Setämies ja kassaneiti

Setämies kirjoittelee nuorelle kassaneidille pörssiohjeita, mutta setämies ei ymmärrä, että kassaneiti on aivan eri sarjaa setämiehen kanssa. Setämies kun on suurta ikäluokkaa ja kassaneiti sopisi ikänsä puolesta hänelle jopa lapsenlapseksi.

Siksi setämiehen neuvojen tulisi olla isällisä, eikä pelkkää naljailua. Tulee Jussi Parviaisen härökirjoitustyyli mieleen noista setämiehen pakinoista.

Meillä setämiehillä on aivan eri maailmankuva kuin nykynuorilla, silloin kun olimme nuoria me olimme lättähattuja ja vetelimme Brylcreemiä tai Suavea hiuksiimme. Riitti, että olimme, ei tullut mieleenkään että olisimme 34 vuotiaina pääministereitä. Kekkonen hoiti silloin sitä virkaa, kun setämies miehistyi.

Sanna Marin syntyi vasta kun Uuno Turhapurojakin oli tehty jo 12 vuotta. Meillä setämiehillä on siis hieman erilainen kokemuspohja, mutta kokemuksen rintaääni ei saa olla vittuilua vittuilun vuoksi. Kritiikin soisi olevan rakentavaa silloin kun puhutaan lapsenlapsille.

Uuno Turhapurossa oli muuten sellainen hahmo kuin vuoristoneuvos Tuura. Jos vuoristoneuvos Tuura oli kopio silloisesta pankkimiehestä kuin Carl Mikael Augustinus ”Mika” Tiivolasta, niin setämies Kalle Isokallio olisi silloin Uuno Turhapuron esikuva;) onhan hän Mika Tiivolan vävypoika. Vai pitääkö setämiestä kutsua mieluimmin ”perusinsinööri Veijo Miettiseksi”? No joka tapauksessa mies on enemmän kirjoittanut vitsejä viimevuosinaan, kuin Sanna Marin istunut kassan takana.

En epäile hetkeäkään, etteikö Kallen teksti olisi pätevää, eikä siitä asiavirheitä varmasti löydy, mutta teksti on ummehtunutta, varsinkin, kun useampi kirjoitus peräkkäin on samaa jatkumoa, jossa setämies uhoaa kokemuksellaan ja laulaa kuin Väinämöinen nuorta Joukahaista suohon.

Tykkään, että rakentavampi lähestyminen asiassa, olisi suomalaisten kannalta hedelmällisempää kuin tekstiin piilotettu pilluilu. Ketä se palvelee, tuollainen vihjaileva tyyli, ja kirjoitusta ei voi edes kommentoida.

Simo Salmisen protestilaulun sanoin, sanon suoraan miten se ruma sana sanotaan niin kuin se on. Kyllä sitä ohjetta tulee mielestäni noudattaa kun kokemuksen äänellä puhutaan. Tai sitten rivienväliin tulee laittaa niin paljon tietoa, että oppi menee perille vaikka hieman viiveellä, mutta jotain rakentavaa siellä tekstissä soisi olevan.

Kalle Isokalliolla on suuri ja kattava meriittilista ja elettyä elämää vahvasti takanaan, Sanna Marin opettelee vasta kävelemään omilla jaloillaan, joten haloo Kalle, miten sitä nyt noin tuli kirjoitettua?

” Että osingot ovat ikään kuin osakkeenomistajan tekemiä talletuksia yhtiöön. Ei auttanut, kassaneiti oli edelleen sitä mieltä, ettei osinkoja saisi jakaa, jos henkilökuntaa lomautetaan”. (Kalle Isokallio)

Osinko maksetaan yrityksen tuloksesta eli voitto-osuudesta tavanomaisesti kerran vuodessa sen jälkeen, kun yhtiön tilinpäätös on vahvistettu. Mahdollisia ovat myös esimerkiksi puolivuotisosinko, kvartaaliosinko neljä kertaa vuodessa tai kuukausiosinko. On myös mahdollista päättää lisäosingosta, vaikka varsinainen osinko on jo jaettu, mutta senhän varmasti kumpikin osapuolista jo tietääkin. Tuskin yhtiöt näillä ”talletuksilla” voittojansa takovat, vaan yhtiön tulee olla kunnossa jotta näitä osinkoja kyetään jakamaan, muutehan eläkeyhtiöt tallettaisivat omille pankkitileille ja nostelisivat sieltä ”osinkojaan”.

Pääosassa on siis yrityksen tuloskunto, se tuo omistajajille kakkuviipaleen osingon muodossa. Pitää ensin leipoa se kakku, jota sitten jaetaan. Sanna Marin on vain nyt ottanut sen suunnan, että kakkua lainataan ja sitä jaetaan elvytykseen. Se että toimiiko elvytys on vielä näkemättä. Tähän asiaan, soisi Kalle Isokallion antavan neuvoja. Miten siis kasvatetaan osinkoja jatkossa, kun ähkyyn saakka syötetyt valtion virkamiehet eivät muuta konstia ole löytäneet, kun puuttuminen eläke-etuihin ja aktiivimalli kakkonen?

Vuodesta 2008 on Suomea elvytetty velkarahalla, myös Sipilän hallitus otti velkaa, eli nyt Kalle ohjeita siihen miten velkavivusta päästään siihen tilaan, jossa suomiyritykset pärjää omillaan ja tuottaa osinkoa niin paljon, että kassaneitikin saa palkkansa ilman yhteiskuntavastuun väheksymistä.

Eli panoksia pitää nyt asettaa sellaiseen toimintaan, joka saattaa meidät kovalle maaperälle. Vuodesta 2008 olemme rämpineet suossa, nyt on aika jonkun löytää pitkospuiden pää ja sitten askelmerkit kohti tulevaisuutta ja suurempia osinkoja. Lopetetaan naljailu ja isojen maiden apinointi, laitetaan kaasua koneeseen kun on vastamäki, eli Mika Häkkisen sanoin painetaan hanaa ja otetaan se oma paikka kisassa.

Kyllä kassaneidinkin pitää saada se valtion kassa plussalle kilisemään, jos se ei omin neuvoin onnistu, niin antakoon Isokallion Kalle isällisiä neuvojaan ilman sarvia ja hampaita.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu