Mies joka menetti kasvonsa

Japanissa on suuri häpeä jos menettää kasvonsa. Aasiassa toimitaan yleisesti niin, että teot suhteutetaan siitä muodostuvaan häpeään. Jos joku ”menettää” niin sanotusti kasvonsa on se harakirin paikka. Nykyinen meno on hämärtänyt tätä rituaalia niin, että Kiinan päämies voi olla kasvottoman ystävä, menettämättä omia kasvojaan. Raha ja valta pesevät rujoimmatkin kasvot puhtaaksi häpeästä.

On menossa aikakausi, jossa voit tehdä mitä tahansa, jos sinulla on rahaa ja sitä kautta valtaa. Sinä voit ostaa kunnioitusta.

Ei löydy sellaista tekoa josta ei rahalla selvitä. Joskus oli semmoinenkin sanota, että kun ”tappaa ei uskalla eikä tiineeksi saa niin minkäs tekee”?

Joku voi menettää työpaikkansa kun lähettelee tuntemattomalle naiselle puutarhanhoitovitsejä, joku toinen taas lähestyy liian tuttavallisesti yömyöhällä työkavereitaan jne. Mutta jos sinulla on todella valtaa voit ampua kaksi ballistista ohjusta väkijoukkoon, eikä sillä ole enää mitään merkitystä, koska olet menettänyt kasvosi jo kaksikymmentä vuotta aiemmin.

Silti olet vallassa ja sinun naamasi näkyy joka saatanan tuutista joka perkeleen päivä. Kasvottoman kasvoja markkinoidaan rahalla.

Kun tavallinen tallaaja astuu paskaan ja häpeää sitä ei hän viikkoihin halua liikkua julkisilla kulkuvälineillä, koska pelkää tulevansa hävystellyksi. Mutta kasvotttoman ei tarvitse hävetä, koska hänellä ei ole kasvoja ollut vuosikausiin. Hänelle riittää kun on hiukan venetetty pöytä jonka toiseen päähän sitten asettuu, vierailijoita kyllä riittää. Joku aina muistaa silloin tällöin soitellakin ja kysyä kuulumisia.

Kasvot voivat joskus mennä siitäkin syystä että tunnustaa virheensä liian nopeasti, mutta kyllä minusta jo yli kuusi viikkoa on riittävä aika todentamaan se, että virhe tuli tehtyä.