Leikkaus + veronkiristys ei ole sopeutus

Verrattuna muihin EU-maihin Suomen valtionhallinto ei ole suuren suuri, vaikka julkisuudessa toisin usein väitetään. Valtion leivissä olevien osuus kokonaistyöllisistä oli vuonna 2016 EU:n pienin. Miksi eli kuitenkaan uudempia tilastoja julkaista yhtä provosoivasti.

Jos vaikka meillä olisi kaikki hyvin ja olisimme notkeimpia joka suhteessa kilpailijamaihin verrattuna, niin miksi ihmessä taseemme on ollut miinuksella vuosikaudet vaalikaudesta toiseen hallitusten väriin katsomatta?

Se on siksi, että meillä on hirveä hinku jatkuvasti valehdella itsellemme.

Esimerkiksi ennen vuotta 2014 puhuttiin jo leikkauksista ja verojen korottamistarpeesta. Silloin vielä leikkaus oli leikkaus ja verojen kiristys oli keino välttää leikkauksia. Olivat siis vastakkaisia asioita. Sitten joku keksi sanan sopeutus, jossa leikkaukset ja valtion meneminen kansalaisen taskulle sotkettiin samaksi asiaksi.

Sopeutus siis mielletään nykyisin termiksi, joka tarkoittaa valtiontalouden pönkittämistä keinolla millä tahansa.

Leikkaus on termi joka tarkoittaa, että valtio leikkaa menojaan ja sitä kautta valtion taloustilanne helpottuu. Veronkorotus on teko, jolla kerätään valtiuon kassaan rahaa ja sillä tavalla valtion taloustilanne helpottuu, eikä rakenteisiin tarvise välttämättä lainkaan mennä.

Verojen kiskominen kansalaisen taskusta on sama kuin ulkomaan laina. Sen avulla voidaan pitää rakenteet sellaisena kuin ne ovat, se ei sopeuta mitään. Päinvastoin kun verotulot kasvavat se vähentää tarvetta leikata ja verojen kiristys estääkin osaltaan sopeutumista. (kansalainen sopeutuu, mutta valtion ei tarvitse)

Kun valtion menot kasvoivat niin suuriksi, että tarvittiin ulkomaanlainaa kattamaan löysäkätisten poliitikkojen menoja, niin silloin olisi pitänyt samalla sopeuttaa, eli leikata jostain. Olisi pitänyt laittaa rakenteet sellaiseen kuntoon, että uutta lainaa ei olisi tarvinnut ottaa. No sitä ei tehty, vaan eduskunnan välihuutoina alettiin käyttää sloagania, että ”Lainaa ei tarvitse maksaa koskaan takaisin”!

Sotketiin kaikki termit yhdeksi sanaksi ”sopeutus”! Kuka enää tietää mistä poliitikot puhuvat kun he puhuvat S O P E U T U K S E S T A. Tarkoittaako se sinnittelemistä nykyisyyden yltäkylläisyydessä, leikkaamalla tai veroja nostamalla ja ulkolaista lainaa yhä 11 miljardia vuodessa ottamalla. Kaikki nämä asiat ovat olevinaan sopeuttamista, mutta kukaan ei puhu enää rakenteiden tervehdyttämisestä, niin että uutta lainaa tai verojen nostoa ei tarvittaisi tehdä.

Ja sitten on vielä nuo yritystuet. Kaikesta muusta, jopa eläkkeistä voidaan puhua leikkauslistojen yhteydessä, mutta yritystuet eivät salli niihin koskettavan. Mitä erikoisarvoa on ruotsinlaivoilla, että niitä pitää valtion tukea, Eikö varustamot pärjää, jos nostaisivat hintatasoa tai jos sieltä ”leikataan” tax freet. Onko se nykyaikaa, että verovapaa viina on sellainen tabu, että siitä ei voi leikata? Ja entäs UPM, onko yhtiö niin syöttiläs, että ei pärjää maailmalla ilman valtion tukea. Onhan se helppo nakki Pesoselle johtaa yritystä, kun valtio tukee kaiken sen mihin toimarin nerous yrityksen menestyksessä itsellä ei riitä. Ja sitten on nämä raviradat. Tarvitaanko meillä Suomen menestykseksi pönkittää valtion kassasta raviratoja? En ole raviurheilua vastaan, mutta joku tolkku pitää olla.

Kauniisti kirjoitellaan, että meillä on maailman tai ainakin Euroopan pienin julkinen talous, mutta ei kerrota, että tämä vähäkin väki osaa tuhlata löysää rahaa runsaasti ja jopa hitosti yli varojemme. Kuka uutisoisi ja koska se on lainkaan mahdollista, että Suomessa on valtion talousarvio tasapainossa ja Suomen kilpailukyky ei tarvitse yritystukia pärjätäkseen maailmalla. Luulisi sen olevan meille kovin helppoa, koska me olemme maailman ahkerin, onnellisin ja viisain kansa. Ainakin jos joku uskoo niitä valheita joita meille mediassa syötetään.

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu