Me pelolla ruokitut

Vanha mies kävelee kadun varjoisinta puolta. Koirantaluttajan tullessa vastaan mies laittaa nopeasti maskin kasvoilleen. Ottaa nopeasti muutamia kömpelöitä juoksuaskelia sivummalle. Mies pelkää, että häneen tarttuu korona. Kaikki tämä on todellisuutta Suomessa, jossa meitä johdetaan pelottelemalla.

Tämä ylhäältä ruokittu pelko aiheuttaa meille pelkokäyttäytymisen, joka ilmenee joko taistelemisena, pakenemisena tai paikalleen jähmettymisenä. Taistelijoita on kuitenkin vähän ja heitä kutsutaan lääkevastaisiksi, roketekammoisiksi tai kylähulluiksi. He esittävät kritiikkiä joka on siis nujerrettava, tehtävä kielteiseksi toiminnaksi eli hullutukseksi.

Suomi jaettu kahteen leiriin lähes kaikissa asioissa, on puolesta ja vastaan, täällä ei keskustella asioista täällä väitetään mustaa valkoiseksi ja päinvastoin.

Hallitus sai suuren suosion, kun koronan takia kokonainen maakunta suljettiin, kun ajelin tuohon aikaan Oulusta Turkuun ei tiellä ollut juuri muita liikkujia. Jos vastaan tuli kahden auton ”jono” niin se oli harvinaista. Meidät oli peloteltu jäämään kotiin.

Pelon perimmäinen tarkoitus on edistää eloonjäämistä saamalla ihminen välttämään turhia riskejä, suojautumaan vaaroilta ja pakenemaan vaarallisia tilanteita. Mutta terve järki sisältää jo itsessään tuon itsesuojeluvaiston, sitä ei tarvitse ylhäältä päin noin voimakkaasti ruokkia. Riittäisi jos ihmisiä opetettaisiin elämään omillaan ja kerrottaisiin jo lapsesta saakka vastuun merkitystä oman elämän hallintaa ja terveellisen elämän tärkeyttä. Silloin ei tarvitsisi sulkea maakuntia ja käyttää pelkoa käsikassarana.

Olemme tehneet aivan päinavstoin, eli meihin on jo lapsesta saakka iskostettu eri pelkoja. On epäonnistumisen pelko, joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Pelko on hallinnolle hyvä ase, vanhemmat ovat jo omille lapsilleen opettanut kurinalaisuutta. Kaikki tieto ja hyväksyntä tulee meille ”ylemmältä taholta”.

Suomalaisissa on sisäänrakennettu herran pelko ja se mitä muut meistä ajattelevat. Pelkäämme kuollaksemme kuolemaa, pelkäämme uusia asioita, jopa jotkut eivät syödä kuin yhtä ja samaa ruokaa koko ikänsä, kun ei uskalla elää ja maistella eri makuja.

Me pelkäämme puhua yleisön edessä, pelkäämme kertoa oman mielipiteen jos se ei tapahdu nimimerkin takaa.

Saamme ”perhosia” vatsaan kun joudumme outoon tilanteeseen, ja lopulta meille on kaikki outoa, kun emme hallitse enää itseämme vaan odotamme mitä kaverit sanoo tai mitä mieltä on puolueet ja media.

Yritämme olla mallikansalaisia, ja käyttäydymme kuten laumassa käyttäydytään. Maski kaikkien eduksi kasvoille ja pakenemme todellisuutta. Nyt kun ei enää tule käsien pesusta tietoiskuja olemme lopettaneet käsiemme pesun. Emme siis opi pelottelusta tervetta elämää, vaan kun pelko väistyy eli vanhenee, niin emme ole oppineet uutta rutiinia, vaan odotamme pelolla mitä meidän tulee seuraavaksi tehdä. Sen sijaan että osaisimme itse päättää mitä on mielekästä tehdä, niin odotamme ylhäältä neuvoja.

Ihmettelen, mikä meitä oikein vaivaa? Olemme maailman onnellisin kansa, koska emme uskalla myöntää, että emme ole. Kell´onni on se onnen kätkeköön! Miksi tätä ei nyt sitten kätketä meiltä, vaan maailman onnellisimman kansan imagoa meille jopa tyrkytetään? Sen tarkoitushan on saada meidät olemaan vielä nöyrempiä ja kantamaan pelkoamme onnellisuuden symbolina.

Onnellisuus on pelkomme vastinpari, eli jos olemme kuuliaisia pelolle olemme onnellisia. Onnellisuus on nykytilan palkka meille. Kun olemme onnellisia emme enää pelkää niin paljon, mutta pelkäämme että onnellisuus lakaa jos alamme itse ajatella. Siinäpä suomalainen paradoksi.

Suomalaiset tarvitsevat vertaistukea itsetuntonsa kasvattamiseen, voittaakseen pelkonasa, ihmisen pitää tarkastella kauhukuviaan kriittisemmin ja pelko on pilkottava pieniksi palasiksi. Ennen meitä pelotetltiin kummituksilla, näkillä ja sodalla. Nyt on korona, mamut, raiskaukset ja rajat kiinni agendalla.

Jos et tottele tulee pieni Putin ja ampuu sinut ydinaseillaan. Jos kritisoit energian hintaa niin hallitus korottaa sitä lisää vihreän siirtymän ja ilmastonmuutoksen nimissä. Jos et ole kunnolla niin sinut nujerretaan jne…

Verotuksella meitä ohjataan ja pelolla. Se pitää suomalaisen nöyränä, kun ei ole rahaa pröystäilyyn, eikä uskalla sanoa olevansa köyhäkään.

Rikkaat sen sijaan pelkäävät, että heitä kadehditaan ja siksi he köyhäilevät, että kukaan ei huomaisi heidän olevan rikas.

Mitä hyötyä on siis kerätä Suomessa mammonaa, kun pitää koko ajan imitoida köyhää??? Siksi olemme antaneet valtiolle vallan pitää meitä kurissa ja nuhteessa. Demarit aina köyhien puolesta rikkaita vastaan, vihreät luonnon puolesta ihmisiä vastaan, kokoomus joka ei osaa kuin ulvoa.

Minua pelottaa, että emme opi koskaan olemaan ihmisiä. Terveitä omilla aivoilla ajattelevia kansalaisia, jotka keskustelevat asioista tekemättä tyhmiä kompromisseja. Valta Suomessa kuuluu kansalle joka pelkää edustajiensa ikeen alla.