Metsä, vai jatkuva näivettyvä ryteikkö

– Suomen puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla oli 1960-luvun lopulla noin 1 500 miljoonaa kuutiometriä. Tuoreimpien mittausten perusteella puuston tilavuus on 2 482 miljoonaa kuutiometriä, josta 90 prosenttia sijaitsee puuntuotantoon käytettävissä olevalla maalla. Viimeisten 50 vuoden aikana puuston tilavuus on lisääntynyt noin miljardi kuutiometriä ja on nyt 1,7-kertainen 1960-lukuun verrattuna. (Luke)

– Suomen kasvihuonekaasupäästöt ilman LULUCF-sektoria vuonna 2019 vastasivat 53,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.) ollen 18,2 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vertailuvuonna 1990.

– Suomen maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin nettonielu oli 20,4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.) vuonna 2017, ja se oli 10 prosenttia suurempi kuin vuonna 2016.

Suomen metsät ovat kasvaneet enemmän kuin niistä on puuta otettu jo 50 vuotta peräkkäin, eli mistään avaahkkuiden vahingollisuudesta ei voi olla kysymys, koska kasvu alkoi siitä kun jatkuvan kasvatuksen harsintahakkuista luovuttiin.

Mutta kun lukee nykyistä mediaa saa sellaisen vaikutelman, että mittaustuloksia muutellaan ja vuosia jätetään välistä tilastoimatta, jotta saadaan tulokset näyttämään sellaisilta, kuin nykyinen poliittinen diktatuuri haluaa.

Suomessa kuten muuallakin hoitamattomista metsistä kertyy varsin hintsusti ainespuuta. Energiapuuta voidaan hoitamattomasta metsästäkin saada, mutta sen korjuukustannukset helposti nousevat saatavan energiapuun arvoa korkeammaksi, joten mikä järki on jättää taimikot hoitamatta.

Metsänhoidossa tarkkaillaan puun latvusta. Latvuksen tulee olla vahva ja se takaa puun tuoton. Voimakas kasvu siis tapahtuu hyvän latvuston avulla. Harvennukset ovat paras tapa hoitaa latvusta. Jos päästää metsän riukuuntumaan latvus näivettyy ei tulosta kannata juuri odotella. Kun kuljen metsässä, niin hoidetussa metsässä on valoa myös aluskasvillisuudelle, mutta harventamattomassa metsässä ei juuri metsää ryteiköltä näe. Silti nykyinen ”yleinen mielipide” suorastaan tuomitsee 50 vuotta hyväksi havaitun metsänhoito-opin.

Tässä kotini lähellä on kohta satavuotias männikkö. Kun kävelen sitä päivittäin ja yritän miettiä miten siitä voisi kaataa ylispuut niin, että jäisi jotain jatkuvalle kasvulle niin en kyllä ole nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa, kuin joko hakata metsä siemenpuuasentoon tai hakata aukoksi, Ei siellä mitään seuraavaa puusukupolvea ole alla varttumassa, kuten jatkuvassa kasvussa tulisi olla. Silti yksiniitiset puusilmät uhoavat jatkuvan kasvatuksen erinomaisuuteen ja masinoivat suurta yleisöä vihaamaan avohakkuita.

En oikein ole päässyt selville siitä, miksi joku hihhuliosasto haluaa neuvoa metsäammattilaisia poliittisista intressiristiriidoista koostuvilla lausunnoilla. Tilastot osittavat yksiselitteisesti, että nykyinen metsänhoito on kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana tasolle jossa ei ole mitään hävettävää. Miksi sitten väkisin poliittisten pisteiden keruuinnossa sitä yritetään muuttaa? Eihän tässä ole mitään järkeä. Avohakkuista on tehty kirosana, vaikka juuri se on turvannut meidän taloutemme viimeiset 70 vuotta.

Avohakkuualue on kymmenessä vuodessa muuttunut nuoreksi taimikoksi ja näitä eri-ikäisiä taimikoita me jatkossa tarvitsemme. Monimuotoisuus kyllä Suomessa on edelleen hyvällä tasolla, vaikka metsiämme on hoidettu huolella yli viisikymmentä vuotta, sen sijaan ensiharvennukset on nyt jätetty tekemättä siinä toivossa, että jatkuvan kasvatuksen systeemissä ei muka harvennuksia tehdä, vaan odotellaan metsän kasvavan jatkuvasti tukkipuuta, vaikka sinne ei harvennuksia tehtäisikään.

Jos tämä metsien hoitamattomuus kovin yleistyy, me pilaamme metsämme parissa vuosikymmenessä. Hoidettujen metsien tilalle saamme ylitiheitä riukuuntuneita viidakoita, joissa kyllä on monimuotoisuus nähtävissä, mutta tuotto minimissä. Siellä olisi kyllä marjoja ja sieniä, mutta sinne ei voi kävellä niitä poimimaan koska metsä on lävitse kulkematon ”vitakko”!

+7
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu