Pelko ei auta ilmastotalkoissa

Suomessa ilmastonmuutoksesta on tehty pelkotila. Ja pelkoa luotsataan valtioneuvoston taholta, sakko- ja haittamaksuja pohditaan tilanteen helpottamiseksi. Voisi kuvitella tämän ilmastohysterian jossain vaiheessa järkiintyvän, mutta halituksessa vauhti se vain kiihtyy.

Suomessa hehkutetaan, että avohakkuu on se kaikista pahin, mutta jätetään sanomatta, että kun puu jätetään Natura-alueilla maahan mätänemään ongelma on aivan sama. Jos aukkohakkuun jälkeen aukko metsitetään, kuten Suomessa on tapana, niin Natura-alueiden mätänevät tuulenkaatampuut ovat pahempi varastoituneen hiilen ilmastolinko.

YK johtaa toimia kasvihuonekaasupäästöjen vakauttamiseksi, kun toiminta on poliittista niin sitä sovelletaan joka maassa poliittisten voimasuhteiden mukaisesti. Trump suhtautui asiaan eri tavoin kuin meidän Marin, mutta samoja nuotteja heille YK ohjeisti. Voidaan sanoa, että YK:ssa on tieto, mutta tulkinnat ovat sitten joka maassa omansa.

Tutkitun tiedon mukaan Kiina päästää hiilidioksidia enemmän kuin mikään toinen maa, eli Kiina on se Akilleen kantapää johon tulisi katseet suunnata ensimmäiseksi. Kiinaa tulisi ohjeistaa samalle tasolle kuin koko maailman keskiarvo ja sitten siitäkin puhtaammaksi. Se olisi järkevintä sen ohella, että sitten jokainen maa omalta osaltaan toteuttaisi sitä mitä Kiinalta vaatii.

Tämä siitäkin huolimatta, että vaikka vähennämme jyrkästi kasvihuonekaasupäästöjä, niin haittaavat vaikutukset jatkuvat vuosikymmeniä. Vaikka Kiina on suurin ”haitta”, niin yksilöiden tasolla hiilipäästöt ovat Yhdysvalloissa suuremmat kuin yksittäisen kiinalaisen päästöt, samoin eurooppalainen yksittäinen henkilö on laskennallisesti päästörikkaampi kuin kiinalainen yksilö.

Vaikka Kiina on paha, niin kiinalainen on puhtaampi kuin vaikkapa suomalainen, kiinalaisia vaan on niin paljon enemmän. Ilmastonmuutoksen paradoksi onkin se, että Kiina on valtiona likaisin, mutta yhdysvaltalainen on ehkä likaisin yksilönä. Vaikka katseemme on suunnattu Kiinaa kohti, olisi meillä opittava hoitamaan omat päästömme myös kuntoon.

Koska hiilen vähentäminen ilmastosta kestää parhaimmillaankin vuosikymmeniä on yksittäisen valtion toimenpiteet riittämättömiä, vaikka suomalaiset tapettaisiin tähän paikkaan haittaverojen alle, niin ongelma ei poistuisi. Tarvitaan koko globaali järjestelmä mukaan ja sittenkin tuloksia näkevät vasta jälkipolvemme. Meidän aikana ilmasto ei käänny ja siksi sen kääntäminen tuntuu toivottomalta. Sen vuoksi meitä pitää pelotella, jotta tokenisimme uskomaan ilmastouskovaisten munkkilatinaa. Joka on suurelta osilta harhautunut todellisten ilmastotekojen osalta.

Ei Suomen asettamilla haittaveroilla rakenneta uutta puhdasta maailmaa, vaan se kerätty raha menee korvamerkkaamattomana virkamieskunnan pohjattomaan kaivoon. Sillä rahalla tehdään parhaassa tapauksessa juuri vastakkaisia tekoja mikä olisi tarpeen ilmaston kannalta.
Sillä aikaa, kun me tuskailemme ruuhkamaksujen ja haittamaksujen parissa, Siperiassa ja Alaskassa sulavat ikiroudat tuottavat monimiljoonakertaisen päästöhaitan meidän haittaveroilla säästettyihin päästöihin nähden.

Minä uskon ilmaston lämpenevän, mutta en usko sen pysäyttämiseen haittaveroilla. Varsinkaan, kun haittaverojen tuottoa ei ole korvamerkitty ilmaston hyväksi. Vero menee meidän jokapäiväiseen höyryämiseen, eikä ilmaston kannalta puhtaanpiin ratkaisuihin Kiinassa, Euroopassa tai Yhdysvalloissa tai missä tahnsa maailman kolkassa. Ilmaston kannalta on parasta se, että nykyisen teräksen tarpeet tuotetaan maailman puhtaimmissa terästehtaissa kiinalaisten ja puolalaisten tehtaiden sijasta. Kysymys on siis paljon muuta kuin dieselautojen haukkumista nokihiukkaspäästöistä. On muistettava, että puhtaimmillaankin ihminen itse tuottaa hiilen suhteellista nousua ilmakehässä, polttamalla hengityksessään happea.

+7
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu