Sote sisään, demokratia ulos

Perustuslaissa on vahvistettuna kunnallinen itsehallinto sekä eräät muut itsehallintojärjestelmät kuten Ahvenanmaan, kuntien ja yliopistojen itsehallinto rakentuvat nekin demokratiaperiaatteelle.

Mutta sitten tulee sote ja rikkoo kaiken, mitä demokratiasta on enää kunnissa jäljellä.

Länsi-Pohjan kuntademokratian ylitse kävelee uudet sote-suunnitelmat jne…

Kunnallisen demokratian paradoksi on se, kun 1980-luvun lopulta lähtien on luvattu kunnallista itsehallintoa vahvistaa, mutta koko ajan on toimittukin toiseen suuntaan. Vapaakuntakokeilu, sääntelyjen purku ei ole toteutunut, vaan valtio ottaa sotenkin hoitaakseen, ilman, että kuntalaisilta itseltään kysytään yhtään mitään.

Koko soten periaatteena on myyty, että päätöksien tulee olla alhaalta ylöspäin, eli siksi perustellaan laajaa maakuntaverkostoa tulevan mahdollisen soten pohjaksi.

Kunnallisen itsehallinnon riippuvuus valtiosta kasvaa ilman kuntalaisten omaa äänestysmahdollisuutta asiasta. Eduskuntavaalien luottamusta nauttivat siis perustavat maakuntahallinnon ja kuntien sananavaltaa kuullaan ainoastaan virkamiestason lausuntojen kautta. Kuntalaisilla ei ole pienintäkään demokraattista valtaa soteen eikä maakuntahallintoon.

Nyt valtion taholta määrätään yhä suuremmassa määrin niin kuntien tehtävät kuin tuloperustakin. Laajan oikeudellisen kompetenssin vastapainona on supistunut taloudellinen liikkuma-ala.

EU-tasolla asiaa nähdään näin: “Paikallinen itsehallinto tarkoittaa paikallisviranomaisten (= kuntien) oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti.”

Valtioneuvoston ja eduskunnan näkemykset voivat olla fiksuja, mutta ovatko ne lähteneet siitä lähtökohdasta joka tarkoittaa ”oikeutta ja kelpoisuutta päättää itse”. Kuntien perustuslaillinen oikeus on meillä nyt perustuslakivaliokunnan, ei kuntien omien peukaloiden alla.

Nyt ovat kuntavaalit tulossa, mutta ei vaalien teemaksi ole noussut kuntien omaehtoisen päätöksen teon ajaminen, vaan puolueet ajattelevat, että eduskunta ajaa Suomessa parhaiten tavallisen ihmisen asioita. Siksi kuntalaisilta ei halutakaan keskustelua mistään ja kolmannes kunnanvaltuutettujen päätösvallasta viedään eduskunnan päätöksellä, kysymättä kuntien omilta valtuustoilta yhtään mitään.

Ihmettelen tätä kusetusta joka nyt on käynnissä ollut jo kohta viisitoista vuotta. Valtiovallan tulisi asettaa vaikkapa kolme parasta vaihtoehtoa soten järjestämiseksi. Nämä vaihtoehdot olisivat sitten keskustelussa kuntavaaliehdokkailla. Äänestäjät sitten äänestäisivät kunnanvaltuutetut keskustelun pohjalta. Sitten tulevat kunnanvaltuustot ottaisivat kantaa ehdotuksiin ja tarvittaessa ehdottaisivat omaa ratkaisua sote-käytännöksi.

Silloin kuntalaisia olisi kuunneltu, nyt valtioneuvosto ajaa sotea pulloon, kuin käärmettä pyssyyn. Viisitoista vuotta sitten perusteltiin kuntien ohittamista kiireellä, nyt sellaista kiirettä ei kuitenkaan ole pidetty, kun päätöksiä ei vieläkään ole olemassa.

Demokratia ei ole matematiikkaa, vaikka demokratia haluaakin naamioitua enemmistöpäätösten taakse, Nyt vain se enemmistö on väärä. Kuntalaisten asioista ei voi päättää eduskuntavaalien enemmistö, vaan perustuslaillinen oikeus kunten itsehallinnosta on kuntien valtuustoilla.

Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.

Paradoksi on selkeä, eli kuntien hallinto perustuu asukkaiden itsehallintoon, mutta hallinnon ohittaa neljän vuoden välein vaihtuva eduskunta omine lakeineen.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu