Pakolaistutkain

Paha on potkia tutkainta vastaan, eli pakolaiset ovat aina olleet keskuudessamme. Meillä uutisoidaan olevan pulaa työntekijöistä ja Puolan rajalla työntekijöitä olisi ihan väen väkisin tulemassa meille töihin, mutta se ei meille kelpaa. Pitäisi olla työperäinen???

Mikä ihminen on työperäinen? Minä uskon, että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti työperäinen, jos ei ole laiskimus. Onhan noita suomalaisiakin ikkunasta ulostuijottelijoita nähty. Eli perusihminen on työperäinen jo syntymässään. Jos syntymämaa ei pysty omiaan työllistämään niin lähdetään rajojen ylitse parempaa elämää etsimään.

Muistan kuinka vanhempani olivat 1960- luvulla lähdössä Ruotsiin työn perässä. Kysyivät minunkin mielipidettä ja olin lähtöä vastaan, koska ajattelin silloin, että kyllä töitä aina tekevälle löytyy, olin 9 vuotta vanha, eli varsin lapsi vielä. Vanhempani eivät lähteneet oli kuulemma minun sana painanut niin paljon.

Työ ei tartu käsiin, mutta jos työtä ei ole tarjolla ei käsiin juuri tartu muutakaan. Työtä oppii vain tekemällä, ei Puolan rajalla haahuilemalla. Tietysti ymmärrän, että kyseinen rajapulma on periaatteellinen. Eu kuitenkin oli aiemmin avoimempi ja oli vapaammat rajat, silloin oli enemmän töitä tarjolla ja globalisaatio kehittyi kiivaasti. Nyt olemme jonkinasteisen taitekohdan ylittäneet. Trump tukahdutti globalisaation ajamalla Amerikkaa SUUREKSI. Aloimme kyräilemään ja vetämään kotiinpäin kaikessa. Tuli korona ja rajat laitettiin entistä tiukemmin kiinni.

Onko meiltä hieman hämärtynyt se kehitys joka oli vauhdissa ennen Trumppia ja koronaa, kansainvälinen työpaikkojen vaihtuminen ja kansainvälinen jopa globaali kauppa oli mahdollisuus. Rahaa tulvi ovista ja ikkunoista talous rullasi ja alkoi syntyä rahoituskuplia, kun rahaa syydettiin ulos joka ikiseen tarpeeseen. Pankkiväki hullaantui antamaan lainaa ja se tiesi huonoa jatkossa ja niinpä pahin uhkakuva tapahtuikin 2008. Lama jonka ei pitänyt olla mahdollista olikin taas totta.

Ahneus ja petollisuus tappoi globalisaation syntymän, kiilusilmäiset pankkimiehet laskivat alleen ja savijalkainen rahoitus oli tiensä päässä. Pankkeihin tuli stressitestejä ja lainanantoa kiristettiin. Lama pysäytti. Tuli taantuman myötä erinäisiä ongelmia, kuten pakolaistulva, työttömyys ja ylenpalttinen isänmaallisuus. Kuvitellaan, että ihminen syntyy jonnekin ja hänen on pystyttävä siellä syntymästä hautaan saakka. Sitä sanotaan isänmaallisuudeksi.

Raamatun ajassa puhuttiin vetohäristä joita ohjailtiin tutkaimen, eli teräväpäisen sauvan avulla. Heillä oli ”työperäinen” härkä jota ohjattiin tutkaimen avulla töihin, eli vetämään auraa, tai kiertämään kaivosta vettä. Nykyihmisen mieli olisi tutkaimella ohjailla pakolaisia ”työperäisiksi”, heille suotaisiin työtä, jos he härkien lailla puskisivat edestämme töitä, silloin voisimme heitä työllistää. Mutta jos pakolainen ei pysty taitojaan näyttämään kotimaassaan, jossa ei ole töitä, ei hänen uskota missään päin maailmaa töihin pystyvän.

Se asiahan on työnantajan ja työntekijän välinen asia, kenet työnantaja ottaa töitään tekemään. Nyt kuvaan astuvat sitten ulkopuoliset. Ei tarvitse olla kuin terveet leukaluut ja jo pystyy rääväsuisesti vastustamaan kaikkea. Minä voin vakuuttaa, että normaaleihin käsityöläisen ammatteihin oppii kuka tahansa. Se on ohjaajasta ja motivaatiosta kiinni. Me suomalaiset emme siis luota itseemme, emme luota siihen, että osaisimme työllistää. Mihin se meidän tulevaisuuden usko on mennyt piileksimään?

Rajat ovat koskemattomat, eli jos sanomme, että rajojamme ei saa ylittää, niin silloin ei yli tulla. Mutta onko meillä vara sulkeutua asioilta jotka kuitenkin koskettavat meitä kaikkia. Pyrkimyksemme tasa-arvoon on aika pientä, jos tasa-arvoa halutaan nähdä vain rajojemme sisäpuolella ja muu maailma saa olla niin eriarvoinen kuin on. Tasa-arvoisesti asetamme itsellemme haittaveroja ja sanktiota maailman pelastamiseksi, eli pelastamme globaalia tellusta vajaan promillen voimin ja väitämme olevamme tasa-arvoa edustava kansa. Edustamme itseämme ja pidämme suomalaisuudestamme, koska se on olevinaan jees. Loppujen lopuksi olemme vain bakteerin paska Itämeressä.

Emme osaa juuri muuta kuin uhota, rajat kiinni ja pakolaiset omiin maihinsa kasvamaan työperäisiksi. Ja siitä huolimatta uskomme, että oma vientimme meidät pelastaa. Rajojemme ylitse saa tulla ainoastaan ulkopuolinen raha, kaikki muu paha on pysttävä ulkopuolella.

Kaikki tämä vain sen takia, että emme usko itseemme, käperrymme oman Suomi-filttimme alle pää pensaassa ja odottelemme, että vienti vetää taas kohta. Mihin me viemme jos kaikki kansakunnat ajattelevat samoin?

Pitäkää tunkkinne irakilaiset kanssaeläjät, eihän tästä ole kuin muutama vuosikymmen, kun me suomalaiset olimme rakentamassa Saddamille palatseja, ja olemme vieläkin ylpeitä, että työmme kelpasi.

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu