Poliitikkojen arvot ovat itsekkäitä

Alzheimerin tauti on aivoja rappeuttava etenevä muistisairaus. Ja tämä on myös kaikkien hyvinointialuepoliitikkojen ymmärettävä ja tiedettävä. Tämän taudin annetaan silti vaan rehottaa. Alle 65-vuotiailla tauti on onneksi harvinainen, mutta yli 85-vuotiailla sitä esiintyy jo 15–20 prosentilla. Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa (laaja-alaista henkisten kykyjen heikentymistä) aiheuttava sairaus. Kaikista dementiasta kärsivistä noin 70–80 prosentilla on Alzheimerin tauti, osalla yhdessä muiden aivosairauksien (esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiden) kanssa. Taudin alkuvaiheessa tehty diagnoosi ja sen myötä aloitettu lääkitys hidastaa taudin etenemistä ja antaa vanhuksille paljon lisäaikaa viettää lähes terveen vanhuksen elämää.

Ongelma on tässä sellainen, että kaikki vanhukset eivät itse voi tehdä itsestään diagnoosia, koska heillähän saattaa olla jo tauti alullaan. Jälkipolvi ei myöskään aina ole se taho joka osaa tehdä tarvittavat johtopäätökset vanhuksen hoitoon ohjaamisessa. On aika vaikea kenenkään mennä kertomaan vanhukselle, että sinä tunnut olevan sairastumassa Alzheimeriin tai johonkin muuhun muistisairauteen. Ainakaan taudin alkuvaiheessa tämä on lähes mahdotonta.

Jos poliitikot oikeasti tekisivät sitä mitä lupaavat, niin tälle epäkohdalle tehtäisiin pikaisesti jotain.

Yksi keino olisi, että määrätyssä iässä alettaisiin seuloa taudin oireet esiin. Esimerkisi ajokortin ikätarkastuksessa tehtävä muistisairaustesti on niin yleisessä tiedossa, että ihmiset opettelevat ne jutut etukäteen. Pitäisi siis panostaa ennaltaehkäisyyn, mutta kukaan poliitikko ei edes sivulauseessa viittaa sellaista tekevänsä.

Poliitikot kertovat auliisti somessa miten he ovat tavanneet jonkun silmäätekevän ja ottavat selfietä seminaaripäivällisiltä ja laittavat niitä mainostakseen miten pitkälle he ovat politiikassa päässeet. Missä ovat kansalle jaettavat yleiset ohjeet muistisairauden tunnistamisessa? Niitä eivät poliitikot ensisijaisesti ajattele, vaan kehuvat meille suu vaahdossa, miten heidän kanssaan voi tulla juttelemaan, vaikka Ukarainan sodasta tai sähkön kalleudesta. Ihmisen terveys ei ole koskaan se päällimmäinen huoli. Paitsi nyt, kun lakkouhka uhkaa useiden potilainen henkeä. Oikeasti ihmisen terveyttä tarkastellaan neuvolaikään ja kouluikään saakka, ja työikään päästyään hän siirtyy työterveyshuollon piiriin. Kuka siis hoitaa eläkeläisen terveydenhuollon seurantaa ja mitkä ovat poliittisen toiminnan aloitteet tämän asian suhteen?

Kyllä poliitikot maksavat mielellään vaalimainosvelkansa rahoittajilleen, tekemällä pieniä palveluksia tai rahoittamalla valtion varoilla vaikkapa niin sanottua siltarumpupolitiikkaa, mutta kuka huolehtii oikeasti vanhusten terveydestä? Suu vaahdossa vouhkataan hoitajamitoituksesta, mutta ei viitsitä varmistaa, että hoitajia on sitten olemassa se mitoitukseen vaadittava määrä.

Onko poliitikoilla mitään selkärankaa hoitaa asioita ja onko heidän arvonsa vain itsekkäitä, eli pyrkimys itse yhä vain suurempiin saappaisiin. Vai haluaako poliitikot terveemän Suomen, jossa pienempi määrä hoitajia riittää, koska kansa on tervehtyneempää ja valveutunutta auttamaan naapurin vanhuksia ym.

Missä on poliitikkojen teot?

+3
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu