Punnittua puhetta

Työperäisestä maahanmutosta on tullut hokema, joka johtaa harhaan. Ei sellaista olekaan, kuin työperäinen maahan muutto, työn perästä voi maahan muuttaa, mutta työperäiseksi sitä ei voida luonnehtia, koska ahkeruuus on ilo, ei mikään syntyperä. Maan sisäinen muuttoliikekin on muuttamista työn perässä tai muuttamista jonkun muun asian takia. Ei muuttaminen Ikaalisista Tornioon tee muuttajasta työperäistä, vaikka henkilö menisikin töihin Tornioon.

Viimeaikaisten hallitusten tehtävänä on valmistella toimenpiteitä työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi kiinnittäen erityisesti huomiota työperäisen maahanmuuton esteenä olevien pullonkaulojen nopeaan poistamiseen sekä valmistella toimenpiteitä kotouttamisen uudistamiseksi hallitusohjelmien linjausten mukaisesti.

Oppositiossa istuva nykyinen ”uusi” perussuomalainen puolue, eli purralaiset eivät vastusta niin kutsuttuja kansainvälisiä osaajia tai sitä, että integroitumiskykyinen henkilö tulee Suomeen tekemään työtä, josta saatavalla palkalla hän tulee toimeen ja hänen ahkerasta panoksestaan suomalainen yhteiskuntakin hyötyy.

Ristiriita työperäisestä maahanmuutosta on tiivistetysti tämä, että toisinajattelevat näkevät Suomeen olevan tulossa runsaasti ”työperäistä”, eli töihin Suomeen tulevaa työväkeä. Toiset taas näkevät, että Suomi on ankara työväelleen, eli täällä on huono palkkataso ja kohtuuttomen suuri veroaste, joten työnhakijoita on hintsusti. Suomessa on myös kannustinloukkuja joihin purralaiset pelkäävät vähäisten ulkomaalaistaustaisten työnhakijoiden Suomessa putoavan.

Suomi tarvitse osaajia, mutta täällä ei ole helppoa pärjätä, koska Suomi on dinosaurusten ja sarvikuonojen maa. Täällä voi joutua silmätikuksi monestakin syystä ja yksi tapa on olla ulkomaalainen, koska suomalaisille suomalaisuus on tärkeä avu. Me olemme jo ammoisista ajoista käpertyneet suomalaisuuteen, ruotsalaisia emme ole, eikä halua venäläisyyteen ole. Siksi käytämme mielellämme sanoja ”ryssä” ja ”hurri” ja ”suomipoika” on näin hiukan ”terveesti” rasisti. Sitten tulivat maahan yllättän joitain muukalaisia, jotka eivät olleet ryssiä eivätkä hurreja. No piti perusta kokonainen oppi näitä tulijoita vastaan.

Hoitoala ei kaipaa hoitajaksi ”erilaisia”, pitää olla suomalaisia hoitajia, koska purralaisten mielestä työperäinen eli työtä tänne tekemään tulevia hakijoita on liian vähän. Tyrmätään yksikin tulija siksi, että ei voida kuvitella yhtään enempää tänne tulevan. Siksi ei tarjota parempaa palkkatasoa koko alalle tai alhaisempaa veroastetta koko maahan.

Purralaiset myös epäilevät etteikö työlupaa Suomessa saisi, jos hakija hakee yli 3000 euroa kuussa olevan palkkatason töitä. No työluvat eivät todellakaan pidä olla sidottuja palkkatasoon, eli aika hurja väite. Lisäksi purralaisten toiveena on, että tulija olisi erityisosaaja tai vähintään ”osaaja”. Eli paraskaan ammattilainen ei välttämättä ole ”osaaja”.

Palataan vielä tuohon sanaan ”työperäinen”, joka tarkoittaa minun mielestä ahkeraa, eli työnantajat puhuivat ennen maahanmuuttokriisiä työperäisistä työntekijöistään, joille työ oli synnynnäistä tai vähintään äidinmaidossa itseensä imettyä ahkeruutta. Ja tämä työperäisyys helpotti työnjohdoillisia toimia, kun nämä työperäiset tekivät enemmän, kuin mitä piiskurit ennättivät heitä työhön usuttamaan. Helsingin rautatieasemalla oli tällaisä työperäisiä savolaisia tai pohjalaisia ”junantuomia” ahkeruuksia työnatajien värvärit avosylin vastaanottamassa. Katsottiin kenen jalka kepeästi nousi ja iskettiin kiinni. Töihin pääsi heti.

Nyt tämä työperäisyys on iskostettu maahanmuttojargoniaan, eihän ahkeraa maahanmuuttoa voikkaan verrata runsaasti tulevaan pakolaisvirtaan, vaikka se se vasta ahkeraa on takavuosina ollutkin. Tänne on tullut viljalti ihmisiä rajojen ylitse, mutta heidät leimataan aivan eri käsitteellä kuin ”työperäinen”. Näiden ihmisten äidinmaidossa tai syntymöässä ei voi kuulemma olla ahkeruutta valmiiksi, eikä sitä ole kotuttamallakaan heihin ”kuullemma” saatu pumpattua.

Kannattaa siis uhrata paljon aikaa toisarvoisen asian todistamiseen, eli miksi käytämme joutilasta aikaamme työpeäisyyden julistamiseen kriteerinä, kun samalla ajalla voisimme opettaa joutilaita työntekoon. Joutilas, eli työtön on vailla töitä. Tarvitsemme työpaikkoja, emme kinastelua siitä kuka on ahkera, eli työperäinen ja kuka on syntyperäinen laiska.

Ennen sanottiin, että Pohjois-Karjalasta tulevat työperäiset eli ahkerimmat työnhakijat Helsinkiin ja heitä kannattaa olla jo asemalla vastassa. Nykyisin sanotaan, että laiskimmat tulevat Iranista, Venäjältä, Intiasta, Turkista, Ukrainasta ja Pakistanista. Ja kuinka väärä tuo väittämä onkaan, se jää kuulijan vastuulle. Ahkeruuden mittana on ilmeisesti yhdysvaltalainen jääkiekkoilija tai koripalloilija. Työperäisen maahanmuuton sanavalintojen varjoon jäävät monesti, koulutettu ja kouluttamaton, koska jargonissa ei saa olla mitään loukkaavaa. Siksi puhutaan työpeäisestä maahanmuutosta, koska se käsitteenä on niin ympäripyöreää höpötystä, että siihen ei vihervasemmisokaan pysty tarttumaan.

Olemme alkaneet puhua vertauskuvilla ja vastaamme jargoniin jargonilla. Kukaan ei tunnu puhuvan suoraan, koska se ei ole teknisesti mahdollista, koska mielensäpahoittajat ja herkkähipiäiset eivät sitä kestäisi. Ahkera, eli työperäinen ei tästä keskustelusta hyödy mitään, eli turhaakin turhempaa höpötystä. Tärkeää on tuottaa Suomeen tilauksia ja saada yritysten kannattavuus kohdalleen. Miekkailu sanojen voimalla politiikan eri puolita toisiamme vastaan ei tuota meille työtä eikä työpaikkoja. Pitää puhua miten saamme Suomeen uusia työpaikkoja eli uusia tilauksia, se on markkinointia Suomen parhaaksi. Ei enää mitään ulkomaalaisten mustamaalaamista syntyperän tai työperän tiimoilta. Ahkera ihminen on ahkera eli työperäinen ikään tai syntyperään katsomatta.

+2
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu