”Kyse halusta heikentää työehtoja”

Vasemmistoliiton puhenjohtaja Li Andersson: ”Kyse halusta heikentää työehtoja”. Missä on Vasemmistoliiton solidaarisuus? Solidaarisuus globaalissa mittakaavassa, kun jossain maailmalla joku joutuu tekemään töitä pienemmällä palkalla, niin miksi Suomessa tulisi siitä samasta työstä maksaa maltaita?

Meillä on globaalit markkinat, mutta kansalliset työehtosopimukset, eihän se pidä päällään, eli jossain vaiheessa sellaiselta toiminnalta putoaa pohja pois. Jos Suomessa työn hinta on 2 kertaa virolaisen työntekijän palkkatoive, niin virolaiset tekevät sen työn ja suomalaiset istuvat kotonaan täyttämässä työnhakukaavakkeitaan.

Kun kuluttaja menee kauppaan hän on hintatietoinen, ay-liikkeen pitäisi saada hintoihinkin yleissitovuus, eli globaalisti maito maksaisi saman hinnan versus kyseisen maan työehtosopimus on, eli ostovoima. Globaalisti tämän kaltaista komentoa ei ole, joten Suomikin joutuu sopeutumaan muiden maiden vertailuun.

Meillä on kova hinku olla maailman paras ja meidän tulee aina kulkea esimerkkinä muille. Ne ovat hyviä ihannetiloja, mutta siitä on solidaarisuus kaukana. Ei riitä että suomalainen on suomalaiselle solidaarinen, jos riittäisi, miksi sitten ostamme puhdasta omaatuntoa kehitysavun kautta isolla rahalla?

Suomi on korkean elintason maa, ja silti meillä itketään ostovoiman vähyydestä ja palkkojen kurjasta tasosta. Vaadimme halvempia hintoja kulutustarpeille, mutta samalla suulla vaadimme korkeampia palkkoja. Meille siis kävisi halpatuontimaiden hintataso, mutta huippupalkat eivät saisi laskea kulutushintojen mukaisiksi.

Olemme mantrojen lukkiutuneessa tilassa, kukaan ei enää ajattele omilla aivoillaan, jos ajattelee, hänet lynkataan. Tämä kaikki on totta, mutta meistä ei enää ole totuutta tunnistamaan. Elämme valheessa, jossa kaikki on hyvin, vaikka otamme velkaa syödäksemme yli varojemme.

Olisiko aika palata ajassa hiukan takapakkia ja säästää se maailma tuholta, eikä vain puhua kliseillä maailman tappiin saakka? Meistä suomalaisita on tullut nukkeja, joita ay-liike ja työnantajajärjestöt käyttävät omina kilpinään. Meillä ei ole omaa tahtoa media pitää meidän haluistamme huolen. Meillä ei ole enää omaa mielipidettä omiin asioihimme. Meitä on viety kuin litran mittaa sammiossa. Nyt siinä sammiossa ei ole enää mitä mitallamme voisimme ammentaa. Sammioon on kaadettava lainaa laitoja myöten, mutta siltikään me emme ole tyytyväisiä.

”Kyse halusta heikentää työehtoja”

Ei ole! Kyse on säilyttää työpaikkoja Suomessa, jossa työntekijän on saatava iso palkka, jotta pysyisi hengissä, vaikka elämme ”hyvinvointivaltiossa”, emme selviäisi ilman suuria palkkojamme. Mikä onnela se sellainen on jossa onni ostetaan rahalla?

Kun thaimaalaiset tulevat tänne riuhtomaan rahaa puolukkapehkosta, katsomme, että se on heille oikein. Kun puolalaiset, virolaiset, ukrainalaiset tulevat tekemään meidän paskaduunimme, katsomme että se on heille oikein. Suuri ylpeytemme Helsingin Olympiastadion rakennettiin osin halpatyövoimalla, ja meidän ylpeytemme kestää sen mainiosti, koska me suomalaiset olimme siinä edunsaajina, säästimme.

Olemme kovasti aina pienemmän puolella, kunhan se pienempi on oman liittomme jäsen, työttömyyskorvauksetkin on hinnoiteltava niin, että jäsen saa enemmän kuin hulttiot, jotka eivät millään ilveellä suostu lakkoilemaan kanssamme.

Solidaarisuus on politisoitu ja työttömyssturva on vain hyväosaisille tarkoitettu, köyhät köyhtykööt muualla, paitsi vaalipuheissa.

Välillä tuntuu, että vasemmisto sosialidemokraattien johdolla pitää Suomessa köyhyyttä yllä säilyttääkseen valtansa – edes nykyisellä tasolla. Mitä siitä tulisi, jos kaikki olisimme tyytyväisiä omaan työhömme, palkkaamme ja elämiseemme. Sehän olisi porvarin elämää, pois se sellainen mielistämme. Meitä on aina sorrettu ja meitä aina sorretaan, jos emme pidä kovaa ääntä palkkaneuvotteluissa. Tyytyväinen ei saa koskaan olla, muuten ay-liikkeltä häviää voima ja vasemmistolta solidaarisuuspuheet valuvat hukkaan.

Jos 80 vuotta sitten neuvoteltiin työaika ja palkat kohdalleen, miksi sitä sitten joka vuosi siitä lähtien on rukattu palkkoja ylöspäin ja hinguttu työaikaa alaspäin? Missä on työajan ja palkkatason optimitila? Vai onko työväenliikken vain perinteitä noudattaakseen aina haluttava lisää ja lisää etuja itselleen. Mitä solidaarisuutta se heissä osoittaa?

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu