Politiikan tikkataulu

Jos Suomessa puolueen gallup-kannatus on noin kaksikymmentä, pidetään puoluetta vahvana. Jos kannatus on reilusti ylitse 20 % ollaan jo huippupuolueen käsitteessä. No kun mittaluku prosenteissa on sata, niin Suomeen ei mahdu kuin viisi 20 % puoluetta kerrallaan, mutta kaikki havittelevat mahdollisimman korkeata lukemaa.

Tikkataulussa on arvojen summa 55 pistettä, jos käytössä olisi kymmenen tikkaa heittäjällä ja tikat hajautuisivat kaikki eri piireille. No kuvitellaanpa, että äänestäjien suurin massa olisi tuolla napakympissä ja siellä olisi silloin noin 500 000 ääntä ja ykkösessä ainoastaan 50 000 ääntä. Kuvitellaan myös että se napakymppi olisi se poliittinen Suomen Keskusta. No Suomessa ei ole kuin alta satatuhatta maanviljelijää, eli Suomen Keskustan pakeneminen juurilleen eli maaseudun väestön hyvinvointia palvelemaan ei enää nykyaikana anna 500 000 äänestäjää, eli keskustalaisten pitää etsiä yli puolet tavoitelluista äänistään jostain muualta.

Koska äänestäjät ovat keskittyneet kaupunkeihin on keskustaisten mentävä kaupunkeihin, jotta tavoitteet toteutuisivat, mutta kaupungeissa ei toimi maajussin paapominen kannustimena, pitää luvata enemmän kuin kilpailijapuolueet tarjoavat. Demareilla on ay-liikkeen kautta ote palkoillisiin ja kokoomuslaiset ovat perinteisesti olleet vahvoilla opettajien ja sairaanhoitajien ja toimihenkilöiden parissa. Vihreillä on yliopistokaupungeissa valtaa, eli heillä on paljon kannattajia yliopistoväen keskellä.

Suomen Keskusta haluaisi kuitenkin olla siellä keskiössä josta saisi eniten ääniä, mutta kun siellä on Suomessa kaikki puolueet kärkkymässä, yhdelläkään puolueella ei tunnu enää olevan aitoa aatetta, vaan kaikki kosiskelevat samaa 7 ringin sisällä olevaa joukkoa. Siellä on vasemmisto, demarit, keskustalaiset, kokkarit ja perussuomalaiset samoilla apajilla, aatteet on heitetty romukoppaan. Kaikki haluavat naputella tikoillaan vain kymppejä, eli kosiskelevat äänestäjiä sen kuin ennättävät. Ei ole vasemmisto-oikeisto akselia enää on vain hirmuinen kiima kerjätä ääniä sieltä missä niitä eniten on mahdollista vain saada. Siinä ei yksikään puolue joka havittelee yli 20 % kannatusta voi kohdentaa sanomaansa vain vajaalle sadalle tuhannelle potentiaalliselle äänestäjälle. Silloin kun on hurmattava vähintäin viidennes suomalaisista äänestäjistä omalle kantille, ei voida yhdellekään äänimassalle pyllistää.

RKP on vain yhden asiakaskunnan liike, eikä se edes välttämättä halua kasvaa suuremmaksi. Heille riittää, että he pääsevät hallitukseen sirpalepuolueena. Silloin he voivat kohdentaa politiikkansa tarkemmin ja jäsenet kokevat saavansa äänilleen vastinetta. Jos demarit alkaisivat puhua vain ”omilleen”, niin silloin heidän kannatuksensa putoaisi, ei tosin kovin paljoa, koska demareiden äänipohja on suuri.

Demareiden äänipohjan ovat huomanneet jo kokoomuslaiset vuosia sitten, kun alkoivat puhua olevansa työväenpuolue ja että vastakkainasettelun aika on jo ohitse.

Silti keskustalaiset yhä vain väittävät olevansa politiikan keskellä, eli tuossa napakympissä josta saisi 500 000 ääntä. Eivät ole, sillä siellä on useita puolueita samassa ympyrässä. Poliittista oikeistoa ei nykyisin Suomessa edusta kukaan, ei Orpo, eikä Lepomäkikään. Ja olisihan se koomillista, jos kolmen miljoonan äänen potista puolueet havittelisivat vain oman perinteisen aatesektorinsa äänimassaa, joka on vähemmän kuin mitä tarvitaan hallitusvaltaan.

Jos kaikki puolueet olisivat kuin RKP ja tyytyisivät omiensa ääniin, olisi Suomessa nukkuvien puolue vieläkin suurempi ja silloin perussuomalaisilla olisi uutena tulokkaana kissan päivät äänestäjien kermakupilla.

Politiikka ei välttämättä ole rikki, politiikka on vain muuttunut. Ennen oli ennen, mutta nyt on tilanne tämä ja siksi Annika Saaristo ei ala neuvoista huolimatta kohdentaa politiikkaansa maajusseille, koska puolueen kannatus ei silloin nousisi nykyisestä, vaan Annikan on avattava suunsa kaupunkilaisille. Jos siinä hötäkässä sitten unohtuu maaseutu ja aluepolitiikka niin sen minkä kaupungeista saa, se peruskannattajakunnasta haihtuu pois. Siinä on se politiikan suola.

Jos ahnehtii suuruutta aate hämärtyy, jos vaalii aatetta kannatus pienentyy. Koska ei kannata joka vaalikausi keksiä olevansa demareiden asialla keskustalaisen lipun alla on keksittävä sellainen vaalitäky joka puree ja vie voitoon. Usein sellainen täky keksitäänkin aivan äänestyspäivien loppuun ja sillä ”voitetaan” hallituksen muodostajan rooli ja sitä kautta pääministerin valta.

Onko joku vuodettu faksi tai vappusatanen sitten se oikea asia pääministerin pallin saavuttamiseksi, en tiedä, mutta niitä keinoja on kokeiltu ja niillä on pääministerin paikat saatu.

Hallituspuolueiden, ketä ne sitten ovatkaan on saatava tikkataulun 55 pisteestä noin 30, jotta se olisi uskottava enemmistö. Mihin siis heittäisit oman tikkasi jos olisit yksi viidestä hallituspuolueesta, vähintään kutonen tulisi keskiarvon olla. Eli keskittymällä omaan perussektoriisi, eli kakkoseen tai kolmoseen ei äänet koskaan enää riittäisi pääministeriksi.

Kun Kokoomuksessa tiedetään, että kirkkoherroja, suuryrittäjiä ja ökyrikkaita ei ole riittävästi, että heidän äänillään saisi vaalivoiton, niin he ovat laskeutuneet kansan pariin. Miksi ihmeessä nyt sitten keskustalisten pitäisi mennä juurilleen ja pitää vain vajaan sadantuhannen äänipotista kiinni?

Kokoomus ja Suomen Keskusta voisikin yhdistyä ja aatteellisesti samalla ryhdistyä, eihän Petteri Orpo tai Annika Saarikko eroa toisistaan kuin puolueensa nimen perusteella. Ei voi edes sanoa, kumpi on vasemmistolaisempi, loukkaamatta Li Anderssonia. Vihreät ja Vasemmistoliitto voisivat myös yhdistyä isoon emäpuolueeseensa eli demareihin. Perussuomalaiset eivät tarvitse yhdistyä, kun heille jää tilaa muutenkin, kun kaikki muut sulloutuvat samaan moodiin.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu