”Tyytymättömyys on kaiken kehityksen äiti.” Tyytymättömyys, s.o. olevien olojen kritisoonti on aina ollut se joka oin johtanut parannuksiin.
Ongelmaksi johonkin asemaan päässeen yksilön kohdalla tulee useimmiten se että kun hän on saavuttanut jonkin aseman, hän pyrkii välittömästi, ja usein keinoja kaihtamatta, sementoimaan asemaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, kun josku kritisoin omaa puoluekoneistoa, minut leimattiin oman pesän paskaajaksi, vaikka kritiikki oli rakentavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueet entiteettinä haluavat lisää valtaa tai pitää siitä kiinni, jolloin lahjotaan äänestäjiä. Samoin vanhat valtapuolueet ovat sidoksissa erillaisiin etujärjestöihin ja intresseihin (rahaan), jolloin tila tehdä Suomen parhaaksi politiikkaa kutistuu. Kun vielä huomioidaan, niin kuin kirjoitit, merkittävä osa on ura-ammatti poliitikkoja ja puolueiden kasvatteja on keitto valmis.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkentaisin hieman.
”Puolueet” eivät suinkaan halua lisää valtaa. ”Puolue” on ”kuollut” juridinen henkilö jolla ei ole minkäänlaista omaa tahtoa.
Ne jotka haluavat valtaa ovat puolueiden johdossa olevat henkilöt.
Tässä (-kin) on kysymys ns. kollektiivisesta vastuusta. ”En minä mitään tehnyt, puolue sen teki.” Kollektiivinen vastuu on siitä hyvä että silloin ei vastuu ole kenenkään.
Tätä on pääministeri jo moneen kertaan käyttänyt. Kun Koronan alkuvaiheissa sössittiin, kun erilaisten rajoitteiden aettamisessa sössittiin, EU:n ”elpymispaketin” hyväksymisessä sössittiin jne. Pääministeri käytti ja tulee käyttämään sanontaa: ”Olemme toimineet parhaiden asiantuntijoiden neuvojen mukaan.” Eli hän yksinkertaisesti laistaa vastuun ja vierittää sen kasvottomalle ”asiantuntijajoukolle”.
Ilmoita asiaton viesti
Paras hallintomalli saattaisi olla yksinvaltius, jossa kuka tahansa saisi surmata vallassa olevan hallitsijan ilman rangaistuksen pelkoa, mutta vastavuoroisesti surmaajan olisi ryhdyttävä hallitsijaksi.
Onnellisin yhdyskunta olisi sellainen, jossa ei käytettäisi rahaa eikä kukaan omistaisi mitään. Silloin kenelläkään ei ole tarvetta hallitakaan.
Itse asiassa Pohjois-Amerikan intiaanien yhdyskunnat olivat jossain määrin tämänkaltaisia. Heille ”keltaiset kivet” olivat arvottomia ja he kummastelivat, miksi valkoihoiset tappoivat toisiaan kivien takia. He myös ihmettelivät, miten maata voi omistaa, koska heille se oli kaikille yhteistä.
Ilmoita asiaton viesti
Singapore on yksipuoluevaltio, ”toinen” puolue ei ole koskaan ollut vallassa. Valta Singaporessa lähtee meritokratiasta ja ehdottomasta vallanpitäjien rehellisyydestä.
Kuka väittää, että Singaporessa ei ole asiat hyvin? Pohjan tälle kaikelle loi edesmennyt Mentor Minister, pitkäaikainen pääministeri Lee Kuan Yew.
”Whoever governs Singapore must have that iron in him. Or give it up. This is not a game of cards.”
Kukaan Suomessa ei ole lukenut tämän miehen kirjoituksia, eivät ainakaan poliitikot.
”I do not yet know of a man who became a leader as a result of having undergone a leadership course.”
”I always tried to be correct, not politically correct.”
Ilmoita asiaton viesti