Runo Katrille Suomen Keskustaan

Jokaisena päivänä kautta maan,

on luottamus kyettävä ansaitsemaan.

Mitä asioiden hoitaminen lopuksi on,

on kysymyksenä kerrassaan jo toivoton.

 

Yhteiskunnallinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus,

politiikon päiväuni ja vaalilupaus, eli tyhjänpäiväinen ikuisuus.

Ei Suomea aluepolitiikalla pystyssä kannatella,

valhetta ja kaunista höttöä voi jokainen annatella.

 

Sotiemme jäleen rakennettiin maatamme,

miten me nyt tämän raunioittaa saatamme?

Aluepolitiikka on räikeä eriarvoisuus ja turhuus,

kannettua vettä, eikä taikatemppuna edes uus!

 

Jos oikeasti ihmisten tarinoiden taakse katsoo,

näkee kun virkamiehet nälkäisiä sakottaa ja ratsoo.

Peltipoliisit on miehittäneet kasitien ja kehä ykkösen,

missä ovat kepulaiset, kun tahdon lämpimän syykkösen?

 

Huono-osaisuus kasautuu sanoo puheenjohtaja Katri Kulmuni,

kiersi hän maata, kehuen aluepolitiikka – ratkaisiko pulmani?

Eipä ongelmat ratkenneet puheenjohtajakierroksella siellä,

ehkä politiikka onkin eksynyt korpialueiden hakotiellä?

 

Koulutuksen puutetta voi aina paasaten toistaa,

työttömyyttä ylikoulutuksella tuskin voi poistaa.

Pienituloisuutta voi myöskin poliitikot pohtia,

eivät maksuvalmitutta kansalle taida kuitenkaan nostaa tohtia.

 

Terveys- ja hyvinvointierot näkyvät yhä selvemmin,

mitä Santeri Alkio sanoikaan, tässä minä emmin?

Santerin ajoista on noustu elintasossa joka vuosi,

tulevaisuus vain on huonompi kuin entinen kuosi.

 

Olemme nähneet elintason huipun ja suuret ikäluokat,

nyt edessämme routainen maa ja suokuokat.

Kulmunin Katrikaan ei meitä tästä aluepolitiikalla pelasta,

tai jos niin kertokoon miten pääsemme valtion velasta.

 

Mistä johtuu taloutemme hauraus,

missä on paljon luvattu onni ja vauraus?

Katri ihmettelee miksi ei joka kodissa ole hyvää leipää,

no koska politiikkamme on ajanut päin seinää.

 

Kun Kuopiossa nuorukainen tarttuu miekkaan,

hallituksen katseet painuu häpeään ja hiekkaan.

Vain uskoa ja lohtua voidaan antaa,

tuskin poliitikko koskaan vastuutaan suorinselin kantaa.

 

Ovat kirjoittaneet Keskustan periaateohjelmaan:

Että saisin mahdollisuuden.

Että saisin olla myös heikko.

Että kokisin olevani turvassa

 

Ketä lie nuo lorut nyt lohduttaa,

työpaikat ja työelämän jäykkyys tukahduttaa.

Et myöskään saa olla heikko,

et myöskään ole turvassa kertoo elinkeinojemme asteikko.

 

Yrittäjien selkään taakkaa ladotaan,

työelämän joustoja kun ay-liikken toimin padotaan.

Yrittäjyys on enää iso vitsi,

enää ei käy kaupaksi käsityöläisen kauneinkaan pitsi.

 

Markkinat ovat siirtyneet globaalisti pörssin huumaan,

eläkelaitosten sijoitussalkkuun kuumaan.

Eläkepommia odotellaan rauhassa,

eläkepomoilla on lihat omassa kauhassa.

 

Siltarumpupolitiikka on kepujen mielessä,

eivät huomaa, että kaikki on jo pielessa.

Asuntojen hinnat ovat alueilla pudonneet matalaan,

kun olemme uskoneet politiikkaan katalaan.

 

Jos pienten ehdoilla aina mennään kaupoille,

niin mitä jääkään keskiluokan raukoille?

Kaulukset niskasta jo puhki kuluneet,

rikkaudet eläkeyhtiöille pörssiin valuneet.

 

Katri pitää heikomman puolta,

pitää vain miettiä kuka minusta kantaa huolta?

Koska minä en ole pieni ja heikko,

minä olen suomalainen työperäpeikko.

 

Keskusta lupaa poistaa lapsiperheköyhyyden Suomesta,

sehän on helppoa kun emäntien kierukat tehdään tuomesta.

Kun ei ole lapsia enää kenellekkään tulossa,

ei ole läpsiperheköyhyyttä myöskään Mulossa.

 

Kyläkoulut saavat Suomessa homehtua rauhassa,

mutta vielä riittää lupauksia kepujen rukousnauhassa.

Seuraaville sukupolville jo maatamme rakentavat keput,

tilanteessa jossa variksillakin on selässään muuttoreput.

 

Kepujen mukaan kodeissamme voidaan hyvin,

vaikka lama on ollut vuosisadan syvin.

Opettajat kouluissa äärirajoilla painivat ja oppimisrauha mennyt,

ote on opetusministeriössä pahasti rivennyt.

 

Jaksaa jaksaa huutaa Katri Kulmuni Suomen Keskusta,

hyvä se on huudella läpiä päähänsä pääministerin viekusta.

Kun töitä ei ole tarjota, nostetaan oppimisikää vuodella parilla,

samaa rataa jatketaan kunnes Suomi on karilla.

 

Katria on sanottu kovaksi aluepolitiikoksi kyllä,

mutta alueilla taloudet eivät kovin korkealle yllä.

Miten siis selitetään kovan politiikan menestys tulokseen huonoon,

se selittyy vain niin, että aluepolitiiko on saanut rumasti kuonoon.

 

Kepu on pettänyt ennenkin monesti kansan,

politiikko rakentaa vain kauniisti uuden ansan.

Lupaa sen minkä kaikki sitä ennen,

ja lisää sitten kaikkea uutta skeidaa tullen mennen.

 

Suomen niemi on arvokas Nellimistä Vuosaareen,

jos vain luottaa vaalilupausten pitkään kaareen.

Katri laittaisi ihmiset jopa kesämökeille etätöihin,

minäpoika laittaisin Katrin tiukasti vöihin.

 

Suomen pitää olla vielä parempi,

työmiehen tulee olla ay-liikettä arempi.

Alueille rahaa pumppaamme taas,

vaikka velkarahalla ajatelkaas.

 

Suomessa isot kihot ja pamput lihovat aina,

pienten puolella olemisen puheet ei paljoa koskaan paina,

kun hallituskoaliitiossa vain olla saa,

on samantekevää miten petaa ja nukkuu isiemme maa.

 

Lupaa että yrittäjien ja yrittämisen verotus ei kiristy,

lupaa myös se, että ay-liike ei lakkoihin piristy.

Silloin voidaan odottaa työpaikkoja lisää tuottavaan työhön,

ilman toimia menemme nälkäisinä seuraavaan yöhön.

 

Tarvitaan vakautta, ennustettavuutta ja investointeja yrittäjille,

kaikki tuon tietää jopa tyhminkin dille,

miksi ei sitten mitään ole sen eteen tehty,

vai joko lupauksiin kaikki tarmosi ehtyi?

 

Keskustaa ja SDP:tä yhdistää myös näkemys tämä

että työnteko on kasvulle yhtä tärkeä kuin vapaa työelämä.

Töitä siis tekemään koko hallitusrintama työttömän eteen,

muuten on Katrin lupaukset piirretty veteen.

 

Keskusta elää keskustelusta. Meillä saa olla myös eri mieltä,

mutta miten käy Arin jos Ari näyttää Katrille kieltä?

Katri kun alueille tuo yrittäjyyshenkeä ja valtion aluerahaa,

Ari yltyy puhumaan hänestä pelkästään pahaa;(

 

Kysyttävää?

Mitä voimme tehdä toisin, mitä voimme tehdä paremmin?

 

Vastaan, että kaikki voidaan tehdä paremmin.

 

Naama päin pyryä. Suomen Keskusta ei pyryä pelkää

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu