Politiikka ei ole realismia

Realismi taiteessa ja kirjallisuudessa on ulkoisen todellisuuden todenmukaista kuvaamista, kerrontaa siitä miten asiat ovat. Kirjailijat siis asettivat kirjallisuuden realismin tehtäväksi aineellisen ja yhteiskunnallisen todellisuuden todenmukaisen kuvaamisen. Tämä siitä huolimatta, että nykyisin valokuvakaan ei ole aina todellista. Totuus on aina toisenlainen. Realistinen taide ei enää ollut itseilmaisun keino, vaan tapa kertoa ympäröivästä maailmasta ja esittää yhteiskuntakritiikkiä.

Yhteiskuntakritiikistä pääsemme puolueisiin.Eikö juuri puolueiden terävin kärki ole kritisoida epäkohtia ja tehdä töitä paremman tulevaisuuden puolesta. Jos politiikka olisi realismia, niin se junnaisi paikoillaan, kuvaisi vain sitä mitä jo on. Poliitikot kertoisivat meille, että näin on ei voi mitään, tämä on vain tätä päivää.

Valitettavasti politiikka on yhä enemmän ajatunut juuri tähän, eli poliitikot elävät aivan kuin huomista ei olisi lainkaan. Ratkotaan ongelmia, joita on ratkottu jo vuosikymmeniä. Suomi on ollut taantumassa 16 vuotta, ja ulospääsyä ei lamasta ole näkyvissä. No tänään ehkä hallitus ja ay-liike neuvottelevat saadaanko lisää lakkoa vai saadaanko joku järki tähän taantuman hoitoon?

Tarkastelen hiukan skeptisesti asioita, mutta ei tässä mitään silittelemistä ole. Jokaisella puolueella on ohjelmat, joissa kerrottaan kuinka hyviä tekoja heidän avulla saadaan tehdyksi, jos vain puolueen linja ja arvot saavat kannatusta. No ovatko saaneet mitään muuta kuin sotkua aikaiseksi vuoden 1989 jälkeen? Tuli 1990- luvun lama. Sen laman vaikutuksista ei ole ehkä vieläkään päästy. Virheistä ei ole taidettu oppia politiikassa, koska vieläkään ei ole oikeaa 1980- luvun jälkeistä yhteistyötä politiikassa nähty.

Nolointa tässä asetelmassa on se,että oikeiston ja vasemmiston katsotaan olevan toistensa vastakohdat. Mutta kyllä minä ainakin pystyn rukoilemaan omilla käsilläni, vaikka toinen onkin oikea käsi ja toinen vasen käsi. Pystyn siis elämään kehossani, vaikka minulla on vasen puoli ja oikea puoli, sen lisksi jonkimoinen keskustakin löytyy. On myös ääriverenkierto, laitavasen ja laita oikea ym. Ei keholla ole ristiriitaa tai kilpailua siitä kumpi käsi tekee. Jos oikea käsi ojentaa, niin vasen ei lakkoile sen takia, vaan ottaa tilanteen haltuun tyytyen hiljaisesti vastaanottamaan kaiken.

Nykyisin meillä on hienot tekniikan vempeleet ja tekoäly ja kaikki, mutta emme puolueiden kesken pysty tekemään yhdessä parempaa tulevaisuutta. puolueet eivät kykene poisoppimaan vanhoja kaunojaan. Politiikko palvelee typerää puoluettaan, näkemättä metsää puilta. Eivät ole huomioineet, että metsässä puut humisevat yhdessä.

Minä en ole tätä ihmettelemässä nyt yksin. Tässä on 14 vuotta sitten julkaistu artikkeli Iltalehdessä. Tuossahan silloinen pääministeri Matti Vanhanen ihmettelee, miksi olla ei- puolue, kun politiikka on perinteisesti yhteistyötä? Kun mainitsin tuolla vempeleet ja tekoälyn, niin uskoisin, että kun tietokoneita ja tekoälyä yhdessä kalibroiden eri puolueiden arvoja noudattaen, koneet kyllä suolatisivat meille ratkaisuja jotka olisivat realistisia toteuttaa ilman vastakkainasettelua.

Alle puolet suomalaisista kuitenkin uskoo, että kansalaisten mielipiteillä on merkitystä! Näin ollen demokratia on menettänyt merkityksensä, vaaleilla ei siis voi vaikuttaa. Tämä nähtiin selvästi Venäjän presidentinvaaleissa. Me emme vain suostu näkemään sitä samaa omassa maassamme. Kyllä se sumutus meilläkin on selkeää, vaikka ei niin räikeää kuin Putinin valinta.