Suomen maaseutu halpenee silmissä

Suomi on Ruususen unessa, enkä tarkoita nyt Susan Ruususta. Maaseutujemme taajamat näivettyvät, mutta salonkikelpoinen eliitti purjehtii Titanicin tavoin kohti maaseutumme lopullista tuhoa. Suomen Keskusta rp on alittanut rimansa ja kannatus on pudonnut vihreiden tasolle. Tosin vihereiden kannatus on painottunut Helsinkiin, joten Vihreät de Gröna ovat paljon enemmän vartijoina kuin keskustalaiset. Keskustan ote on kadonnut, koska keskustalainen politiikka on himmentynyt ja himmentänyt maaseutumme valot.

Keskellä maaseutua tököttävät taajamat, entiset elävät kunnat on kuntaliitoksien jälkeen taantuneet aavemaisiksi lähiöiksi, joissa asuvat sinnittelevät erilaisten tempausten hämääminä vailla todellista tulevaisuutta. Otetaanpa esimerkiksi mikä tahansa entinen kuntakeskus joka on jäänyt isäntäkuntansa reuna-alueeksi, niin tulevaisuuden usko on siellä tosi harvinaista herkkua.

Kerrostaloasuntojen hintataso on niillä alueilla ainoastaan 500-600 euroa parhaimmillaankin neliö ja maatilat maatuvat omaan mahdottomuuteensa, perilliset asuvat pääkaupunkiseudulla ja maatiloista on tullut horsmien ja juolavehnän valtaamia kesäpaikkoja, joissa vain koronaa paossa kesäisin oleskellaan. Jokainen perillinen muistaa kehomuistillaan kuinka heinäpellolla aherrettiin tummien pilvien pelossa, ja kuinka raskasta olikaan maitotonkka nostaa maitolaiturille. Maaseuturomantiikka on nykyisin isoilla traktoreilla yksitoikkoista ajoa naapureiden mailla laajennetuilla pelloilla satokaudesta toiseen. Ja ne naapurit jotka myivät maansa asuvat kaupungeissa ja äänestävät vihreitä, tuskin pahoittavat mieltään, vaikka keskustalaisuus häviäisi maan päältä.

Näille uuskaupunkilaisille maansa myyneille on aivan sama mitä entiselle kotiseudulle tapahtuu, koska maa petti heidän uskonsa rehellisyyden maan perimisestä. Isot isännät ostivat heidän maansa ja mantunsa ja EU maksaa heille hehtaarien mukaan. Entiset 6- 10 lehmän taloudet eivät pärjänneet, vaan nykyisin pitää olla satoja nautoja ja niitä ei enää rintamamies maatilojen pikkutilkuilla voitu pitää, siksi oli myytävä maatilkut ökyisännille suosiolla.

He jotka eivät 1960- luvulla lähteneet Ruotsiin Volvon tai Maraboun tehtaille, tuli mahdollisuus myydä maitokiintiönsä myöhemmin EU:n avustuksella. EU antoi tilalle sitten Leader-hankkeet ja EKR ym rahastot, joilla suomalaista taajamakansaa sitten pidetään iloisena. Kolmen vuoden projekti antaa kolmen vuoden tulevaisuuden, mutta yksikään projekti ei tuo jatkuvuutta, vaan pitää keksiä pyörä joka projektin jälkeen uudelleen. Suomi on täynnä noita ”kannettuvesikaivossa” projekteja, jossa joku tekee lentokonetta kolme vuotta ja sitten paikallislehti kirjoittaa tästä urhokkaasta pellepelottomasta uutterasti, siihen saakka kunnes rahat ovat syöty.

Tai tehdään maitolaitureita teiden varsille, vaikka maitoa ei enää laitureille toimita kukaan. Kontiolahdella oli seivästetty kesantoniityn heinät seipäille maisemataideteokseksi ja yllätys yllätys ne oli siellä lumen alla vieläkin. Minusta se on suoranainen pyhäin hävästys jättää heinät mätänemään seipäille talveksi. Eikö Jerellekään tullut mieleen, että heinät hoidetaan talkoilla myös pois, jos sellainen maisemateko kesäksi kerran tehdään.

Ihmisistä on tullut kuin koiria jotka eivät enää jätöstensä perään katso. Onko meillä tulevaisuutta tässä maassa jossa kukaan ei enää mistään mitään välitä. Raha tulee pörssistä ja niistä muutamasta yrityksestä jotka vielä toimivat ilman holhousta. Maatilojen määrä on alle 50 000 maatilaa koko Suomessa. Maatiloja lakkautuu Suomessa noin 900-1000 joka vuosi, eikä kukaan tunnu olevan huolestunut miten maaseudun lopulta käy.

Vahvojen keskuskaupunkien tehtävä ei ole pitää reuna-alueitaan asuttuna, vaikka koko Suomi huutaa yhteen ääneen, että koko Suomi on syytä pitää asuttuna. Mutta missä ne teot ovat näiden puheiden takuiksi???

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö heitti satunnaisen ajatuksen kolme vuotta sitten ilmaan, mutta sen jälkeen kukaan ei ole huolehtinut, miten asuntojen hintaromahdus pysäytetään Suomen maaseutukunnissa.

Veikko Vennamo teki suuren työn, kun asutti evakkoja kylmille soille ja metsäisille alueille. Yli 400 000 perhettä sai vuoden 1945 maanhankintalain nojalla uuden kodin, lisää maata tai muuta etua. Se oli isohko osa koko Suomen kansasta. Suomeen rakennettiin yli 150 000 uutta kotia ja raivattiin 150 000 hehtaaria uutta peltoalaa. Nykyinen maajussien määrä on paljon tätä lukua pienempi, eli vajaat sata tuhatta.

Eikä ole yhtään Vennamoa asiota kuntoon laittamassa. Jussi Halla-ahosta on tulossa Suomen suurimman kuntapuolueen johtaja, mutta onko hänellä yhtään ajatusta tai edes haavekuvaa maaseudun tulevaisuudesta? Ei taida olla, ei edes Trump auta tässä savotassa perussuomalaisia. Kokoomus on aivan orpo tässäkin asiassa, ei mitään sanottavaa mistään, ainoa mihin kokoomuslaisista enää on niin haastamaan Sanna Marinia, kuin siitä olisi jotain etua missään.

Annika Saarikko taas jumaloi Sanna Marinia ja puolustaa hallituksen toimia kuin se sitten pelastaisi maaseudun jos demarit saavat huseerata Suomessa kuin sijat vatukossa, ilman yhdenkään toisen puolueen tulevaisuuden linjausta. Perussuomalaisltakin uupuu johtoajatus kokonaan, kokoomuslaiset etsivät yhä uutta Rihtniemeään, ruotsalaiset hyrisevät uskollisuutta milloin kellekin pääministerille, kunhan saavat olla mukana kuin peräpukamat. Kristilliset eivät ole Sarin aikakaudella menestyneet yhtään paremmin kuin parjatun Päivi Räsäsen aikana. Vasemmisto (SKDL) kuoli jo 1970 luvulla, mutta heijastusliikkeet jatkuvat, kuin kituvalla kurjella jonka koivet jäätyivät suohon.

Kuka sitten ajattelee miten tulevaisuus Suomessa huomenna kirjoitetaan? EI KUKAAN, koska se ei ketään innosta, sillä olemmehan aina pärjänneet ja pärjätään tästä eteenkin päin. Mutta pärjäämmekö me? Asuntojen hinnat ovat laskussa, työttömyys nousussa ja huonot yrittäjillä housussa. Kohteliaasti sanomme, että prkleen korona, mutta vika on aivan jossain muualla kuin tuossa onnettomassa viruksessa. Taudista on tullut tekosyy kaikkeen, vaikka kaikkea ei viruksella pystytä selittämään, niin viruksen selän taakse on nyt hyvä piiloutua.

On paljon kivempi lukea lehdstä, kuinka ihanasti ja hyvin meillä on koronakin hoidettu. Ja kerrankin meillä on tehty jotain paremmin kuin Ruotsissa, on se vaan ihanaa, kun olemme koronan hoidon mallimaa. Se ei asuntojen hintoja kuitenkaan paljoa korota, jos meillä kuollaan vähinten maailmassa koronaan. Meillä viime vuonna hukkuikin enemmän ihmisiä, kuin koronaan on kuollut, mutta korona on siitä huolimatta se epäjumala jota nyt palvotaan mediassa.

Muistakaa yskiä hihaan ja pestä kädet niin maaseutumme pelastuu, vai kuinka?

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu