Suomen Keskusta on tyypillinen triangulaatio

Triangulaatio on politiikassa sitä, kun poliittinen ehdokas asettuu perinteisen vasen–oikea-jatkumon ulkopuolelle, yläpuolelle tai tarkalleen sen keskelle. (Wikipedia)

Maalaisliitto, eli Suomen Keskusta oli mummoni suosikkipuolue, koska Maalaisliitto ei ollut kenenkään puolella, se oli keskellä, kuten nykyinen nimikin sanoo.

Puolue joka ei ole kenenkään puolella ei minusta ollut kovin hyvä meriitti ja sanoinkin sen mummolleni, joka jatkoi teemasta, että ei kenenkään puolella tietysti tarkoittaa että on kaikkien puolella, ei pelkästään vasemmalla tai pelkästään oikealla.

No siitä keskustelusta lähtien en ole voinut sietää keskustalaisuutta.

Otat ensin parhaat puolet kummankin puolen ohjelmasta ja päädy ratkaisuun, joka on olevinaan vasemmiston ja oikeiston näkökantojen yläpuolella. Otat vasemmalta vassareiden tavoitteet ja oikealta oikeiston teesit. Hylkäät sitten vasemmiston huonot asiat eli hölynpölyn. Oikeiston pahat puolet myös piiloon eli hylkäät kummankin puolen roskaväitteet, joihin ihmiset eivät usko.

Näin olet synnyttänyt Santeri Alkion aatteet, eli saippuapalapuolueen joka pettää aina, koska omia aatteita ei ole lainkaan. On vain Santeri Alkion nimi. Kaikki se mitä äänestäjät hiukankin katsovat karsaasti on pesty saippuan kanssa pois ohjelmasta, on kaivettu rusinat oikeiston ja vasemmiston käntyistä.

Al Gore yritti hyödyntää triangulaatiota, mutta epäonnistui siinä ja tuli samalla luoneeksi ilmastonmuutoksen.

Ruotsissa Göran Persson yritti triangulaatiolla saada suosiota ja synnytti ruotsidemokraattien nosteen, koska tyhjänpuhuminen ei nosta kannatusta vaan siirtyy johonkin. Ruotsidemokraateilla oli oma sanoma ja kansa osti sen. Göran yritti matkia Reinfeldin tarinaa ja uskottavuus meni niin demareilta kuin kokoomukseltakin.

Suomessa Taru Tujunen käytti menestyksellä triangulaatiota, kun lanseerasi Kokomuksesta työväenpuolueen, pahaksi onneksi kansa huomasi kohta jo tulleensa kusetetuksi ja nosti perussuomalaiset kunniaan. Aina kun joku yrittää nousta toisten ajatuksilla, eikä omillaan suosioon, voittajat löytyvät jostain toisaalta. Sieltä missä on jotain omaa, olkoonkin se vaikka maahanmuuttopolitiikka, kunhan se on selkästi aivan oma.

Suomen Keskusta on siis aina jallitellut oikeiston ja vasemmiston välissä, joskus jopa onnistuenkin hetken aikaa. Urho Kaleva Kekkonen osasi tämän pelin politiikan. Hän teki liiton demareiden kanssa ja otti kokoomuksen hyveet omikseen ja menestyi kohtalaisen uljaasti yli kolmenymmentä vuotta. Ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä. Tietysti hänellä oli YYA- sopimuksen tuki takana. Hän lanseerasi Paasikivi-Kekkosen linjan omakseen. Urkki siis onnistui, koska otti nämä vasemmiston ja oikeiston asiat omikseen. Torppasi Kokoomuksen hallituksistaan ja loisti siellä demareiden liiton turvin.

Nyt Katri Kulmuni on sellaisen paikan edessä, että Suomen Keskustalta pitäisi löytyä jotain omaa politiikkaa tai hukka perii. Katrilla ei ole YYA- sopimusta tukenaan, eikä hänelle siis jäänyt jäljelle kuin liittoutuminen vasemmiston kanssa. No Sanna Marin ja kumppanit kiittävät, kyllähän yksi tyhjäntoimittaja aina joukossa menee, kun sen varjolla saa pitää valtaa. Suomen Keskusta on myynyt kaikki vaalipuheensa, tai oikeasti keskustalisilla ei ole mitään omaa koskaan ollutkaan joten he ovat myyneet lainaamansa aatteet ja nyt hakevat kovasti uutta nousua, mutta uskottavuus meni jo.

Eniten tässä mietityttää se, miten tyhmää äänestäjäkarjaa Suomessa on, kun pelkkää tyhjää markkinoimalla on Maalaisliitto pysynyt puolueena näinkin pitkään. Tai siis lainapuheilla. Miksi äänestää keskelle, kun laidoilla on ne asiat joita koetaan hyviksi tai huonoiksi. Demokratiassa keskelle äänestäminen on sama kuin äänestäisi tyhjää. Keskustan vakaa ääni on ei mitään omaa, vaan pelkkää lainaa vasemmalta ja oikealta.

Bill Clinton käytti onnistuneesti triangulaatiota ja voitti itselleen presidentin pallin, mutta muut pallit sitten meinasivat tuottaa enmmän hänelle vaikeuksia, eli eivät oikein pysyneet aina housuissa. No hänen edeltäjä oli isä Bush ja poika Bush tuli presidentiksi hänen jälkeensä, eli eivät ne pitkään olleet republikaanien opit demareilla lainassa.

Aika ankeaahan se on Suomessa omia muiden aatteita omikseen, kun kokoomuksella ei niitä enää vaitettavsti ole, joten joutuu matkimaan perussuomalisuutta ja vasemmistolaisuutta, ollakseen kunnon kepulainen.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu