Poroko söikin ahman?

Poro syö ahman on tietysti epätosi väittämä, mutta kyllä se poro sen ahman kyllä kellistää, jos ahmoja on liikaa. Silloin ihminen puuttuu peliin ja alkaa tappamaan ahmoja ikään kuin porojen puolesta. No suurpedot ovat Suomessa suojeltuja ja vain erikoisluvilla saa niitä tappaa.

Me luotamme että kaikki on meillä aina tip top ja huoltovarmuudella on aina riittävä määrä kaikkia esimerkiksi suojamaskeja koronan varalta. Aina siis voi olla väärä luulo asioista. Kuten se, että onko poroja vaiko ahmoja nyt liikaa, liian vähän, vaiko juuri sopivasti?

Suomessa oli 1600-luvun alussa vain kourallinen poroja ja poronhoito yleistyikin vasta 1800-luvun loppupuolella.Veroluetteloita oli jo 1600-luvulla ja niiden mukaan Suomessa oli vain 80 kappaletta, no verotiedoista ei selviä, ahmat, sudet, ilvekset tai karhut. Uskoisin kuitenkin, että suurpedoilla oli silloin muita saaliseläimiä enemmän kuin poroja. Onko ahman vika siis, että poroja on nyt runsain mitoin ahman ruokapöydässä saatavilla?
Ihminen on luomakunnan herra ja kuningas, ja jos ihminen päättää, että tarvitaankin 200 000 poroa alkuperäisen 80 poron sijaan niin se on silloin selvää kuin pläkki.

Ihminen määrää myös poronhoitoalueet, eli Lapin maakunta ja Pohjois-Pohjanmaan pohjois- ja itäosissa. Se alue on runsas kolmannes Suomen pinta-alasta. Kun Suomessa on soita yksi kolmannes ja poronhoitoaluetta toinen kolmannes, niin ahmoille ja muille suurpedoille jää se viimeinen kolmannes, eli se jossa ihmismassat ovat suurimmillaan. Meidän on sitten tultava toimeen petojen kanssa, koska poroisännät eivät halua aidata porotokkiaan, en myöskään ole sitä mieltä että heidän pitäisikään.

Porojen määräksi on asetettu 200 000 yksilöä, joista vuosittain teurastetaan noin puolet, eli 100 000 pääasiassa kesän vanhoja vasoja joita on 70 % teurasmäärästä. Lihaa tuotetaan siis laiduntamalla kolmasosaa Suomesta noin 2,5-3 miljoonaa kiloa. Tämä määrä kattaa noin puoli prosenttia koko Suomen lihankulutuksesta. Henkeä kohden se tarkoittaa noin puolta kiloa. Jos ahma syö tästä määrästä vaikka tuhat poroa, se on sadas osa, eli 5 grammaa siitä sinun poronpalastasi.

Tämä korvataan hakemuksesta poronhoitajalle, mutta ahma ei ole ainoa verottaja ahman ja valtion itsensä lisäksi. Karhu kaataa noin 850 poroa ja kun yhden poron korvausarvo on noin 2280 euroa niin vahinko valtiolle on noin nafti 2 miljoonaa euroa.

Susi syö valtion kassasta noin reilun miljoonan edestä poronlihaa korvauksien muodossa, mutta tuottaa poroisännille saman verran, jos kaikki ruhot saadaan vain löydettyä ja hakemukset laitettua valtiolle. Susi siis tappaa noin 500 poroa, sata lammasta ja 50 koiraa vuodessa. Paikallisesti se voi olla suurikin vahingon aiheuttaja, jos ja kun lauma elää pitkään samalla seudulla, eli näillä summittaisilla keskiarvoilla ei voida vahinkojen paikallista laajuutta kohdentaa oikein. Siksi on hyvä, että poikkeuslupia voidaan myöntää, vaikka susien tuhot eivät koko Suomen keskiarvoilla olisikaan ehkä perusteltavissa.

Ilves verottaa omalta osaltaan myös poroja, ilves tappaa jopa sutta enemmän , eli 750 poroa ilveksen suuhun vuodessa. Korvaussumma liikkuu siellä 1,7 miljoonan haarukassa.

Ahmat, sudet, ilvekset ja karhut tuottavat siis poroisännille vahingonkorvauksina valtiolta puhdasta rahaa vajaat 7 miljoonaa euroa. Jos suurpetoja ei olisi lainkaan joutuisvat poromiehet markkinoimaan 3000 ruhoa enemmän. Nyt tämä markkinointi tapahtuu etsimällä jänkhältä raadot ja hakemalla valtiolta korvaukset. No harmituksen määrää ei tietysti voida rahaksi muuttaa.

Ahma on kömpelö metsästäjä, sillä se on enemmän haaskalla, kuin itse tappamassa, mutta jos tokka tulee kohdalle tappaa vaikka huvikseen. Susikaan ei syö tappamaansa poroa heti kerralla, yleensä napsii kielen poron suusta ja latkii hiukan verta kyytipojaksi. Karhu syö enemmän, mutta ei karhukaan koko poroa kerralla napostele. Ilveksen koko on jo sellainen, että jos se ahtaisi vasan noin 25-30 kiloa lihaa niin se halkeaisi ja kuka kiipeäisi sitten puuhun loikoilemaan.
Suurpetojen lisäksi porokolarit verottavat porojen kaupallista kokonaissummaa, eli sielläkin vahingot korvataan hakemuksesta. Poron ja auton törmäysiä on vuosittain noin 4500 ja ne ovat viimevuosina olleet nousussa. Yhdessä autot ja suurpedot aiheuttavat 3000+4500 eli 7500 yksilön tappion tuohon 200 000 poroon. Ja teurasmäärään suhteutettuna noin 7,5 % tappion poromiehen tiliin, joka siis kuitenkin korvataan valtion toimesta.

Poromiehet eivät juuri valita tappioista, mutta puhuvat mielellän kauhutarinoita tappavista pedoista. Poromiehelle on kuitenkin samantekevää syökö poropaistin ihminen, susi, ahma,karhu taikka ilves, tai vaikkapa auto ruhjoisi poron kuoliaaksi. Isäntä saa korvauksen kaikissa tapauksissa tietyin ehdoin.

Jokainen voi nyt itse miettiä kuka on luomakunnan suurin peto, ihminen joka teurastaa 100 000 poroa ja ajaa autolla yli 4500 poroa, vai suurpedot jotka tappavat yhteensä vain vajaan kymmenisen prosenttia tuosta summasta?
Myös sitä voi jokainen miettiä, että miten poromiesten ikiaikainen porojenhoito on saanut alkunsa alle 80 poron määrästä, päätyen niin isoon lukuun, että määrää oli pakko rajoittaa 200 000.

Sitäkin voidaan pohtia, miksi kasvisyöjät eivät tuputa heinäpaaleja suurpedoille porojen korvikkeeksi?
Porojen hoito ei ole ruusuilla tanssimista, mutta suurpedoillakin on oma tehtävänsä luonnon kiertokulussa, jospa sudet syövätkin sitä osuutta joka jää kasvisyöjiltä syömättä. Pitääkö siitä olla huolissaan, vai ei? Joka tapauksessa poroja ei saa olla enempää kuin määrätty maksimi, ja pedot syövät kasvissyöjien osuuden niin, että mitään ei ole meiltä lihaa syöviltä heteromiehiltä pois.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu