Mitä vaihtoehtoja meillä on?

EU on mitä on, jokaiselle se on omanlaisensa. Suomalaisena elän maassa jossa EU on hyvin kahtiajakoinen käsite. Jo kaksikymmentä vuotta on ihmetelty mitä tästäkin tulee. Paavo Lipposen ajoista ei ole hämmästyksen sormi tullut ulos ihmetyksen suusta.

Ja tottahan se on, että mitään pysyvää ei maailmassa taida olla paitsi EU:n ensiaskeleet, tuntuu, että mitään ei tapahdu vaikka Vantaa joessa on pidetty jos useammat kaljakellunnat. Kello käy, eikä Hakulista näy!

Meillä on esimerkiksi meppivaalit joka viides vuosi ja viisi vuotta suomalaiset sitten saavatkin olla aivan rauhassa, mepit ovat missä ovat, mutta heistä ei ole meille haittaa tai hyötyä.

Viisaat ovat laskeskelleet, että EU:n kehitys vie 40-60 vuotta, josta nyt sitten on käytetty noin puolet. Jos seuraavat kolmekymmentä vuotta mennään samoissa merkeissä ei tästä hommasta tule lasta eikä paskaa.

No jotain hyvääkin on saatu, eli nykyisin kasvihuonekurkut ovat suoria, eikä laatikoissa kuljeteta turhaa ilmaa. Kurkkuhan kampeaa itsensä kieroon jos ”vauvakurkku” ei riipu vapaasti, eli tämä kurkkuvauvojen huolehtimen vapaaseen riipunta-asentoon on Euroopan yhdistymisen suurin voitto.

EU:n alkusysäyksestä eli teräs- ja hiiliyhteistyöstä olemme päässeet hiilineutraalin Euroopan hakutavoitteeseen joka todistetaan kurkku suorana.

Minusta EU:ta viedään liittovaltiota kohti sammutetuin lyhdyin. Hieman outoa on, että kaikki kieltävät liittovaltiokehityksen paitsi Elina Lepomäki, mutta silti jokainen uudistus joka EU:ssa tehdään on kansan mielestä toimi liittovaltiota kohti. Outoa siis siinä on se, että poliitikot, jotka yksi toisensa jälkeen todistelevat, että liittovaltiota kohti ei mennä, tekevät juurikin toimia siihen suuntaan, eli kaikki päätöksensä tulevaa liittovaltiota kohti.

Jos oikeasti tunnustettaisiin, että halutaan tehdä se USE, eli United State of Europe, niin voitaisiin käydä kokonaisvaltainen keskustelu ja tarvittavat demokraattiset äänestykset asiasta. Nyt kaikki direktiivit ja valmistelut tapahtuvat ikään kuin takataskussa, josta valmiit päätökset sitten vedetään ja laitetaan toimeen.

Liitovaltion ensimmäinen edellytys on yhteinen TAHTO. Tahto siitä, että haluamme olla yhtä, eikä mitään kahden suuren jäsenmaan nuolekelevia (muka) itsenäisiä valtioita. Tuntuu välillä siltä, että nykyiset poliitikkomme eivät lainkaan tiedä, kusettaako heitä vai paskattaako heitä, kokouspalkkiot kyllä kuitataan viimeisen päälle.

Kun yhteinen tahto on saavutettu, tulee turvata PUOLUSTUS. Yhtenäisen tahdon puolustaminen on ensiarvoisen tärkeä, eikä sitä kannata ulkoistaa muille. Globaali maapallo koostuu valtioista ja yhdistymällä eri valtiot saavat lisää sananvaltaa ja kilpailuetua kovaan kilpailuun. Tämä ei nyt EU:ssa ole muuttunut lihaksi, koska itsenäisten valtioiden liitossa ei yhtenäisyyttä ole löytynyt kuin pakon edessä. Kreikan valehtelu ja siitä seurannut kriisi pakotti itsenäisten valtioiden liiton rikkomaan omia sääntöjään.

Kreikka olisi pitänyt hoitaa toisin, mutta siihen ei yhdelläkään nuoleskelevalla valtiolla ollut munaa laittaa vastalausetta Saksalle. No ainahan pankit pitää pelastaa, vaikka pesuvesien mukana menisi yhtenäinen EU.

EU siis aloitti vastoin omia periaatteitaan rahan jakamisen pohjoisesta etelään, kylmässä pohjolassa on pakko painaa töitä, jotta pysyisi lämpimänä, mutta etelässä aurinkoa on ilmeisesti liikaa ja rahaa liian vähän.

Itsenäisten valtioiden liiton tulisi nyt valmistella kaikkien muiden toimien sivussa kaksi tai kolmekin vaihtoehtoa, jotka voisivat sitten olla keskustelussa.

Eli menemmekö liittovaltiota kohti, vai poljemmeko paikoillamme, tai palaammeko itsenäisiin valtioihin. Näitä hypoteettisia kysymyksiä kyllä jokaisessa Esson-baarissa puidaan, mutta poliitikot eivät laita näitä kysmyksiä Euroopan komission valmisteluun.

”Liittovaltio tai ei. Kansanvallassa vaaleissa kansan pitää päättää halutaanko liittovaltio vai löyhempi liitto. Poliitikkojen pitää reilusti olla eri vaihtoehtojen puolesta. Hivuttaminen liittovaltioon ilman vaaleja taloudellisten ja muiden velkavastuiden ja sitoumusten kautta ei ole kansanvaltaa” (Esson-baari).

Selvääkin selvempää on, että jos rahaa kerätään ja vastuita jaetaan yhtesesti EU:n alueella, niin silloin on verotus ja muut kulut harmonisoitava yhteinäiseksi. Eli maksavan maan verotus ei voi olla korkeampi kuin hyötyvän maan verotus, sehän on pläkki selvää kansalaisille, mutta komissiossa tuntematon yhtälö.

”Liittovaltio ei tarkoita sitä, että voimistamme nykyistä velkasosialismia. Ei, päinvastoin me peruutamme sen. Federalismi tarkoittaa sitä, että valta on hajautettu mahdollisimman laajalle. Se ei tarkoita vallan keskittämistä vaan sen hajauttamista” (Elina Lepomäki kok).

Eli ilmeisesti Elina tarkoittaa pois nuoleskelemasta Saksan ahteria, eli itsenäisten valtioiden tulisi pyrkiä päätöksiin vaikuttaviksi osavaltioiksi.

”Onko EU liian hallinnoltaan liian monimutkainen, johon eurooppalainen vasemmisto on pyrkinytkin? Esimerkiksi komissio ei vastaa kenellekään teoistaan eikä sitä äänestetä”. (Esson-baari)

Itse kannatan erillistä suunnitelmaa liittovaltiosta, eli jonkin sortin liittovaltiomalli pitää olla ensin olemassa josta sitten keskustellaan ja äänestellään. Nykyiseen tilaan ei voi tehdä lisäyksiä puoleen taikka toiseen aina kriisien kautta, sillä tuloksena on sekasikiö, jota ei voi kannattaa kukaan. Jos olen ajatuksni kanssa yksin, niin sitten jatketaan vaan nykytahtia ja ollaan irtovirtsassa läpi elämän, eihän tämä maailma valmis vielä ole, vielä on köyhillä sen verran rahaa, että kapitalistien kannattaa rakennella ostoskeskuksia jallittaakseen köyhien ropoja itselleen. Niinhän sitä vassarit tuppaa sanomaan. Köyhä on aina riistetty ja varakas riistäjä, emme uskalla menestyä kokonaisuutena, emme edes keskustele vaihtoehdoista joilla voisimme eurooppalaisina menestyä.

Tosiasia on, että suomalaisina olemme liian pieni massa maailmassa, meidän on siis oltava jossakin isommassa aina mukana, jotta olisimme jotain. Jenkkejä meistä ei tule ruotsalaisia olemme jo olleet ja venäläinen menttaliteetti tietysti olisi vaihtoehto ilman perinteistä ryssävihaamme.

En ymmärrä miksi eurooppalaisuus on kummajainen jota pitää nakertaa ja tuhota sen kun ennättää. Otetaan eurooppalaisuus käsittelyyn ja tutkitaan mitä muita vaihtoehtoja meillä olisi. Sitteen linjataan mitä haluamme ja tehdään sen eteen töitä. Lopetetaan oman oksan sahaaminen, ei euro ole viaton, mutta ei viat kiukuttelemalla oikene, ne pitää oikeasti hoitaa kuntoon.

Enpä ole sellaista kirkkoa vielä nähnyt, jossa soitetaan valuvikaista kelloa kymmeniä vuosia, eikä kukaan edes ajattele uuden kellon hankkimista.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu