Shit happens – turhaa lätinää Uniperista

Blogistanisssa velloo kirjoitustulva miljardeista jotka nyt tuntuvat taas kiitävän ohitsemme. Pistetään leuka rintaan ja maleksitaan kohti uusia vastoinkäymisiä. Demarit puolustaa nyt kovasti Tytti Tuppuraista ja se onkin hyvä, sillä tukea hän tarvitseekin. Ongelma ei ole kuitenkaan Tytti taikka demarit, ongelma on paljon isompi.

Valtionyhtiöt ovat harhautuneet liian kauaksi demokratiasta ja valtion yhtiöt nykymuotoisen joutaisi mennä, mutta kun ei taida olla kuin ulkolaisia ostajia niin ei sittenkään ole järkevää myydä. On siis laitettava omistajaohjaus rooteliin ja katsottava missä mennään. Tätä yksittäistä yhtiötä ja nyt meneillään olevaa kriisiä ei yksistään voida nostaa tikun nokkaan. Pitää katsoa kokonaisuutta.

Sipilän hallitus oli sitä mieltä, että tase pitää saada töihin, mutta eivät laittaneet tikkua ristiin systeemin uudistamiseksi. Tai laittoivat yhtiöitä sen kun ennättivät Vakeen. Sen piti olla ratkaisu kaikkeen. Vaihtui hallitus ja hupskeikkaa tämä onkin nyt ilmastohumppaa, eli pitkäaikainen strateginen linja ei pidä, vaan mennään hulvattomasti, kuin pingpong-pallo pesukoneen rummussa.

”Sipilän hallituksen tavoitteena oli koota Vakeen varallisuutta, jota käytettäisiin uuden kasvun luomiseksi ja laitettaisiin näin ”valtion tase töihin”. Vake muuttui Ilmastorahastoksi viime vuoden lopussa. Taustalla oli pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen helmikuun ilmastokokouksessa tekemä päätös”. (Suomenmaa)

No ilmastohumppa tai vihreä liito-oravan skeida unelmien utupilvissä on tässäkin kaikessa mukana vahvasti. Saksa nimittäin paskoi housuunsa, kun Japanissa tsunami rikkoi ydinvoimalan ja päätti luopua ydinvoimasta. Saksa alkoi ostaa kaasua Venäjältä ja polttaa omaa ruskohiiliarsenaaliaan surutta, kun samalla sulki päästötöntä ydinvoimaansa.

Uniperista tuli Saksan taseessa myyntikohde, johon löydettiin Suomesta vakavarainen ostaja. Tässä kuviossa Tytti Tuppuraisella ei ollut vielä mitään roolia, hän oli yksinhuoltajaäiti Oulusta, joka oli onnistunut vaaleissa nousemaan kansanedustajaksi. Huomatkaa, että me kansalaiset valitsemme vaaleissa nämä päättäjät joita me sitten kohta haukumme, kun globaali paska lentää käkättimeen. Aina on jonkun puolueen edustaja, joka on mokannut pahasti ja sitä voidaan kauhistella ja raakkua. Sitä jauhetaan päiväkaudet ja sitten tulee taas uusi ”rötös” esiin ja alamme haukkua surutta tätä uutta henkilöä tai konnaa kuinka vain haluatte.

Todellisuudessa Paavo Lipponen on tässäkin stoorissa se pääkonna. Hänen hallitukset myi valtionyhtiöitä eniten, toisena on sitten Matti Vanhasen hallitukset. Lipposen hallitukset noin 9 miljardia ja Vanhasen 6,5 miljardia valtion yhtiöitä lihoiksi. Kyse ei ole siitä etteikö olisi saanut myydä, vaan siitä mitä rahoilla sitten tehtiin??? Rahoja ei ole laitettu töihin vaan ne menevät elämiseen ja elintason ylläpitämiseen, mitään rakenteellista muutosta ei ole viimeisten hallitusten aikana saatu ajoiksi.

No SOTE huutavat nyt demarit kurkku suorana. Juu sote saatiin, mutta rahat eivät taida riittää sotenkaan pyörittämiseen. Palkkaharmonisointi vei rahat vain ylemmät johtohenkilöt ennättivät rahastaa ja sitten olikin jo rahat nietu.

Mitä tekee persut? Huutavat, että kehitysavusta saataisiin taas kaksi miljardia lisää syömävelkaamme kattamaan. Mitä tapahtuu sitten kun lippulaivamme on kaikki myyty ulkomaille ja kehitysapu alkaa kulkea vastavirtaan, eli me olemmekin se maa jota toiset alkavat pitkin hampain tukea? Sitäkö odotamme?

Poliitikot ovat tottuneet siihen, että heidät valitaan kunhan ovat vain otsikoissa. Tytti Tuppurainenkin valitaan seuraavissa vaaleissa suurella äänimäärällä ja mitä enemmän häntä haukumme sitä korkeampiin virkoihin hän kipuaa. Systeemi on mätä, mutta me öykkäröivät äänestäjät ylläpidämme demokratian nimissä tätä systeemiä.

Me tiedämme kuinka vähällä järjellä tätä maata johdetaan, mutta me emme osaa valita parempia edustajia itsellemme, eli kun etusormi osoittaa poliitikkoa niin kolme muuta sormea osoittaa meitä itseämme kohti.

+15
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu