Omia mietteitä puoluejohtajista

Herra Gallup on taas puhunut. Nyt on siis aika sanoa omia ajatuksia johtajista.

Kokoomus ja Petteri Orpo, vaikka ovatkin keulilla, niin ovat pysähtyneisyyden tilassa. Petterin ei tarvitse tehdä mitään niin kannatus pysyy, eli älä tee mitään, niin et tee virheitä.

SDP ja Sanna Marin nousivat raketin lailla, kun koronatoimet olivat alussa pontimena. Nyt kun tautia ei Suomessa ole saatu kuriin ja pääministeri vain bilettää, niin kannatus on jo laskenut huipulta kakkoseksi. Näin siinä voi käydä, kun valta nousee hattuun.

PS ja Riika Purra on vielä nuori lehti puheenjohtajana ja toivotan vain hyvää jatkoa. Arvioidaan sitten myöhemmin henkilöä jos tarvetta on. Plussaa on puolueelle tullut 0,2 prosenttia.

Suomen Keskusta ja Annika Saarikko eli kepun vellominen jatkuu suossa, ei ole Annika saanut nousua kiitoon. Nyt on sitten ehkä Paavo Väyrynen ainoa vaihoehto. Annika on myös aika uusi puheenjohtajana, joten tsemppiä vaan hänellekin.

Vihreät ja Maria Ohisalo näkyvät kannatuksessa prosentin nousuna. Tämäkin on ilmeisesti siirtymää demareiden hölmöilystä, eli boomeripuheista. Maria on äitiyslomalla, joten ei häntäkään nyt enmpää voi kommentoida.

Vasemmistoliiton Li Andersson seisoo samalla tapaan kuin kokoomuksen Orpokin, kannatus ei nouse eikä seilaa vaan seisoo kuin seinäkello paikoillaan.

RKP ja Anna-Maja Henriksson on selkeästi nostanut osakkeitaan, vaikka on koko Suomelle aika näkymätön niin omalla kannatusalueellaan hoitaa johtajuutta hyvin. On tehnyt pesäeroa toiseen sirpalepuolueeseen rutkasti. Onnea Anna-Maja jatka puurtamista.

KD ja Sari Essayah ei ole saanut nostetta puolueeseen koko puheenjohtajakaudellaan, vaikka muuten on ehkä viisain poliitikko kaikista. No se puolue taitaa olla hänellä vöärä, eikä Päivi Räsäsen ajojahti sitä asiaa paranna. Sari on syntyisin Haukivuoresta, valitettavasti Hukivuorikin näivettyy samaa tahtia kuin KD, eli ei jatkoon.

Sitten on tämä Liike Nyt, joka ei myöskään ole kannatustaan saanut nousuun. Demareiden ja kokoomuksen eriseuraisuuden kaksi loikkaria pistivät epäpoliittisen kansanliikkeen alulle, mutta eipä ole kansan luottamusta kovin paljoa Harkimon Harrylle siunaantunut. Sirpalepuolueeksikaan ei voida vielä mainita. Harkimon vahinko on se, että ei taida olla enää muita vaihtoehtoja kuin paasata omiaan.

Sitten nämä muut, no olkoon tuntemattomuudessaan tuhkaan hautautuneina, ei ole asiaa nostaa sieltä ketään framille.

Kokoomus on valinnut linjakseen odottamisen, Orpo odottaa, että hänelle annetaan mahdollisuus.
Demarit yrittävät saada kannatustaan nousuun soten ja koronan turvin, ajatellaan, että jospa kansa antaisi pisteitä kun rokotteista uhotaan ja hoitajamitoituksesta jauhetaan.

Keskusta teki virheen kun ei istunut Katri Kulmunin helmojen päällä, silloin kun hänellä oli vaikeaa, nyt puolueella on vaikeaa ja Katri sen kuin sirkuttaa. Katri olisi pitänyt ankkuroida puheenjohtajan tuoliinsa kiinni, viestintäsekoilusta huolimatta. Avustajalle kenkää ja se siitä. Nyt Saarikon ja Marinin kuherruskuukausi on ohitettu ja arki on yhtä julmaa kuin Sannan ja Katrin välit lopussa.

Henkilökemiat ovat nyt päällimmäisenä. Orpo on monille puheenjohtajille epämieluisa vaihtoehto. Sanna Marin on ylimielisyyden puuskassaan saanut jo kansankin varpailleen, eli kuka lähtee Sannan kelkkaan saa kovaa kyytiä tulevaisuudessa. Riikka Purra on sanonut olevansa asiapoliitikko ja ei ole vielä ryvettänyt itseään, mutta hänen puolueensa on Timo Soinin toilailujen vanki.

Vihreät ovat nyt sotkeneet punamullan ruskeaksi, eli kun punaiseen aatteeseen lisätään multa ja vihreys on se sellainen taikina, että siitä ei taida Sannakaan kunnialla selvitä?

Kun seuraavat eduskuntavaalit voittaa kokoomuksen Orpo, on hänellä sama tunne kuin huutolaispojalla, eli kuka hänet huutaa halvimmalla omakseen. Kaikki narut jäävät sitten huutajan käsiin ja kokoomus seikkailee taas pääministerinä, Harri Holkerin, Jyrki Kataisen ja Alex Stubbin viitoittamaan linjatonta kulkuaan kohti yhä vihatumpia aikoja.

Petteri Orpo on siis jo nyt sellainen mustapekka, joka jää muiden harmiksi ainoaksi vaihtoehdoksi seuraavaksi pääministeriksi. Olisi jo nyt opeteltava nuolemaan hänen saappaitaan, mutta kun pihlajanmarjat ovat niin happamia, niin vielä tyydytään vain syljeksimään kokoomuksen laariin.

Kokoomus ei tietenkään ole oppinut tässä matkalla mitään, vaan yrittää Taru Tujusen oppien mukaan vain pysyä aallonharjalla pelkkien kliseiden avulla.

+4
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu