Maaseudun hyvinvoinnin puolesta

Mikä asia tuo maaseudulle hyvinvoinnin, ehkä samat asiat kuin kaupunkeihinkin? Millä tavoin maaseudun hyvinvointi olisi ristiriidassa cityihmisten hyvinvoinnin kanssa?

Suomessa on joku peevelin tabu puhua maaseudusta jonain ihmisten onnelana. Onnelana josta nuori väki poistuu heti kun mahdollista. Suuria otsikoita tehdään jos Pornaisiin on kysyntää ahtaasta pääkaupungista tai Sipooseen. Suomen maaseutu autioituu hyvää vauhtia, eikä kukaan voi taata, että maaseutu säilyisi elinvoimaisena.

Olen monesti jo todennut, että paras tuki maaseudulle olisi tunnustaa tosiasiat, eli se, että kaupungistuminen tulee jatkumaan. Maaseutu on ollut suuressa murroksessa ja nykyisin ns. pienviljelijöitä ei juurikaan ole. Joskus 60- luvulla kuusi lehmää elätti perheen mainiosti, nyt ei edes satakuusi nautaa taida elättää, vaikka maataloustukia maksetaan.

Hyvinvointi ei perustu maaseutuun tai kaupunkiasumiseen, hyvinvointi on samaa joka paikassa, kun kerta eletään tasavallassa jossa on vallalla demokratia jne.

Olen itse asunut maaseudulla selkeästi suurimman osan elämästäni, varsinaista kaupunkiasumista en pidä ongelmana, mutta minulle sopii maaseudulla asuminen. Enkä näe että minulla olisi pienempi hyvinvointi tänään kuin kaupunkilaisilla, siksi en ymmärrä puheita maaseudun hyvinvoinnin puolesta vaaliteemana.

Ihmisillä pitää olla oikeus asua missä haluavat ja jos haluaa asua maaseudulla niin silloin tyytyy siihen omaan valintaansa, niin minä teen. Minä olen aina ollut tyytyväinen siellä missä asun. En siis ole ymmärtänyt vaatia puolueilta lisää hyvinvointia siihen omaan valintaani. Yritän tulla toimeen sillä mitä olen itse halunnut ja valinnut asuinpaikaseni.

En tarvitse yhtäkään puoluetta parantamaan asuinpaikkani oloja, luotan siihen, että kun epäkohdasta hyvinvointivaltiossa huomauttaa ongelma poistuu ja elämä jatkuu.

Mutta ”oikeat” maaseutuihmiset tuntuvat olevan huolissaan maaseudun tilasta, koska Suomen Keskusta rp on valjastettu vain ja ainoastaan maaseudun hyvinvointia turvaamaan.

Ymmärrän, että sodan jälkeen maata kylmillä tiloilla raivanneet ihmiset olivat tosi tiukan paikan edessä raivatessaan soita ja metsiä pelloiksi. Rakennukset piti tehdä ja luottaa vain siihen, että jaksaa huomisen aamulypsylle nousta.

Monet itkut on varmasti silloin maaseudulla itketty kun maaseutua metsistä käsin raivaamalla tehtiin ja sitten jo 60- luvulla peltoja paketoitiin. Niitä samoja peltoja, joita oli kirveen, kangen ja verisin käsin oli sysimetsitä ja soista raivattu.

Yksinhuoltaja tätini kertoi, että hän ei 22 vuoteen käynyt lähikauppaa ( 1 km) pidemmällä, eläimet ja vanha isä piti huolen siitä, että lomia ei juuri ollut. Muutaman vuoden hän ennätti nauttia elämänsä työstä, siitä kun evakkona tuli kylmälle tilalle ja käsin kaivoi kaivot, ojat ja talon ja navetan perustukset. Raivasi pellot ja hevosen kanssa teki maatyöt ja hoiti metsää. Siihen voi kai haluta jotain hyvinvoinnin tapaista muutosta, siis siihen maaseudun tuskaan joka nyt on vain kapinen muisto.

Mutta mitä hyvinvoinnin esteitä nykyisin maatiloilla sitten on? Maaseudulla on isot traktorit, ulkopuolista työvoimaa, salaojiteut pellot ja yli puolet liikevaihdosta tulee maataloustukina. Suomen pienviljelijät on eri asemassa kun Veikko Vennamon kylmien tilojen aikana. Enää ei synny sellaista maaseudunliikehdintää kuin SMP, koska tilat ovat suuria ja vaikka ahdinko on aina vieraana, niin olot ovat sata kertaa paremmat kuin sodan jälkeen pari vuosikymmentä olivat.

Maaseutu kuin kaupunkilaisuuskin elää nykyisin siten kuin petaa. Maaseutu on nykyisin harventunut ja tilakokojen suurentuessa maanviljelijöiden osuus maaseudusta on minimaalinen. Silti useiden maaseutuihmisten ajatukset lepäävät jossain Lepikon torpan ja Kekkosen ajoissa. He innokkaasti neuvovat Suomen Keskusta rp:tä pitämään maaseutua asuttuna ja hyvinvoivana.

Kyläkoulut, pankit, kaupat ja lähes kaikki palvelut on ajettu jo alas, maanviljelijät tilaavat netistä yhteisostoilla viljan siemenet, lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet. Tilat ovat yrityksen kaltaisia ja liikevaihdoiltaan miljoonaluokkaa, isännät ja emännät hurauttavat lähikauppaan kaupungin Prismaan ja kaikki on hyvin, miten ihmeessä Annika Saarikko sen Turusta voisi paremmaksi enää tehdä?

Enää ei einopuotiaiset ajele mopoillaan pitkin raittia puhumassa puolueiden tekemästä paremmasta tulevaisuudesta. Nyt on some ja netti, nykyihmisten yhteinen helvetti.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu