Suomi tarvitsee uuden tulevaisuuden

Suomen syntyvyys laahaa ja se alkaa olla jo huolestuttavalla tasolla, eli syntyvyyden vertausluku on 1,35. Suomen syntyvyys uhkaa meidän kilpailukykyämme. Vertausluvun nousu vaikkapa hiukan olisi se merkki kansalaisten uskosta tulevaisuuteen.

Aikana jolloin syntyvyytemme oli luokkaa hiukan alle 5 lasta perhettä kohden elimme 1900- luvun alkua, eli suuret ikäluokat eivät ole kansakuntamme huippua lasten määrän suhteen, vaan itsenäisyyden alkuvuosina olimme jo laskeutumassa lukuun 3,0. Eli vajaa kaksikymmentä vuotta pudotti syntyvyyttä noin viidestä kolmeen. Lasku on varmaan historiamme vauhdikkain syntyvyyden lasku.

Saman tasoinen lasku tapahtui kohta itsenäisyysjulistuksen ja suurten ikäluokkien jälkeen, mutta silloin laskut ajoittuivat pidemmille jaksoille 1921-1939 ja 1946-1972. Oikeasti syntyvyytemme neljäs laskukausi on alkanut nyt vuonna 2009 ja on siis jatkunut yli kymmenen vuotta. Kun ensimmäiset syntyvyyden laskukautemme laskivat lukua noin 2 pykälää niin nyt viimeinen lasku on noin 0,7 luokkaa.

Olisimme painuneet ilman satunnaisia nousuja jo alle nollan eli vajaasta viidestä on laskeuduttu 6,7 alaspäin. No sitten tarkastelemmekin miksi syntyvyys on sitten meillä joskus noussut.

Suomen itsenäisyyden julistus sai peitot heilumaan muutamaksi vuodeksi 1917-1921, eli neljä synnytysten ruuhkavuotta nostivat lukua lähes yhdellä pykälällä. Ainoa selitys syntyvyyden nousulle on mielestäni tulevaisuuden usko huomiseen, kun oli saatu itsenäisyys laitettiin uuttaa elämää liikenteeseen. Vai pitäisikö sanoa pantiin niin maan keleesti.

Toinen piikki oli Suomen sodan eli talvisodan jälkeen 1940, joka sitten sukelsi jatkosodan ajaksi. Alkaakseen sitten Suomen lapsiluvun kasvun muutamaksi vuodeksi. Nämä kasvupiikit eivät olleet pitkiä mutta sitäkin hedelmällisempiä.

Sitten Suomen viimeisin nousuvaihe alkoi jostain pikku energiakriisistä, eli silloinkin selvittiin jostain tukalasta. Suomalaiset kun selviävät jostain he menevät naimaan ja tekemään lapsia, tulevaisuus on turvattu eli lapsia voidaan hankkia.

Periaatteessa syntyvyyden nousua kesti pieniä notkahduksia huomiomatta aina vuoteen 2010 eli Jyrki Kataisen sekopäähallituksen puoliväliin, eli siihen pisteeseen kun kansa lopulta menetti uskonsa politiikkaan ja naiset laittoivat haaransa kiinni lapsenteolta. Säikähtivät ilmeisesti Jutta Urpilaisen verkkosukkaluukkia.

Tämä viimeinen hidas nousun jakso tulkittiin lähes koko nousun aikana laskuksi, koska sitä muistettiin aina verrata sotiemme jälkeisiin nousulukuihin. Emme osanneet siis nauttia pitkästä hitaasta syntyvyyden noususta vaan aliarvioimme sitä ja samalla mollasimme koko nousun. Se oli ilmeisesti suuri virhe, koska meidän olisi pitänyt luoda uskoa tulevaisuuteen, sen sijaan, että lakkautimme kyläkoluja ja suljimme varuskuntia syntyvyyden alenemisen varjolla, vaikka se oli hidasta nousua. Todellisuudessa siis olimme hiljaisessa kasvussa koko sen ajan jolloin syntyvyyden laskun varjolla palveluja suljimme.

Hiljaisen kasvun muutama notkahdus 1984-1987 ja 1994-1998 osuvat suhdanteisiin joita voidaan kutsua laman poikaseksi ja 1990- luvun lamaksi. Lopullisesti suomalaisten lapsiluvun kasvun pysäytti sitten tuo mainittu Kataisen hallitus 2008 vuoden finanssikriisin jälkeisen voimattomuuden vuoksi. Meillä ei ole yksikään hallitus saanut sen jälkeen otetta tulevaisuuskuvan kirkastamiseksi ja siksi syntyvyytemme roikkuu löysässä napanuorahirressä.

Nyt pitäisi saada jotain itsenäisyysjulistuksen tai sodan loppumisen omaista riemua rintoihimme. Muuten syntyvyytemme putoaa alle yhden.

Kyläkouluja ja varuskuntia piti toki lakkauttaa, mutta ei syntyvyyden, eli silloisen syntyvyyden hitaan nousun, vaan jo aiemman laskun johdosta. Hallintomme keksi väärän perusteen lakkauttamiseille ja se taittoi lapsilukuvarsamme selän. Suomi lamaantui, kun hallitukset eivät onnistuneet meihin uutta tulevaisuudenuskoa luomaan.

Nyt on sitten korona joka estää meitä innostumasta lapsen tekoon, mitä seuraavaksi? Alistummeko tähän alamäkeen, vai nousemmeko taas parisänkyihimme uusi pilke silmäkulmissamme?

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu