Mitä on tulevaisuus

Itse haluan tulevaisuutta, jossa asuu ilo, kuin vapauskin. Eli vapaus yrittää niillä avuilla joita on perimän ja kokemuksensa kautta itse kukin saanut. Vapaus ilman pelkoa tasapäistämisestä, nujertamisesta tai häpäisystä. Suomi valtakuntana kuuluu osana Eurooppaan ja Eurooppa on yksi maailman osista, niin geopoliittisesti, kuin taloudellisestikin. Meillä suomalaisilla on vahva luulo ja olettamus siitä, että me olemme se ”perhosefekti” joka vaikuttaa mullistavasti maailman menoon. Me luulemme aivan liikaa itsestämme, mutta teemme aivan liian vähän sen eteen, että unelmamme toteutuvat. Urho Kaleva Kekkonen sen puki sanoiksi, eli ”Onko maallamme malttia vaurastua”?

Onko maallamme malttia vaurastua sanoi siis edesmennyt presidenttimme, joka vuonna 1952 oli vielä pääministeri Urho Kekkonen. Mies jota arvosteltiin kovin sanoin. Kekkonen kuitenkin kirjoitti pamflettinsa, josta voidaan yhäkin ottaa oppia. Kekkosen sanoma oli, että investoidaan Pohjois-Suomeen ja otetaan koko Suomi mukaan, pidetään koko maa asuttuna ja toiminnassa mukana. Hän halusi Suomen menestyvän. Nykyiset poliitikot haluavat edustamansa puolueen menestyvän ja siinä on vissi ero ajattelussa.

Kekkosen ukaasin jälkeen Suomi vaurastuikin kiihtyvällä tahdilla aina 1990 luvun alkuun saakka. Laman jälkeenkin kasvu jatkui maailmanlaajuiseen finanssikriisiin 2008 saakka. Sen jälkeen yritykset menestyä ovat kariutuneet yksi toisensa jälkeen. Meillä ei ollut malttia johtaa maata ylös taantumasta, vaan hallituksen ja sitä kautta eduskunnan hampaattomuus näkyy vain syvenevän. Luulimme, että miinuskorkoinen velka pelastaa meidät, kun vain jaamme rahaa silmittömästi niin se on siinä. Ei pelastanut!

Nyt leikataan ja säästetään,mutta opposito vaatii oikeudenmukaisuutta. Mitä on oikeudenmukaisuus? Onko se jotain jota voidaan vaatia, vaikka ei vaatija itsekaaän ole oikeudenmukainen niin tehdessään?

Aluepolitiikka nosti maineeseen Kemijoki Oyn, Raaheen rautatehtaan, Tornioon terastehtaan ja Ouluun typpitehtaan ym.. Aluepolitiikan porkkanoita olivat rahoituksen mahdollistaminen rahan saatavuutta lisäämällä mm. verohelpotusten ja halpakorkoisten lainojen avulla. Investointi- ja käynnistysavustukset ovat myöhemmin sitten jatkuneet säilyttävinä yritystukina. Olemme tulleet laiskoiksi ja olemme oppineet valuttamaan valtion kassasta verorahaa toimivien yritysten ylläpitoon.

Se on väärin, koska ylläpitäminen ei tuo menestystä, menestys vaatii investointeja tulevaisuuteen ei siis pysyväisyyteen.

Olemme tehneet 15 vuotta väärää politiikka, eikä sen poisoppimen ole helppoa ja tuskatonta. Tarvitsemme pääministerin jolla on kanttia sanoa, että tie menestykseen kulkee yhteistyön eikä konsensuksen kautta. Olemme erehtyneet konsensuksen tielle ja se tie on vienyt meidät metsään. Konsensus on ilkeä tapa vesittää demokratia. Kun demokratiassa enemmistö saa kulloinkin vallan johtaa maata, niin konsensuksessa tämä valta vesitetään, kun oppositio saa nakertaa enemmistön kantaa halunsa mukaisesti. Konsensus on mielestämme muka parempi kuin enemmistön kanta. Demokratia on siis hulluutta, jos konsensus on sitä parempi. Konsensus ajaa aina metsään, mutta me olemme tottuneet vannomaan konsensuksen nimeen. Me jopa lakkoilemme ja vaadimme päätöksien vesittämisiä konsensuksen nimissä.

Konsensuksesta on tullut enemmistön tapa ostaa oppositio hiljaiseksi. Nakerretaan päätöstä, nakerretaan samalla menestystä, jota alkuperäisen päätöksen mukaan tavoittelimme.

Kun olemme halunneet väistellä konsensusta, niin olemme myyneet kannattavaa liiketoimintaa ulkomaille. Silloin menestyvät yrityksemme ovat päässeet pois konsensuksen ikeestä ja vaikkapa Caruna esimerkiksi voi nostaa hintatasonsa kannattavaksi. Se tietysti oli kansan maksukyvystä pois,mutta se oli pakko tehdä, koska valtio ei voinut enää kompensoida verorahalla tätä konsensusta. Meillä ei ollut kanttia itse nostaa hintaa, älämölön pelossa, vaan myimme sen ulos ja hinta nousi ehkä vielä enemmän mitä olisi kotimaisella omistuksella ollut tarvetta. No mitä me teimme? Haukuimme Pekka Haaviston.

”Kestävä tulevaisuus vaatii kykyä katsoa pidemmälle, yli seuraavan hallituskauden. Myös toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelua tarvitaan. Jos on jotain, mitä tavoitella, nykyhetken toimintaa on helpompi muuttaa”. Sara Nyman

Sara Nymanin kirjoitus tästä.

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu