Onko neuvottelukumppanin lääkitys aina kunnossa

Mummoni neuvo oli, että hullujen kanssa ei pidä alkaa neuvonpitoon, mutta minkäs sille mahtaa, jos kuitenkin neuvotella pitää? Jos toisella sopimuskumppanilla orgaaninen persoonallisuushäiriö ja vieläpä päällekkäin synnynnäisen mosaiikkipsykopatian oireiden kanssa. Eihän sitä sopimuskumppanille voida suoraan sanoa, että sinullahan on aivovaurio, epilepsia tai hermostoperäinen alkoholismi.

Jokainen vaikean eroprosessin läpikäynyt tietää, kuin vaikeaa on neuvotella kun toinen osapuoli ei taivu tuumaakaan ja neuvotella pitää. Moni antautuu mahdottoman tehtävän edessä ja nostaa kädet pystyyn. Tähän vastapuoli juuri pyrkiikin. Neuvottelussa pitää jotenkin saada säilytetyksi maltti ja neuvotteluyhteys samalla kertaa.

Näin siitäkin huolimatta, että vastapuoleen on vaikea löytää yhteistä kieltä ja kaveri helposti muuttuu pattitilanteissa täysin sietämättömäksi.

Jos tällainen kaveri on sitten diktaattorin asemassa, niin emotionaalinen epävakaus voi tuottaa mitä tahansa, eli hän voi alistua syyttömien vihaan tai saada täysin harhaanjohtavia ajatuksia omasta tilanteestaan.

Ihaninta tässä asetelmassa on se, että mosaiikkipsykopaatit eivät tarvitse minkäänlaista hoitoa, jos homma pysyy niin sanotusti hanskassa, eli hän saa pidettyä valtansa. Jos vastaneuvottelijan tauti ei etene harhakuvitelmia pidemmälle ei vastapuoli voi kuin neuvotella, vaikka mummot neuvoisivat, että hullujen kanssa ei pidä neuvotella.

Jos valtion päämieheen tai – naiseen iskee valtava Napoleonin tauti, ei häntä voi nujertaa kuin tappamalla hitaasti arseenilla, eli arsenikilla.

Jos henkilöllä on orgaaninen persoonallisuushäiriö kerrostunut jo olemassa olevaan sekapsykopatiaan, hoito on yksinkertaisesti välttämätöntä. Sen tehtävänä on estää taudin eteneminen edelleen, säilyttää ihmisen sosiaalinen sopeutuminen mahdollisimman hyvin. Esiintyvistä oireista riippuen voidaan määrätä psykoosilääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä, masennuslääkkeitä, normotimietteja tai vitamiineja.

Mitähän vitamiineja tuohon tautiin saavat nyt eri valtiomiehet tai – naiset? Onko nykyisissä vallan kappeleissa poppamiehiä hoitamassa näitä valtaapitävien tauteja? Muistetaanpa Urho Kaleva Kekkosen vanhuuden tuomat vaivat, joita poliittinen johtomme yritti pitkään rahvaalta salata. Tai mitä vitamiineja useat meistä olisivat syöttämässä diktaattoron otteita esittäville eri valtioiden päämiehille. Historia tuntee useita tapauksia, jossa häikäilemätön valloittaja on saanut paljon tuhoa aikaan niin omien kuin vieraiden parissa.

Miten vaikkapa YK voi esimerkiski seuloa hullut pois valtioiden johtopaikoilta? Ja mitä tapahtuu jos kaksi hullua löytävät toisensa ja liittoutuvat viisaita vastaan. Tai onko viisaita valtion päämiehiä tai -naisia edes olemassa? Onko sivistyksessämme hullun mentävä aukko, onko demokratia rikki, jos hullut pääsevät valtaan yksittäisten kansalaisten tyhmyydestä ja vaalitekniikasta johtuen?

Voiko kajahtanutta tai vinkashanutta enää valita uudelleen? Historia kertoo, että kyllä voi ja monta kertaa peräkkäin. Jos vallan kammareissa olisi oikeasti jonkin sortin poppamies tai -nainen, joka voisi eliminoida valtaan sokastuneita, maailma olisi turvallisempi paikka elää, paitsi tietysti diktaattorioireisille.

Demokratian oletettiin olevan tällainen ihmeiden tekijä, joka poistaa vääristymien pääsyn valtaan, mutta kun valtaan päässyt myöhemmin sairastuu jakomielitautiin ei sille tunnu löytyvän mitään keinoa. Kerran valtaan takertunut on aina oikeassa ja hän ei vaivaudu valtaansa ainakaan kaventamaan. Siksi on hyvä lääke tarpeen, eli jos johtomiesten kausia rajoitetaan vaikkapa yleisen mallin mukaan kahteen. Mutta silti on valtioita missä tätä systeemiä kierretään tai valtaa ei ole rajoitettu lainkaan. Herääkin kysymys, kuka silloin on se hullu? Se joka äänestää, vai se joka on se oletettu hullu?

+9
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu